Mulle henkilökohtaisesti Degerö on suhteellisen tuntematonta seutua. Oikeastaan Helsingissä on paljon alueita, joilla ei tule käytyä vain sen vuoksi, että kukaan tuttu ei asu siellä. Mutta Laajasalo on suuri alue.
Saunan terassilta lähes näki Sörkkaan, joka humisi kuumana ja huumeisena ilkivaltalaatikkona kaupunkisiluetissa. Nojasin kaiteeseen voimatta uskoa kuinka upeita kuvakulmia mestarilliseen ja särmikkääseen tienooseen kykeni saamaan.
( Hihitystä )
Saunan terassilta lähes näki Sörkkaan, joka humisi kuumana ja huumeisena ilkivaltalaatikkona kaupunkisiluetissa. Nojasin kaiteeseen voimatta uskoa kuinka upeita kuvakulmia mestarilliseen ja särmikkääseen tienooseen kykeni saamaan.
( Hihitystä )
Vastaukset 25
Vanhimmat
Niin ja vaikka onkin joutunut tuollaiseen "pusikkoon", niin terdellä on silti oltava pyyhe päällä.
( Reps )
Yleensä mulle ei ole vaikeaa kuvailla tuntemuksiani, mutta tässä tapauksessa oli jotain outoa ja hämmentävää. Terassi, jolta katselin kulmiani, oli henkeäsalpaavan kauniilla rinnetontilla vanhojen merimäntyjen kätköissä. Edessä kimmelsi samea vesi. Kaupunki aukesi silmille eläimellisenä mattona, kuin mantereelta siihen ryömineenä organismina täynnä valoja ja ääniä. Itse olin kuin luonnonlapsi kallioilla ja katselin sen kurottamista kohti merivettä. Se ryömija pursuili, huokaili ja örisi.
Tunne oli lähes syvä.
( Naurua )
En tiedä kumpaan juomaani bisseen uneni liittyy, vai liittyykö kumpaankaan.
Olin uimahallin pukkarissa. Viereiselle kaapille ilmestyi raskaana oleva nainen, joka häpeili riisuutua. Rohkaisin häntä, koska se tuntui ylevältä. Pukkarin paukkeessa ja pulinassa muut uimarit eivät olleet noteeranneet häntä lainkaan, joten ylevyyden tunne oli henkilökohtaisesti minun. Nainen riisuutui arastellen. Hän oli selkeästi raskaana. Vesi elementtinä tekisi hänestä painottoman, muistan ajatelleeni.
Tämän ajatuksen jälkeen kiedoin pyyhkeen pääni ympäri ja kuivasin hiukseni. Kun toimitus oli ohi, huomasin naisen kadonneen, lokeron sulkeutuneen ja vatsani pullottavan oudosti pinkeänä. Huomasin myös reppuani pengotun.
( Hihitystä )
Elämän ja itseyden, minuuden suurimpia mysteereitä on se mistä me tähän oikein putkahdamme.
Itselläni oli pitkään sellainen käsitys päällä, jossa oma syntymäni nähtiin kaiken muun samanaikaisena syntymänä. Oli vuosi nolla, kun kaikki alkoi. Ja minuun se myös päättyisi.
Kuulostaa aika järkevältä, vai mitä?
(Reps )
Jostain syystä arastellen kuivata hiuksiani.
( hirn)
Fiktiivisellä Luoladonnalla on vielä vartti aikaa lojuu lempisohvallaan. Tämän jälkeen olisi puettava päälle ja hoidettava hommat.
Valo on sietämättömän kutsuva, kirkas ja kuin kaikkialla. On kuin luolan syvin onkalo kylpisi valossa kuin kirkkaassa lähdevedessä. Tunneli päättyy. Olisi käännyttävä takaisin, sillä odottaminen on luolasukeltamisessa sama asia kuin kuolema.
Hän siirteli kosteita hiuksia rinnoillaan, kierteli niitä niiden ympärille luoden maagisia kuvioita ihmiskunnan seismisiin jäseniin.
( Naurua )
Minulla on tässä erinomaisen eroottinen ja ihmisyydessään syvä olento, joka sekä ulkoisesti että sisäisesti täyttää kaikki naiselle asettamani henkilökohtaiset vaatimukset.
Mielestäni jokaisen miehen olisi hyvä löytää sisimmässään oma sellainen.
(Naurua )
Seuraavaksi olen ajatellut sommitella fiktiivisen miehen käytettävissä olevilla resursseilla.
Millainen spektaakkeli sellainen kokemus.
( Hihitystä )
Spektaakkelin lähtöpistettä mietittäessä on väistämättä unohdettava ulkoiset seikat, sillä niille hän ei itse voi mitään. Eli tarkastelkaamme sitä, mistä olosuhteista hän on lähtöisin.
Onnellinen ja huoleton lapsuus kuuluu niihin perusoikeuksiin, jotka lapselle on kyettävä tarjoamaan. Tällainen ei kuitenkaan yhdessäkään tapauksessa onnistu. Maailma tulee vastaan sitä kovemmin, mitä enemmän siltä lasta on säästetty. Ja jos siinä poikkeustapauksessa onnistutaan, niin tuloksena on elämästä vieraantuneita ja itsekeskeisiä umpioyksilöitä, joiden lapsuus ja nuoruus kuplassa on ollut todellisuuden suhteen sokeaa. Tällaisia kuplia on olemassa.
Miehenalku aikuistuu, työntää kasvonsa kuplan läpi ja humahtaa toiseen todellisuuteen. Hän on syntynyt uudelleen. Koti, kasvatus ja vanhemmat, sekä ystävät, tuntuvat kaukaisilta. Ensitöikseen hän rakastuu Luolamadonnaan itseensä. Naiseen, jonka reisien välissä hän kokee jo kolmannen syntymänsä.
Vasta tämän jälkeen mieheksi tullut mies näkee maailman sellaisena kuin se todella on: ihmisten maailmana. Hänestä oli tullut sellaisen vahva jäsen, koska hänestä oli tullut yksilö.
( Naurua )
Uudelleensyntyneen miehen ensimmäinen peilauspaikka ei ole peili, vaan naisen hyväksyntä. Jos olisi käynyt niin, että uudismiehemme olisi kulkenut maailmassa peilin kanssa, niin hän ei olisi löytänyt itseään. Lopulta hän olisi löytänyt vain peilin. Mies riemuitsi sydämessään. Naisen hymy hänelle nosti hänet korkeuksiin, ja hän koki neljännen syntymänsä, rakkauden.
( Reps )
Rakkaus syttyessään valaisee huoneen. Tunnetta ei voi sekoittaa muihin tunteisiin. Tässä piilee sen erikoislaatuisuus. Himo esiintyy mielellään vihana ja moni muu tunne kaikenlaisena muuna ja epäselvänä. Mutta rakkaudesta ei erehdy kukaan.
( Hihitystä )
Rakkaudessa etsitään itsensä kaltaista tai käänteistä kumppania. Varsinkin samankaltaisuus kiehtoo, koska kukaan ei ole samanlainen kuin toinen. Käänteisessä mielessä ei esitä itsensä vastakohtaa, vaan omaa piiloprofiilia.
Rakkaus on persoonallisuuden laajentuma toiseen potenssiin.
Rakastavaisemme olivat perin juurin samankaltaisia, erilaisia ja lisäksi irti toisistaan vain fyysisessä mielessä. Onneksi, sillä muuten seksissä ja keskustelusta ei olisi tullut mitään.
(Reps )
Tiedän, että aihe on vaikea. Siirrän osan siitä jokapäiväiseen tapahtumasarjaan, jollaisiin itse kukin joudumme daily..
Kaupan kassa nro. 8
Paikalla minä ja muut, sekä erittäin kaunis aikuinen blondi kassan roolissa. On minun vuoro.
- Itse en pidä oluesta, kassa sanoo ja jatkaa, Lapsena kuitenkin pidin sahdista. Sitä tuli litkittyä naama vaahdossa. Mutta sitten ei taida enää saada mistään?
( Huomatkaa, että nainen lopetti kysymykseen.)
- Varmaan jostain sahtipitäjiltä saa. Eikös se ole jokin paikallistuote tai jotain? vastaan ja sätkin bonuskorttini kanssa.
(Huomatkaa, että vastaaja lopetti kysymykseen, vaikka hän oli täysin pihalla koko aiheesta. Sitten seuraa virhe. Kardinaalimunaus. Hän jatkaa, vaikka esitti kysymyksen.)
- Mutta en minäkään kaljasta pidä, saati tästä pakastepitsasta.
( Seuraava asiakas on jo kassalla ja luetuttaa bonuskorttiaan.)
- Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?
- Öö, ei oo tarvis, asiakas toteaa.
- Mitä lapsena sitä aikuisena perässä.
- Wtf.
- Ei kun tässä nyt jäi vähän juttu kesken, tuohdun ja yritän pitää kiinni tilanteesta, sanoo asiakas #1
- Siis tää on jo mun juttu. Sä oot jo siellä dyykkispuolella, #2 kommentoi.
- Seitsemän yhdeksäntoista. Kuitti?
- Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?
- Siis mikä siinä nyt mättää? #3 kommentoi #1:lle ja #2:lle. Ostoksia on hihnalla kaksi lavaa kaljaa ja kuusi grillibroileria. Ei salaattia, vaan röhkivä koiranlelu.
( Hihitystä )
Mitä tästä kaoottisesta liukuhihnatapauksesta opimme?
Yleensä aina sanon, että emme mitään.
(Hihitystä )
Liukuhihnat eivät ole keskustelualusta. Liukuhihna on laite, jonka oleellisin osa menee sisään sen loppupäästä ja tulee ulos sen alkupäästä. Periaatteessa se on syklinen.
Itse pidän kehäpäätelmiä traumatisoivina sillä erotuksella, että se mikä hihnalla liikkuu, ei ole toistuvaa.
( Naurua )
Tässä kohtaa istuu kuin kansien välissä persoonallisuudeksi kutsumamme eliölajityypin henkilökohtainen essee elämälle. Tyyli on vapaa, mutta siihen ei kyetä.
Sellaista on rakkaus.
( deeppiä hihitystä)
Keitin juuri aamukahvit. Näyttäisi melko pilviseltä. On viileää. Chilliä.
Vehje tuoksuu naiselta. Muistan, kun sain ensimmäisen kerran. Fillaroin ja tuuletin pitkin katuja himaan. Tuulettelun muistan, mutta siihen filmi katkeaa. En ollut erityisemmin rakastunut häneen. Hän oli vain kaunis ja kokemus uusi.
Tämän pelinavauksen jälkeen oli muutama muu. Tuskin edes muistan heitä. Yhden muistan, mutta hänellä oli todella outo sukunimi. Sitten iski pommi. Valot syttyivät ja olin niin sekaisin, etten tajunnut ensimmäiseen puoleen vuoteen edes panna häntä. Time goes by.
Seksuaalinen karisma on varsin outo ilmestys tällaiselle tavikselle kuin minä. Sitä ja sen vaikutusta yrittää hillitä kaikenlaisilla tempuilla ja trikeillä, esim kieltäytymällä siitä ja sen vaikutuksesta. Ignoorata se. Kääntää pää toisaalle. Minusta hän ei ollut edes mitenkään kaunis. Rinnatkin olivat pienet ja hiukset kovat ja karheat kuin hevosella harja. Mutta paras perse hänellä kyllä oli, noin kundin näkökulmasta. Hänellä oli muutamia ystäviä, mutta yleisesti ottaen kaikki kaupungin naiset vihasivat häntä.
Flirtti
Jotkut piruparat eivät osaa olla flirttaamatta. Hevospäämme ongelma oli juuri tuo automaattinen räpsyttely ja kiemurtelu, johon hän joutui lähes vastoin tahtoaan - vaikka omat kriteerit olivat harvinaisen tiukat. Tämä sai hameväen toisinaan suunniltaan.
Kahdenkympin ja kolmenkymmenen välimaastossa itsetietoisuus suhteessa vartaloon koheni yli tunnettujen rajojen. Vartalo oli kaiken keskipisteessä. Sen ympärillä oli kaikki muu, eikä sen sisäpuolella tuntunut olevan mitään erityistä tai mainittavaa. Vartalokeskeinen malli on siinä mielessä perseestä, että koskaan ei tule oikein varmaksi sen erinomaisuudesta, koska vikoja on kosolti. Kompensoidakseen epävarmuutta, voi flirttata lisää. Voidakseen flirtata lisää, oli oltava tekemisissä.
Kierre oli valmis. Ja kaiken ytimessä oli vain pieni epävarma lapsi. Sellainen, joka pyydettäessä leikkiin, oikeasti kieltäytyy, vaikka astuu piiriin sisään.
Vedettyäni vehkeen ulos hänestä, hän nukahti lähes samantien. Toisinaan ajattelen, ettei hän edes pidä seksistä. Hän pitää flirtistä.
( Hihitystä )
Eräs kerta, joka juolahti mieleen oli se kun hän herättyään oli löytänyt yöpöydältä suuren A3 kokoa olevan lyijykynä piirustuksen eikä yövierasta.
Ajatus oli varmaan kaunis, mutta koska malli ei voinut taiteenystävänä repiä teosta, niin hän arkistoi sen toisen teoksen kehyksen sisään. Tämän jälkeen hänestä tuntui, kuin hänet olisi häväisty. Oikeastaan ensimmäisen kerran hän tuli tajunneeksi, mistä tässä kaikessa oli kyse.
( Naurua )
Ruumiillistuminen sen suoranaisessa merkityksessä tarkoittaa jonkin tulemista lihaksi.
"Ruumiillistuttuaan henki oli ottanut scorpionin muodon, vaihtanut sen kuin herkkutattihöyryn sameaan myrkkyyn. "
Tuollaisia aamuöinä ruummiillistunut nainen esineellistyy tämän sisimmän sammuessa. Emme näe hänen untansa. Näemme vain hänet ja hän näkee sen.
(Hihitystä )
Voi näitä huolettomia aamuja, limaa roikkuvia sheivereitä ja muuta shittiä.
Tällaistako kaikki on, hän huokaa.
(Hirnahtelevaa luolasukellusnaurua)
Fiktiivisenä miehenä minä tunnistan itsessäni sietämättömän kauneuden kaipuun. En vain tule ymmärtäneeksi, mikä näkymän peittää.
Onpa kostea ilma. Ihan tuuletinta tarvitsee.
( Reps )
Ehkä maailman vaikein paikka elää normaalia elämää on ylisiistin ja pedantin nelikymppisen sinkkunaisen kaupunkiasunto, jonka omistaja ei satu olemaan tavallisimmasta päästä junarataa.
En oikein keksi mitään kauheampaa.
( Naurua )
Omanarvontunto on sidoksissa muiden mielipiteeseen. Tämä on apinalaumailun ja liiallisen pähkinänsärkemisen lopputulos. Arvo minuuden rakenteissa on jo siellä raadollisena elämänvimmana. Se on ensimmäinen pätkä monimutkaista koodia, ja siinä yksiselitteisesti mainitaan vain yksi asia: rakasta.
Tämän mössön jälkeen tulee vähän kaikenlaista, mutta se ei minua niin kiinnosta, jos alkuperäinen koodi on hajonnut palasiksi tai sulanut lumeen.
( Hihitystä )
Muistatteko eilisen kassablondin?
Minulle juolahti mieleen (jostain syystä) hetki jolloin hän korjasi rintaliiviensä asentoa osuessani kohdalle. Hän teki sen hyvin eleettömästi, yksinkertaisen tuntuisesti ja vailla vaivautuneisuutta. Ihana nainen.
(Naurua )
Puffettipöydän päässä oli iso omenakori. Otin omenan. En nähnyt kenenkään muun ottavan. Ehkä omena oli hieman out of season.
Pienistä pöydistä tuntuu olevan aina pulaa. Todella pieniä pöytiä tapaa vain kahviloissa, jotka itsekin ovat hyvin pieniä. Yhden ihmisen pöytää ei ole olemassakaan. On kuin kaikki olisi suunniteltu kanssakäymiselle, vaikka väkinäiselle.
( tyrsk )