Onko ketään joka olisi lapsetommana omasta halusta? Olen 35v. ja ollut mieheni kanssa jo 18 vuotta joten meillä se on jo "päätetty" että ei hankita lapsia. Onkohan muita jotka olisivat samassa tilanteessa? Rakastan lapsia paljon mutta en halua omia vaivoikseni..Kummilapsia on 8 kpl ja kaikkien kanssa melkein viikottain tekemisissä ja ne ovat vuorotellen meillä paljon.
Lapsettomuus -oma valinta
Ei lapsia...
212161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos olet tuollaista mennyt päättämään, niin oma on päätöksesi!
eikä siinä pitäisi muilla olla sanomista.
Sitä olen vaan pohtinut itse myös lapsirakkaana ja kolme lasta omaavana 40:nä naisena että "entäs jos"(lainatakseni 7v tyttäreni lempikysymystä) se vauvakuume iskeekin sitten kun se on myöhäistä?
Miten kova se suru on vai pääsekö siitä yli realistisesti vaan edelleen ajatellen että näinhän me halusimme?
Meinaan vaan kun itseäni harmittaa kun aloitin niin myöhään lasten hankkimisen ja en kerkeä enää todennäköisesti tehdä yhtään lasta.
Olen kyllä ajatellut myös sitä että minkälaista olisi elämä ilman lapsia kun olen ollut lapsettomien ystäviemme seurassa.
Itse en osaa kuvitella,mutta kuten jo sanoin se on ihan jokaisen oma päätös mitä kaikkien on yritettävä kunnioittaa....
- se oli propagandaa. Kyllä ihminen tekee päätöksensä lapsettomuudestaan hieman painavammin perustein ja itsensä paremmin tuntien kuin mitä välillä näyttää niiden touhu, jotka ovat lapsia ensimmäisenä hankkimassa!
Kuten toisesta vastauksesta voi päätellä, on se kumma että tämä oma päätös saa eräät näkemään punaista. Takana ei voi olla kuin kateutta lapsetonta ihmistä kohtaan joka on ympäristön paineista huolimatta uskaltanut valita sen minkä moni muukin olisi halunnut. On pareja, jotka hankkivat lapsen koska "niin kuuluu tehdä, olla ja elää" ilman että he TODELLA olisivat halunneet sen lapsen. Vielä enemmän on miehiä jotka on "suostuteltu" isyyteen.
Vaikka itse olen lapseton niin uskon että mikäli lapsi on hankittu molempien vanhempien vilpittömästä tahdosta ilman minkäänlaista ympäristön tai puolison painostavaa vaikutusta, tarvetta lapsettomuuden valinneiden mollaamiseen ei tällaisten ihmisten taholta ole.
Minulla on 1 lapsi, sekin pitkän harkinnan jälkeen tehty "pakkolapsi". Oltiin oltu jo 10 vuotta yhdessä, ura hyvässä vauhdissa, oma asunto, kavereita..kaikki kunnossa. Suku painosti lapsen tekoon kovasti ja pitkän harkinnan jälkeen päätimme sen yhden "perijän" tehdä.
lapsi olikin tosi vaikea, korvatulehduskierteet, allergiaa, uhmaa, tempperamenttia...alussa olimme aivan rikki, lapse ei edes nukkunut öitä. Tuntui, että elämä oli meiltä ryövätty. Kaikki pyöri muksun ympärillä.
Tänään on kaikki paremmin, lapsi on reipas koululainen, hänellä on paljon kavereita, on sosiaalinen ja välkky. Uhmakin on vähentynyt. Ihmettelen, että siitä riiviöstä vielä ihana lapsi kasvoi. vaikka aluksi kaduin lapsen tekoa, olen sitä nykyään siunaillut, mikä onni, että hänet kuitenkin teimme!!
...esiintuominen millä tahansa keskustelupalstalla on kuin sohaisu muurahaispesään. Vapaaehtoinen lapsettomuus on tabu yhteiskunnassamme, eikä valtaväestö edes halua ymmärtää kyseisen valinnan tehneitä. Sen huomaa jo tämän ketjun ensimmäisitä vastauksista. Turha alkaa tästä aiheesta taas vääntämään peistä. Minä en ainakaan jaksa.
Kateus on kamala! Suvun painostus on valtava. Siellä on monasti koko sisarussarjan tehtävä lapsia, halusi tai ei! Jos on rohkeutta olla tekemättä jää eriarvoiseksi vähemmälle ja ehkä jopa perinnöttömäksikin. Arvottomuuden pelko saa tekemään lapsia vaikka ei haluaisikaan.
Parisuhteetkin jo nykyään niin vaikeita ja vaikee saada niitä kestään. Ja sitä vaikeempaa tulee kun syntyy lapsia. On siinä sitten helppo alkaa kiukkua syytään syyttömien niskaan, jos itse on kätensä paskaan lyönyt. Tehnyttä kun ei saa enään tekemättömäksi!
ensimmäisistä vastauksista?
Minä en ainakaan tarkoittanut olla tuomitseva tässä asiassa,vaan se on minusta ihan oikeasti jokaisen oma asia...
Ihmisten tuntuu olevan äärimmäisen vaikea hyväksyä päätöstä lapsettomuudesta. Olipa päätös tehty missä tilanteessa tahansa.
Minulla on kaksi lasta aiemmasta liitosta, samoin miehelläni. Siis yhteensä neljä, minusta ihan kohtuullinen määrä mukuloita yhteiseen perheeseen.
Siitä huolimatta kanssaihmisten on vaikea hyväksyä päätöstämme, että yhteistä lasta emme tee.
Taidat olla väärällä palstalla.. Kun kyselet lapset ja parisuhde-palstalla muita lapsettomia. Täällä kuitenkin suurin osa on äitejä ja isejä tai tulevia sellaisia. Jos ihmettelet saamiasi vastauksia!:)
Tietty se on ihan oma valintas.
Ja parempihan se onkin, ettei noin mukavuudenhaluiselle ja itsekkäälle parivaljakolle lapsia annetakaan ihan omiksi asti.
Luonteen mukavuudenhaluiseksi ja itsekkääksi ihmistä tuntematta?
Päivänselvä kommentti "oma valintas" ja herja perään!
Mukavuudenhaluiset ja itsekkäät tekee lapsia. Tiedän paljon vetelyksiä, laiskoja ja mitään aikaansaamattomia vanhempia. Oikein ahneita ja itsekkäitä. Eivät paljoo viitsi kasvattaa eikä muutenkaan välitä mitä jälkikasvunsa touhuaa. Elävät niin kuin heillä ei lapsia olisikaan.
Entäpä jos se onkin epäitsekkyyttä että ei tee lapsia.
Jos oma lapsuus on ollut sitä että ei ole saanut rakkautta ja pelkää että ei osaa antaa rakkautta eteenpäin.
Olin, kuten muutkin, tuomitseva niitä naisia/tyttöjä kohtaan jotka tekivät abortin.
Kunnes olin itse siinä asemassa. Ei minulla olisi ollut voimia kasvattaa lapsesta täysipainoista, ei minulla olisi ollut "kanttia" vaatia yhteiskuntaa pitämään huolta lapsestani.
Tottahitsissä mietin asiaa aika-ajoittain.
Mutta ei kannata olla "tuomari" ja tuomita ihmisiä itsekkäiksi siksi, että eivät tee lapsia.
Ja minkä ihmeen takia sellaista asiaa tarvitsee puolustella, selitellä. Miksi heitä, joilla on lapsia, miksi heiltä ei tivata heidän valintojaan. Lapset on ihania mutta minusta ei olisi ollut äidiksi.
"...Miksi heitä, joilla on lapsia, miksi heiltä ei tivata heidän valintojaan...."
Niin ja monestihan ei ole kyse edes valinnasta vaan vahingosta...
olen 37v mies enkä ole alkanut lapsen tekoon vaikka mahdollisuuksia on ollut.lapset on kivoja,mukavia jne.mutta ilmankin lapsia voi elää ja monestikin paremmin,onhan noita yh naisia niin että baaritiskit notkuu,myös siksikin etä lapsia on tehty omahyväisesti ja harkitsematta.
moni n.50 vuotias nainen katuu lapsien tekoa,on se vaan kummaa.........miksi teki???
Ei kukaan lapsiaan kadu, korkeintaan ne yh-äidit katuu, että piti saada ne lapset juuri sen tumpelon kanssa..eli mies olis voinu olla parempi.
Jokainen arvostaa lapsiaan ja sitä, että niitä yleensä tuli tehtyä viimeistään kun oma jalka alkaa olla jo hautaan päin.
Näi vaa on.
Ei pidä paikkaansa. Jotkut myöntävät jopa suoraan, toiset manaavat hiljaa itsekseen, että katuvat lasten hankkimista. Niin se vaan on.
"viimeistään kun oma jalka alkaa olla jo hautaan päin."
Tarkoitat varmaan,kun ne odottaa perintöä? Useampi lapsi siten tarkoittaakin sukuriitaa.
on ollut tämä lapsettomana parina oleminen ja vielä ihan omana valintana. 50 ja 49 on nyt lasissa joten valinta alkaa olla peruuttamaton. Ehkä se biologinen tarve lisääntyä on enempi nuorempien ongelma, nyt tästä valinnasta on sangen tyytyväinen - vaikea semmoista on haikailla mistä ei ole mitään tietoa eikä kokemusta.
Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa elää ja toimia, jokainen löytää oman tiensä, pääasia että hyväksyy itsensä ja tiensä valinnan.
Mitä tulee itsekkyyteen, se koskee mielestäni juuri näitä härkäpäisesti mahdottomiin oloihin lapsia pukkaavia. Lapsettomuuden valitseminen on vaativa tie ja nimenomaan epäitsekäs, siinähän oikeastaan pitäydytään omien geenien levittämiseltä.
En missään tapauksessa sitä suosittele kenellekkään mutta en pelottelekaan - teitä on monia ja valinta on vapaa.
En voisi kuvitellakkaan itse hankkivani lapsia. Kai se on vaan niin että joillekkin ei tule polttavaa tarvetta lisääntyä, vaan he ovat löytäneet oman tapansa elää ja kehittää itseään. Mielestäni se vaatii myös suurta rohkeutta poiketa valmiista kaavoista.
Ihan samat mittarissa. Aika kuluu ulkomailla reissatessa. Tuttavat aikovat tehdä samoin, sitten joskus. Jos nyt sattuvat elää niin pitkään.
Yleensä kädettömät lapset lykkäävät jälkikasvun hoitoa vanhemmilleen siinä määrin, että ehtivät kuolla ennen kuin oma elämä alkaa.