Tänne synnytään maahan, jossa aikuisiällä kaikki mahdollisuudet elättää itsensä yrittäjyydellä otetaan pois. Niistä jotka jonkin koulutuksen suorittaa, vain crème de la crème kaavitaan hallinnollisiin, verovaroilla ylläpidettäviin tehtäviin eli stipendiaatit ja vauraaseen sukuun kuuluvat. Lopuista tehdään koiranruokaa ilmaistyöleireillä ja keikkatyötyöpätkillä, joiden nettohyöty on olematon.
Mitä elämää tämä tällainen on ?
Mitä elämää tämä tällainen on ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jaa, ei mua ainakaan mikään valtiovalta ole estänyt yrittämästä. Juttu vain on niin, että ilman pääomia, asiakkaita, verkostoja, markkinointitaitoja jne. jne. ei paljon yritellä.
Mua estää yrittämästä se, että ei mulla oo hyvää yritysideaa. Syyttelen siitä enemmän itseäni kuin valtiovaltaa.
Tuo on se juttu. Hyvän yritysidean keksiminen ja kehittäminen vaatii luovuutta. Joku välähdys täytyy päässä tapahtua. Kyetä yhdistelemään erilaisia asioita. Kopioitu yritysidea harvemmin menestyy hyvin. Se täytyy putkahtaa omasta päästä joillain tavalla.
Toinen pointti on se rohkeuden puute. Monelta fiksultakin puuttuu rohkeus. Voi olla fiksu ja ahkera ja osaava ja hyvät verkostotkin, mutta kun ei uskalla.
Harvemmin rahoituksen saaminen on ongelma. Yritystoiminnan kun aloittaa pienestä jutusta, niin ei tarvitse isosti investoida. Ei heti voi hankkia satojen tuhansien koneita ja isoa teollisuushallia. Se tulee jos on tullaksensa, jos homma etenee.
Säädöksilläkin on merkitystä. Toisaalta kun on hyvä idea,niin rupeaa vain touhuamaan. On onnellisen tietämätön rajoituksista ja sertifikaateista. Kyllä joku tulee huomauttamaan jos jotain puuttuu. Yleensä se on viranomainen tai kilpaileva yrittäjä jota keljuttaa toisen pärjääminen.
Ainahan ne olosuhteet on vastaan. Aina tuulee vastaan. Ei mitään uutta auringon alla. Nykyään on kyllä paljon helpompi yrittää kuin 40/50-luvulla sodan jälkeen. Silloin oli puhelimetkin kortilla ja auton hankkiminen yrityksen käyttöön oli iso prosessi. Ei voinut mennä autokauppaan ja sanoa tarvitsen pakettiauton. Täytyi olla viranomaisen antama ostolupa.
Jos oma terveys on huono, niin sitten on oltava varovainen jos meinaa yrittäjäksi ryhtyä.
Oman käsitykseni mukaan luovat ja uudet yritysideat harvemmin onnistuvat. Vaikka idea olisi "hyvä", sitä on lähes mahdoton markkinoida muille. Ihmiset nimittäin luonnostaan vierastavat kaikkea uutta, ja markkinointi on muutenkin nykyajan informaatioähkyssä todella vaikeaa.
Kyllä realistinen yrittäminen lähtee tuhanteen kertaan testatusta ideasta tyyliin parturi-kampaamo.
Tuo on myös totta. Jotain fiksua ja erilaista siinä yrittämisessä on kuitenkin aina oltava, jos meinaa menestyä. Kopioida ei kannata. Parturi-kampaajankin kannattaa pyrkiä itsenäiseksi yrittäjäksi, niin pian kuin suinkin mahdollista. Muodissa oleva vuokratuoliyrittäjyys toisen omistamassa parturiliikeessä ei pitemmän päälle ole motivoivaa. Tuskin edes kovin kannattavaa toimintaa sellainen. Lähempänä työsuhdetta, mutta ilman työsuhteen antamaa turvaa. Sellainen kummallinen välitila ! Ei työntekijä, mutta ei myöskään itsellinen yrittäjä. Yrittäjyys missä ? kysyn vaan.
Kaupungissa jossa käyn usein, avattiin uusi parturiliike parisen kuukautta sitten. Päätin mennä sinne, kun tykkään kokeilla kaikenlaista uutta. Yrittäjä on ulkomaalaistaustainen nuori mies. Hän ei ole tuoliyrittäjä, vaan oikea itsenäinen peluri. Hänellä on vallan omintakeinen konsepti. Parturissa käynnin hinta on: perusleikkaus 13 euroa, kun se lähiparturi-kampaamoissa on 24-26 euroa. Hänen kohderyhmänsä on miehet. Aikaa ei erikseen tilata vaan aina ilman ajanvarausta nonstop. Hän keittää kahvit asiakkaillensa. Kun menin tuolille istumaan, niin hän kiikutti kahvikupposen pöydälle minun eteeni. Mustana ilman sokeria kuten pyysin. Kahvia oli mukava ryystäillä, kun hän leikkasi tukkani aivan erilaisella otteella kuin suomalaiset parturit on opetettu koulussansa leikkaamaan miesten tukat. Hänellä ei ollut vielä hankittuna puhallinta, vaan puhalteli itse irtonaisia hiuksia niskastani ja poskilta. Jännää touhua. Tulee varmaan menestymään. Eli perinteinen ala kyseessä, mutta aivan oma tekemisen konsepti ja tyyli. Ei kopioitu.
Menen toistekin. Suosittelen.
minulla oli ideoita, taitojakin ja sitten kävin yrittäjäkurssin. Sen tietopaketin jälkeen luovuin kaikista ajatuksista, en siksi että ideat olisi olleet elinkelvottomia vaan se järjetön byrokratian määrä ja verojen määrä yksinkertaisesti estäisi alulle pääsyn. niitä eläkevakuutus - ja verolaskuja alkaa tulla pian aloittamisen jälkeen.
Bullshit. Veroja ja YEL:iä ei tarvitse maksaa senttiäkään ennen kuin firma tuottaa jotain. Vaikeinta on hankkia asiakkaita, sen jälkeen voi alkaa murehtia veroja. Byrokratian määrä tietysti riippuu alasta. Perusyrityksellä, joka ei tarvitse mitään erityisiä lupia, se on olematon.
huomaa ettei jotkut täällä tiedä (työnteon lisäksi) myöskään yrittäjyydestä mitään. Sossusta sen sijaan kaiken...
No et kyllä sinäkään tiedä yrittämisestä mitään, jos yrittäminen on kaatunut yrittäjyyskurssin käymiseen. Ja jos "järjetön byrokratia" (parin lomakkeen täyttäminen) on ylivoimainen este, niin et olisi kyllä koskaan saanut yritystäsi pyörimään.
Yrittäjyys on sama kuin tyhmyys. Lainsäädänto asettaa yrittäjän kaiken turvan ulkopuoliseksi valtion ja palkansaajien orjaksi. Myös kaiken sosiaaliturvan ulkopuoliseksi.
Aikalailla näin. Onneksi ymmärsin, kiitos opettajan, että tämä maa elää viennistä.
Ja näinhän siinä on käynyt. Oma työ ja säästäminen on verovapaata työtä.
Olen tavallaan yrittäjä, mutta ennakkovero ym. byrokratiaan en lähde mukaan.
90-luvun laman aikaan tuli jatko-opiskeltua ja pidettyä vapaa vuodet etukäteen. Tuli nähtyä se kuuluisa maailman turhuus, no pitipähän sekin kokea.
Nyt motivaatio on kohdallaan, ei tee edes mieli vapaata. Nyky teknologia on mahdollistanut työn teon kotoa käsin.
Onneksi olen velaton ja perheen perustamisesta en ole edes haaveillut.