Rakastuin. Sain vastakaikua, elämäni ihanimmalta mieheltä. Kaikki oli täydellistä -paitsi minä.
Sairastuin masennukseen. Mies ilmoitti tänään, että ei jaksa rakastaa minua.
En tahdo olla sairas, lääkkeiden turvottama, painajaisten armoilla. Mutta se on mitä olen nyt. Hän ei halua rakastaa minua sellaisena kuin olen, vaan sellaisena kuin olin. Olen menettänyt hänet sen takia mitää olen. Sattuu. Sattuu. Sattuu.
Sairastuin masennukseen. Mies ilmoitti tänään, että ei jaksa rakastaa minua.
En tahdo olla sairas, lääkkeiden turvottama, painajaisten armoilla. Mutta se on mitä olen nyt. Hän ei halua rakastaa minua sellaisena kuin olen, vaan sellaisena kuin olin. Olen menettänyt hänet sen takia mitää olen. Sattuu. Sattuu. Sattuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hän ei sitten ollut se mahdollisesti kaikkein suurin rakkaus? Sittenhän se on sinulla vielä edessä! On olemassa moniakin jotka rakaistaisivat sinua sellaisena kuin olet.
Kyllä se mursi sydämen, kun mun edellinen rakas kielsi yhteydenotot tai ainakin teki varsin julmalla tavalla selväksi ettei välitä.. Mutta sellaisethan pitää käsitellä niin, että yrittää unohtaa.
Ajattele asia toisella lailla,vaikka helppoa on sanoo,hän ei ollut sinun arvoinen.
tsemmpiä sulle se on alussa raskasta!
En ryhdy viisastelemaan, mitä masennus on. Suorastaan vihaan ainakin määritelmiä! Siksipä tällainen keskustelupuheenvuoro.
Uskon siihen, että jotakin tekemistä masennuksella on sen kanssa, ettet ole jostakin syystä tuntenut varsinaisia, oikeita ja "aitoja" tunteitasi. Toivon, että pääset niitä tuntemaan! Siihen on tapoja, joskin kaikki yhtä epävarmoja kuin elämä itse.
Olen valmis vannomaan, ettei se mies katkaissut suhdetta siksi, että kaikki olisi ollut täydellistä paitsi sinä. Olithan sinäkin siinä suhteessa ja yhtenä kahdesta päähenkilöstä, ja kaikitenkin noin puolet siitä täydellisyydestä johtui sinusta, tai ties enemmänkin.
Mietin, eikö masennus ole osittain sellaista umpikujaa, että näkee itsensä kovin huonona. Minusta tuntuu, että silloin näkee itsensä väistämättä aina huonompana kuin on tai jopa kaikkien huonoimpana. Mutta se on vain vellovaa tuskaa omassa päässä.
En vieläkään halua viisastella, mutta käsittääkseni eräs masennuksesta parantuneiden kokemus on ollut se, että he ovat lakanneet pyristelemästä masennustaan vastaan. Ei ole pakko aina, joka hetki ja tauotta jaksaa, saa levätä, vaikka vain sängyn pohjalla, joskin toivottavasti kykenee pitämään itsestään sen verran huolta, että syö, peseytyy, hoitaa minimin pakollisia asioita, liikkuu jos jaksaa. Ellei jaksa ja jos on sinkku, niin toivottavasti jaksaa hoidattaa ja hoidatuttaa itseään. Ystäviin, sukulaisiin, ammattiauttajiin saa vedota. Siksi he ovat!
Se vähä mitä tiedän masennuslääkkeistä kertoo, ettei niistä monikaan turvota lainkaan. Sivuvaikutuksensa kai niillä kaikilla on, mutta niinhän kaikilla lääkkeillä.
Ja painajaisista: minusta lääkkeet ovat osaltaan varmistamassa, että mielesi saa levätä ja että nukut etkä ole ainakaan liian kanssa painajaisten armoilla.
En osaa sanoa muuta kuin että toivon, että sinulla on ystäviä ja sukulaisia ja että löydät ammattiauttajan tai -auttajia, joiden avulla löydät tiesi ylös. Emmehän me ihmiset prosenttimääristä elä, mutta masennukseen sairastuineiden paranemisprosentti on korkea.