Mitä on olla miehenä töissä päiväkodissa!

Työskentelin viiden vuoden ajan kaupungissa jota tyrannisoi Marketta Kokkonen (lukekaa rivien välistä) muutamassa eri kaupungin päiväkodissa, suhtauduin työhöni innostuneesti ja motivoituneesti...työskentelin pienten ja isojen ryhmissä...työ on osittain raskasta koska äänivallit murtuvat joka päivä 20-kertaisesti, sen verran innokkaita ja äänekkäitä seikkalijoita ryhmissä yleensä on...

Mutta antoisinta on se kuin päivän aikana joku näistä tulevista maailmanvalloittajista päättää istua syliin vaikka olenkin pitkätukkainen ja jeesusparran omaava...Koska olen luvannut itselleni että jos työhaastattelussa sanotaan että saat paikan jos leikkaat tukkasi, kohteliaasti toteaisin että voitte laittaa työpaikkanne samaan paikkaan minne kielenne työnnätte kuin käytte "johtajilla" itkemässä... Olen mitä olen koska en muuta halua...

Puhutaan aina miten huonosti kauniimpaa sukupuolta olevia työpaikoissa kohdellaan , mutta jos tietäisitte miten suuri osa "kollegoista" kohtelee teitä joko kateudesta itsekeskeisyydestä tai pelkästä suunnattomasta ilkeydestä miettisitte uusiksi tällaiseen työpaikkaan sijoittumista...

Olen tavannut muutamia joiden kanssa lähtisin vaikka sotaan ja sitten sellaisia henkilöitä joiden kanssa en lähtisi edes R-Kioskille, nimittäin jos ryhmiä kuin suunnitellaan uusiksi kriteeriksi kelpaa en voi mennä pienten puolelle: koska en kestä kakan hajua...kysymys herää mitä tällainen "valioyksilö" tekee päiväkodissa...? Sama henkilö sanoi myös kuin kysyttiin että miten vuosi on mennyt? on ollut niin kiire ettei ole oikein ehtinyt vessassakaan käydä, hm olisit käynyt silloin kuin istuit kahvihuoneessa ainakin tunnin ja minä istuin yksin ryhmässä 20 lapsen kanssa...

Miinakentällä työskenteleminen on turvallisempaa, koska tiedät mitä odottaa, jos joku on poissa ryhmästä siitä puhutaan niin paljon selän takana ja tämä on piirre jota en voi sietää...Ja tästä syystä lopetin kahvihuoneessa käymisen, todistin nimittäin niin halpamaista kohtelua eräässä paikassa...kyseessä oli henkilö jolta puuttui toinen käsi, ja niin kauan kuin hän oli kahvihuoneessa kaikki olivat mielin kielin...mutta kuin hän poistui alkoi *aatanallinen selkään puukotus...

Ja sitten on pakko pyytää anteeksi että olen niin antisosiaalinen etten koe tarpeelliseksi liittyä pihan juorujengiin, enkä myöskään koe tarpeelliseksi asettaa takalistoani pihan pöydälle vaan kävelen mielummin pitkin pihaa valvoen koska luulin että näin on tarkoitus tehdä...En koskaan maininnut asiaa mutta, muutamat vanhemmistakin olivat kiinnittäneet siihen huomiota ja kyselivät eikö minua harmita, mutta koska olen aina ollut ja tulen aina olemaan uskollinen "työyhteisölleni" en maininnut asiasta sen enempää...

Jouduin itse lopettamaan vuosia sitten selän takia ja täytyy sanoa että se oli kyllä oikeasti onni onnettomuudessa koska, se miten ystäviäni kohdellaan/kohdeltiin on aivan uskomattoman pöyristyttävää...Joten jos tähän asiaan ei puututa päiväkodeista tulee miehistävapaita vyöhykkeitä, mikä varmasti olisi monien mieleen...

Loppukaneetiksi mainitsen vielä erään asian jonka kuulin lasten äidiltä (NE TYKKÄÄ SUSTA KUN HULLU PUUROSTA) Lasten suusta kuultua:

YT: Svante Leonard Dahlsten