mä en oikein tiedä mitä tehdä.olo on vaan niin turta ja surullinen...
minä ja poikaystäväni ollaan seurusteltu 2 vuotta. tottakai alku oli ihanaa jne. mutta silti pystyimme vielä nauttimaan toisistamme arjen tultua kuvaankin. hän oli hauska ja huomaavainen minua kohtaan.tapasimme lukiossa. minä kirjoitin jo vuosi sitten hänellä 4 vuosi meneillään iltalukiossa.olimme aluksi 2 vuotta vain kavereita. olin toki aina välillä ihastunut häneen mutta en halunnut alkaa seurustella hänen kanssaan, koska mhuomaan että samat asiat jotka ärsyttivät minua hänessä silloin ärsyttävät edelleenkin.
lopulta tänä syksynä kaikki muuttui.tapahtui täydellinen romahdus. poikaystäväni alkoi oleilemaan yhä enemmän omissa oloissaan.eikä halunnut enää viettää aikaa kanssani.kun kysyin asiaa häneltä hän nosti siitä mielettömän riidan ja sanoi ettei ole mulle tilivelvollinen, ja et haluaa tehdä omia "juttujaan", hänellä kun ei pitäisi olla minkäänlaisia aikatauluja mulle. hän tulee silloin kun huvittaa.olemme riidelleet aika paljon viime aikoina. pahimmillaan viikon välein.en uskalla enää kysyä häneltä mintään, en edes soittaa ja kysyä, että voisiko hän tulla viettämään aikaa minunkin kanssani, koska pelkään että hän suuttuu ja alkaa haastaa riitaa kanssani. kaikki riidat loppuvat aina samalla tavalla hän uhkaa jättää minut.sydämeni on särkynyt hänen vuokseen jo ties kuinka monta kertaa.minun pitäsi siis sovittaa omat aikatauluni hänen omaansa jos haluan olla hänen kanssaan.sana itsekäs on soinut päässäni jo jonkin aikaa. hän on itsekkäin ihminen jonka olen ikinä tavannut!
olen tällä hetkellä työtön ja siksi olenkin paljon kotona.joudun olemaan koko päivän yksin hän saattaa olla 9 tai jopa kymmenenkin tuntia poissa eikä ilmoita istestään mitään.sitten kun hänen suvaitsee illalla saapua hän luullee pystyvänsä komentaman minua omassa kodissani. hän ei ymmärrä sitä että normaalin ihmisen pitää saada mennä nukkumaan ennen kahtatoista.mua kyllästyttää olla sille vaan joku hemmetin unikaveri tai seksilelu!!!muuta yhteistä aikaa meillä ei ole.
hieman ennen joulua selvisi että minulla on keskivaikea depressio. saan siihen hoitoa. kun mietin syitä mistä tämä masennus voisi johtua en voi sivuuttaa sitä asiaa että ainakin osa syyllinen tai hyvin suuri osa ,on poikaystäväni käytös minua kohtaan.lisäksi näen ystäviäni vain viikonloppuisin koska kaikki ovat opiskelemassa tai ulkomailla. olen siis ypöyksin.
jos haluan mennä ulos minun pitää siis tehdä se yksin tai kavereideni kanssa.poikaystäväni kanssa en edes muista koska olemme viimeksi käyneet yhdessä ulkona. hänen mielestään se neljän seinän sisällä kyyhöttäminen tv ruudun ääressä riittää.
lisäksi minua vaivaa kaksi muutakin asiaa hänessä. hän on oikein sosiaalinen ihminen etenkin naisten seurassa. poikaystäväni sisko kutsuu sitä lirkutteluksi. useimmat naiset siis luulevat että poikaystäväni flirttailee heille kun he keskustelevat. myös minun ysätäni ovat sanoneet että elleivät tuntisi häntä paremmin he luulisivat että poikaystäväni on iskemässä ystäviäni.tämä on yksi syy miksi minua niin arvellutti alkaa seurustelemaan poikaystäväni kanssa.lisäksi häneen ei voinut luottaa. koskaan ei tiennyt saapuuko hän paikalle niin kuin oli luvannut vai ei.
toinen juttu...olen huomannut että hän jättää minut yksin tietyissä tilanteissa esim. kesäälä oli poikaystäväni äidin häät. minutkin oli kutsuttu. häissä oli tietenkin väkeä jota minä en tuntenut ollenkaan. sen sijaan että poikaystäväni olisi ollut kanssani hän viipotti ympäri salia jättäen minut yksin pöytäämme istumaan. juttelinhan toki hänen siskonsa ja enon vaimon kanssa. muuten minulla ei ollut tietoa missä hän on. loppu huipennus oli se että hän veti pään täyteen. minun onnistui saada kyyti kotia yhden aikaa yöllä eräältä puolitutulta.
tämä ei suinkaan ollut ainut kerta. vähän aikaisemmin juhlimme hänen syntymäpäiviään. seurueeseen kuuluivat minä, poikaystäväni, hänen siskonsa ja tämänpoikaystävä sekä poikaystäväni paras kaveri kihlattuineen. lopputulos illasta: poikasytäväni viipottaa muaalla kaverinsa kihlatun kanssa. kun oli aika lähteä menin etsimään poikaystävääni ja siellähän se tanssilattialla kevrinsa kihlatun kanssa hyväillen tämän persettä!!! kertoessani näkemästäni muutaman päivää myöhemmin hänelle tulos oli riita ja hän jätti minut. kolme äivää myöhemmin perui sanansa jos lupaisin olla mainitsematta asiasta.
eli siis minussa on kaikki vika ja hän on täydellinen niinkö?!
mitä mun pitäisi tehdä. tuntuu että kaikki voima kaikkooaa minusta. vastatkaa joku...
minulle voi myös lähettää sähköpostia osoitteeseen [email protected]
minä ja poikaystäväni ollaan seurusteltu 2 vuotta. tottakai alku oli ihanaa jne. mutta silti pystyimme vielä nauttimaan toisistamme arjen tultua kuvaankin. hän oli hauska ja huomaavainen minua kohtaan.tapasimme lukiossa. minä kirjoitin jo vuosi sitten hänellä 4 vuosi meneillään iltalukiossa.olimme aluksi 2 vuotta vain kavereita. olin toki aina välillä ihastunut häneen mutta en halunnut alkaa seurustella hänen kanssaan, koska mhuomaan että samat asiat jotka ärsyttivät minua hänessä silloin ärsyttävät edelleenkin.
lopulta tänä syksynä kaikki muuttui.tapahtui täydellinen romahdus. poikaystäväni alkoi oleilemaan yhä enemmän omissa oloissaan.eikä halunnut enää viettää aikaa kanssani.kun kysyin asiaa häneltä hän nosti siitä mielettömän riidan ja sanoi ettei ole mulle tilivelvollinen, ja et haluaa tehdä omia "juttujaan", hänellä kun ei pitäisi olla minkäänlaisia aikatauluja mulle. hän tulee silloin kun huvittaa.olemme riidelleet aika paljon viime aikoina. pahimmillaan viikon välein.en uskalla enää kysyä häneltä mintään, en edes soittaa ja kysyä, että voisiko hän tulla viettämään aikaa minunkin kanssani, koska pelkään että hän suuttuu ja alkaa haastaa riitaa kanssani. kaikki riidat loppuvat aina samalla tavalla hän uhkaa jättää minut.sydämeni on särkynyt hänen vuokseen jo ties kuinka monta kertaa.minun pitäsi siis sovittaa omat aikatauluni hänen omaansa jos haluan olla hänen kanssaan.sana itsekäs on soinut päässäni jo jonkin aikaa. hän on itsekkäin ihminen jonka olen ikinä tavannut!
olen tällä hetkellä työtön ja siksi olenkin paljon kotona.joudun olemaan koko päivän yksin hän saattaa olla 9 tai jopa kymmenenkin tuntia poissa eikä ilmoita istestään mitään.sitten kun hänen suvaitsee illalla saapua hän luullee pystyvänsä komentaman minua omassa kodissani. hän ei ymmärrä sitä että normaalin ihmisen pitää saada mennä nukkumaan ennen kahtatoista.mua kyllästyttää olla sille vaan joku hemmetin unikaveri tai seksilelu!!!muuta yhteistä aikaa meillä ei ole.
hieman ennen joulua selvisi että minulla on keskivaikea depressio. saan siihen hoitoa. kun mietin syitä mistä tämä masennus voisi johtua en voi sivuuttaa sitä asiaa että ainakin osa syyllinen tai hyvin suuri osa ,on poikaystäväni käytös minua kohtaan.lisäksi näen ystäviäni vain viikonloppuisin koska kaikki ovat opiskelemassa tai ulkomailla. olen siis ypöyksin.
jos haluan mennä ulos minun pitää siis tehdä se yksin tai kavereideni kanssa.poikaystäväni kanssa en edes muista koska olemme viimeksi käyneet yhdessä ulkona. hänen mielestään se neljän seinän sisällä kyyhöttäminen tv ruudun ääressä riittää.
lisäksi minua vaivaa kaksi muutakin asiaa hänessä. hän on oikein sosiaalinen ihminen etenkin naisten seurassa. poikaystäväni sisko kutsuu sitä lirkutteluksi. useimmat naiset siis luulevat että poikaystäväni flirttailee heille kun he keskustelevat. myös minun ysätäni ovat sanoneet että elleivät tuntisi häntä paremmin he luulisivat että poikaystäväni on iskemässä ystäviäni.tämä on yksi syy miksi minua niin arvellutti alkaa seurustelemaan poikaystäväni kanssa.lisäksi häneen ei voinut luottaa. koskaan ei tiennyt saapuuko hän paikalle niin kuin oli luvannut vai ei.
toinen juttu...olen huomannut että hän jättää minut yksin tietyissä tilanteissa esim. kesäälä oli poikaystäväni äidin häät. minutkin oli kutsuttu. häissä oli tietenkin väkeä jota minä en tuntenut ollenkaan. sen sijaan että poikaystäväni olisi ollut kanssani hän viipotti ympäri salia jättäen minut yksin pöytäämme istumaan. juttelinhan toki hänen siskonsa ja enon vaimon kanssa. muuten minulla ei ollut tietoa missä hän on. loppu huipennus oli se että hän veti pään täyteen. minun onnistui saada kyyti kotia yhden aikaa yöllä eräältä puolitutulta.
tämä ei suinkaan ollut ainut kerta. vähän aikaisemmin juhlimme hänen syntymäpäiviään. seurueeseen kuuluivat minä, poikaystäväni, hänen siskonsa ja tämänpoikaystävä sekä poikaystäväni paras kaveri kihlattuineen. lopputulos illasta: poikasytäväni viipottaa muaalla kaverinsa kihlatun kanssa. kun oli aika lähteä menin etsimään poikaystävääni ja siellähän se tanssilattialla kevrinsa kihlatun kanssa hyväillen tämän persettä!!! kertoessani näkemästäni muutaman päivää myöhemmin hänelle tulos oli riita ja hän jätti minut. kolme äivää myöhemmin perui sanansa jos lupaisin olla mainitsematta asiasta.
eli siis minussa on kaikki vika ja hän on täydellinen niinkö?!
mitä mun pitäisi tehdä. tuntuu että kaikki voima kaikkooaa minusta. vastatkaa joku...
minulle voi myös lähettää sähköpostia osoitteeseen [email protected]
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaikka ulkomaille vähäksi aikaa sen sijaan kun nyhjäät kotona?
olen ajatellutkin sitä. tällä hetkellä se vain ei ole mahdollista, sillä masennukseni hoito on vasta niin alussa. ehkä myöhemmin keväällä.
mutta kiitos ehdotuksestasi! :)
Toi kuulostaa jotenkin surullisen tutulta.
Unohda se koko mies ja keskity itseesi! Kukaan nainen ei ansaitse noin sikaa miestä, varsinkin kun useimmissa naisissa ei noita vikoja ole.En tietenkään lähde yleistämään, mutta miehillä on taipumus vaihtaa naista useammin kuin naisella miestä. Biologinen laki.
Koita jaksaa ja tapaile sun ystäviä. Ei sen miehen oo pakko olla koko sun elämä, ja sehän voi vaikka hämmentyä kun sä et sittenkään tanssi sen pillin mukaan... kokemusta on ;).
Be strong, my sister!
mä en ole kovinkaan hyvä muotoilemaan sanojani,mutta... siitä se lähtee siis eroaminen. poikaystävälläsi on menossa vapauden hakuaika ja ei voi asialle mitään, haluaisi erota ja sit taas ei mutta.... haluaisitko itse vielä yrittää yhteiseloa parempaan suuntaan? luultavasti kyllä (kaikki muuttuu)ole sinä viisaampi ja ota avoero? asumusero? lopullinen ero? ottaa koville ja sairautesi syvenee,pahentuu
mutta sanoit alottaneesi hoidot eli laita kaikki samaan koppaan. se ei muutu parempaan suuntaan aineskaan ihan pian! ei taida poikaystäväsi tukea yhtään sinua? älä jää lattia matoksi,koska sinne olet joutumassa.
koeta jaksaa tehdä oma päätöksesi mikä se onkaan,mutta pistä vaakaan kaikki ja katso mitä pitää katsoa.
t: solmussa itsekkin
kaikki mitä kirjoitit on totta sekin ettei poikaystävältä paljon tukea tipu sairauteni kanssa. jahka teen päätökseni suhteenkin kun olen edes hiukan enemmän taas voimissani tai kun mittani on lopullisesti täysi.vaikeaa on muutenkin. mitä sitä elämällänsä tekisi...
Kun luin sun viestisi kuulosti ihan mun elämältä pari vuotta sitten.
Tapasin parikymppisena "Tapsan" alussa en ollut koko hommassa mukana mutta vuosia ja vuosia kului ja olin ihan koukussa häneen.
Kun oli hänen synttärit minut heivattiin sivuun hän ei soittanut tai kutsunut vaikka me "seurusteltiin" ..joo mukamas. Kaikki aika mitä oltiin yhdessä piti juoda viinaa ikinä ei käyty ees elokuvissa.Mitään normaalia ei meidän elämään kuulunut...pian opin hänen "naistyypit" joita piti sitten pelätä ettei hän lähtenyt niiden mukaan pahinta oli jos exä tuli baariin niiden kans piti jutella ja jättää mun oman onnen nojaan. Viikot hän halusi olla yksin ja minä vain ymmärsin..loputtomiin myönnän olin epätoivoinen.Kestin ja kestin kunnes tuntui että pää ja kroppakaan ei enää jaksa mun itsetunto oli ihan mennyttä. Sitten puhelimeen tai viesteihini ei vastattu kuin fiilis pohjalla.
Sitten heräsin..kun hän tuli minua huomattavasti vanhemman naisen kanssa baariin ilman jättämättä minua tai sanomatta mitään.Eräs ilta minut pahoinpideltiin verissä päin pyysin häneltä apua hän käänsi selkänsä. Kesti kauan yli 9.v herätä että ei tää tuu toimimaan saada kunnolla turpaansa sitten kaverit yritti jaksaa minua kaikki ne vaiheet kun psyyke lääkeissä yritin jaksaa ja olla ahdistuneena. Älä hukkaa vuosia tollaseen paskaa saa pyyttämättäkin älä alistu.
Pahinta on tosin se että olen aika yksin yhä ja sama kuvio miesten kanssa toistuu toisin lievemmässä muodossa..mutta Tapsan jättäminen kaukaisiin muitoihin oli parasta mitä olen itselleni tehnyt. Mene ulkomaille kavereille jos on mahista tee,mee,muuta...unohda hiljalleen mutta älä jää koska ei meillä kenelläkään ei ole aikaa odottaa et toinen tajuu jos tajuu ikinä.
Voimia sulle!!!