Yksinäisyys on syvältä

Totta puhut. Se, että molemmat kiinnostuvat toisistaan on tosiaan lottovoitto. Olen usein huomannut kiinnostuneeni naisesta, joka ei ole valmis suhteeseen, tai ainakin sanoo niin. Todella harvoin tulee enää kohdalle tapauksia, joiden kanssa synkkaa hyvin ja kumpikin ihastuu, vieläpä samanaikaisesti:) Yritys hurmata ei kannata, koska kiinnostus syttyy, jos on syttyäkseen. Meillä miehillä taitaa olla luontaisena ominaisuutena toisen valloittaminen. Ainoa mikä ratkaisee lopuksi on se kuuluisa selittämätön kemia. Ilman sitä ei kannata yrittää. Kun treffikokemuksia alkaa olla takana jo useamman vuoden ajalta tajuaa kuinka hankalaa on löytää ihminen, jonka kanssa synkkaa molemmin puolin...

"ei ole valmis suhteeseen, tai ainakin sanoo niin."

Noin sanotaan niille joiden kanssa ei ole valmis suhteeseen. Ei tarkota tosiaan etteikö siihen ois valmis jonkun oikeesti kiinnostavan kanssa. Itse kylläkin sanon mieluummin suoraan jos joku ei oo mun tyyppiä.
Kiinnostavia ketä vois nähdä toistekin voi tulla parhaalla tuurilla ja ahkeralla deittailulla vuoden aikana vastaan ehkä korkeintaan1 käden sormilla laskettava määrä, näistä tietenkin todennäkösesti kukaan ei osota vastakiinnostusta ekan näkemisen jälkeen, vaan katoaa kun pieru saharaan. Ehkä kerran 5 vuodessa voi löytyä molemminpuolinen kiinnostus, joka sekin hiipuu viimestään muutamassa kuukaudessa miehen puolelta. Ilmeisesti olen jotenkin liian tylsä pidemmän päälle, alkuinnostus lässähtää tms. Mulle riittäis ihan mukava yhdessä oleilu ja se on jo tosi paljon että oikeesti viihdyn ja tykkään olla sen miehen seurassa, mutta miehet kai haluaa jotain jatkuvaa ruusuilla tanssimista ja vuosisadan rakkaustarinaa. Siihen minä en mitä ilmeisimmin riitä. No ymmärrän toki ettei keski-ikää lähestyvä työtön yh oo ihan kuuminta hottia muutenkaan deittimarkkinoilla, ja pitäs kai olla kiitollinen jos joku lähtee treffeille edes sen yhden kerran.... ja tosiaan, aivan turha yrittää tehdä vaikutuksia, joko mies kiinnostuu tai sitten (todennäkösesti) ei. Ihan samantekevää lopulta miten käyttäytyy tms., jos naama tai joku muu kohta ulkonäössä ei miellytä niin eipä niistä mitään enää kuulu. Toisaalta miks pitäiskään jos ei sytytä. Itekin huomannu kuinka molempien ajan haaskausta se on jos puoliväkisin yrittää kiinnostua jostain "ihan kivasta", eipä siitä mitään tuu myöhemminkään jos ei heti alussa tunnu ns. oikeelta.

Niin se vaan menee, ettei itsekään tyydy "ihan kivaan". Se on sekä itsensä että toisen pettämistä, jos yrittämällä yrittää ihastua toiseen, kun on vaan kiva olla jonkun kanssa. Pettämätön mittari on se, miltä toisen seurassa tuntuu. Onko rento ja hyvä fiilis? Pystyykö olemaan oma itsensä? Eihän sitä alussa tietysti voikaan, mutta kaikenlainen teeskentely kostautuu aika pian. Vaikka kovasti usein vannotaan hitaasti kehittyvän, ystävyyteen perustuvan suhteen nimeen, voi jo ekoilla treffeillä aavistaa, mitä tuleman pitää. Kyllä se kipinä pitää löytyä. ei kannata tuhlata kummankaan aikaa siihen, että yritetään saada aikaan jotain, mikä ei tule luonnostaan. Juuri tämän takia kumppanin löytäminen on hankalaa: kun on monta yritystä takana, tietää mitä haluaa. Vaatimukset kasvavat vaikkei sitä haluaisikaan. sitähän etsii itselleen parasta kaveria ja jos itseään arvostaa, saakin olla vaativa:)

Haastavalaji kirjoitti:

Niin se vaan menee, ettei itsekään tyydy "ihan kivaan". Se on sekä itsensä että toisen pettämistä, jos yrittämällä yrittää ihastua toiseen, kun on vaan kiva olla jonkun kanssa. Pettämätön mittari on se, miltä toisen seurassa tuntuu. Onko rento ja hyvä fiilis? Pystyykö olemaan oma itsensä? Eihän sitä alussa tietysti voikaan, mutta kaikenlainen teeskentely kostautuu aika pian. Vaikka kovasti usein vannotaan hitaasti kehittyvän, ystävyyteen perustuvan suhteen nimeen, voi jo ekoilla treffeillä aavistaa, mitä tuleman pitää. Kyllä se kipinä pitää löytyä. ei kannata tuhlata kummankaan aikaa siihen, että yritetään saada aikaan jotain, mikä ei tule luonnostaan. Juuri tämän takia kumppanin löytäminen on hankalaa: kun on monta yritystä takana, tietää mitä haluaa. Vaatimukset kasvavat vaikkei sitä haluaisikaan. sitähän etsii itselleen parasta kaveria ja jos itseään arvostaa, saakin olla vaativa:)

Lue lisää

Kiitos näistä viisauden sanoista. Itse myös vannon kipinän nimeen -ilman sitä ei tule mistään mitään.. Kaikki tiukat kriteerit saa kyllä unohtaa, ja ennakkoluulot. Aktiivinen asenne kyllä ennemmin tai myöhemmin palkitsee..

Niin, onhan meissä kiinnostavia ihmisiä ihan varmasti. En tosin usko että taustat ovat samanlaisia, vaan kyllä on niin monenlaista elämäntarinaa joukossa. Meitä yksinäisiä on todella paljon, ja jotenkin ihmisten kiinnostukset eivät usein kohtaa. Itekin olen ruvennut nyt miettimään kun 35 napsahti mittariin, että josko sitä loppuiän sitten on yksin... Onhan sitä tavallaan laskeutunut tähän jo monia vuosia, eikä ole hirmu aktiivisesti osannut hakeakaan parisuhdetta, kun se ainut kokemus aikoinaan oli traumaattinen (9 v. avioliitto henkisesti sairaan ihmisen kanssa, ei molemminpuolista rakkautta). Jotenkin on jäänyt ehkä sellainen vääristynyt kuva parisuhteesta niin että sitä on sit pelännyt kun on ajatellut ettei parisuhteessa ola mitään kaunista. Elämä on kuitenkin kovin tyhjää yksinään...

Kai me mörököllit vaan näin kirjoitellaan netissä ja toivotaan jos joku joskus kolahtaisi... :) Kun tuolla kaduilla ei ole helppoa vaan etsimällä etsiä ihmistä. Kyllähän netissäkin yhteyksiä löytyy ja ihan jopa mukavia ihmisiä, mutta että sytyttääkö kukaan, se on sitten toinen juttu.

Mistäs päin sinä olet?

erakkonainen kirjoitti:

Niin, onhan meissä kiinnostavia ihmisiä ihan varmasti. En tosin usko että taustat ovat samanlaisia, vaan kyllä on niin monenlaista elämäntarinaa joukossa. Meitä yksinäisiä on todella paljon, ja jotenkin ihmisten kiinnostukset eivät usein kohtaa. Itekin olen ruvennut nyt miettimään kun 35 napsahti mittariin, että josko sitä loppuiän sitten on yksin... Onhan sitä tavallaan laskeutunut tähän jo monia vuosia, eikä ole hirmu aktiivisesti osannut hakeakaan parisuhdetta, kun se ainut kokemus aikoinaan oli traumaattinen (9 v. avioliitto henkisesti sairaan ihmisen kanssa, ei molemminpuolista rakkautta). Jotenkin on jäänyt ehkä sellainen vääristynyt kuva parisuhteesta niin että sitä on sit pelännyt kun on ajatellut ettei parisuhteessa ola mitään kaunista. Elämä on kuitenkin kovin tyhjää yksinään...

Kai me mörököllit vaan näin kirjoitellaan netissä ja toivotaan jos joku joskus kolahtaisi... :) Kun tuolla kaduilla ei ole helppoa vaan etsimällä etsiä ihmistä. Kyllähän netissäkin yhteyksiä löytyy ja ihan jopa mukavia ihmisiä, mutta että sytyttääkö kukaan, se on sitten toinen juttu.

Mistäs päin sinä olet?

Lue lisää

Juu, ei taustat ole tosiaankaan samanlaiset, sanavalinta oli väärä.
Tämän hetkiset lähtökohdat suhteen aloittamiseen olisi samankaltaiset yksinäisillä.
Tosin yksinäisiä on monenlaatuisia. Toiset ei haluakaan muutosta tilanteeseen mutta itse haluaisin kyllä. Ei ole avioliittoja pohjalla, seurusteluja kylläkin.

Sen takia tämä mörökölli alkoikin kirjoittelemaan netissä, toiveena törmätä johonkin tiettyyn ;)
Ei introvertti kaduilla pystykään olemaan haku päällä. Saatan moikata tietyissä tilanteissa söpöille tyttösille mutta siihen se jääkin :D

Luulen vahvasti että minä lähtisin yksinäisten tapaamisiin jos sellaisia olisi muualla kuin tanssilavoilla tai baareissa. Esim. joku valokuvaukseen tai luontoon liittyvä juttu varmastikin laittaisi liikkeelle.

Olen Uudeltamaalta, maaseudulta. Mistä päin sinä olet?
Nimimerkin sähköposti toimii, siellä voin kertoa tarkempia koordinaatteja. :)

Mutta sehän on jo hienoa että uskallat moikata tyttösiä. :) Kaikilta ei suju sekään.

Nyt nopsasti kysyisin et kertoisitko sen, mikä on sinun suhteesi uskontoon? Se on minulle ratkaisevan tärkeä tieto. En kehtaa sinua vaivata enempää, jos ajatukset eivät tässä käy yksiin.

erakkonainen kirjoitti:

Mutta sehän on jo hienoa että uskallat moikata tyttösiä. :) Kaikilta ei suju sekään.

Nyt nopsasti kysyisin et kertoisitko sen, mikä on sinun suhteesi uskontoon? Se on minulle ratkaisevan tärkeä tieto. En kehtaa sinua vaivata enempää, jos ajatukset eivät tässä käy yksiin.

Lue lisää

Nopsaan kysymykseen nopsa vastaus:
En ole uskonnollinen missään lajissa, erosin kirkosta muutama vuosi sitten.

Oikea vai väärä vastaus? :P

Uskallan toki moikata jos kohtaan esim. luontopoluilla vastaantulevia ja kulkevia. En ole ujo.

Aivan. Selvä juttu. :) Kirkon jäsenyyshän ei miulle kerro mitään sillä yleensä ihmiset ovat kirkossa vain koska ovat syntyneet siihen. Se merkkaa mitä sydämessä on. Toivotan siulle hyvää jatkoa, ehkäpä siellä etelässä päin olis jonkinlaisia mukavia tapahtumia nyt kesäaikaan, jossa pääsisi ihmisten pariin. :)

erakkonainen kirjoitti:

Aivan. Selvä juttu. :) Kirkon jäsenyyshän ei miulle kerro mitään sillä yleensä ihmiset ovat kirkossa vain koska ovat syntyneet siihen. Se merkkaa mitä sydämessä on. Toivotan siulle hyvää jatkoa, ehkäpä siellä etelässä päin olis jonkinlaisia mukavia tapahtumia nyt kesäaikaan, jossa pääsisi ihmisten pariin. :)

Lue lisää

Näin se aina menee...tietyt intressit ei vaan kohtaa.
Sydämessä olisi paljonkin annettavaa mutta Jeesus ja co. sinne ei mahdu.
Ainoastaan yhden ihmisen sinne kelpuutan joka on vielä hukassa.
Hyvää jatkoa myös sulle äläkä ihan täysin erakoidu kuitenkaan sinne jonnekin. :)

Ainahan jotain juttuseuraa löytää... eivätkä ihmiset totta puhuen aina edes niin hohdokkaita ole. :) Jospa tässä vaan jatkaa jumppailua ja suuntaa energiat sinne. Hymyillään kun tavataan. ;)

erakkonainen kirjoitti:

Ainahan jotain juttuseuraa löytää... eivätkä ihmiset totta puhuen aina edes niin hohdokkaita ole. :) Jospa tässä vaan jatkaa jumppailua ja suuntaa energiat sinne. Hymyillään kun tavataan. ;)

Lue lisää

Älkää nyt -hitto vie- HETI luovuttako!! Joskus parasta on tulla toista puolitiehen vastaan, ja hyväksyä toinen omana itsenään.. Jos joka asiassa on jyrkkä EIEIEIEI!, niin avarakatseisuutta pitää kehittää. Mistä sitä tietää, kuinka ihanaa teillä olisi yhdessä?

No tämä arvomaailma vaan on SE kriteeri mistä en tingi. Olen jo kokenut mitä on olla aviossa miehen kanssa joka ei ole uskossa. Toista kokeilua ei tule. Parempi yksin yksin, kuin yksin toisen ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä ajatusmaailmaani ja elämääni olenkaan.

erakkonainen kirjoitti:

No tämä arvomaailma vaan on SE kriteeri mistä en tingi. Olen jo kokenut mitä on olla aviossa miehen kanssa joka ei ole uskossa. Toista kokeilua ei tule. Parempi yksin yksin, kuin yksin toisen ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä ajatusmaailmaani ja elämääni olenkaan.

Lue lisää

Ajattele nyt vähän..Elät mielikuvitus maailmassa ja sen vuoksi jätät oikeat elävät ja aidot ihmiset kohtaamatta. Naurettavaa..Ihan vitun naurettavaa tämä hihhuleiden elämä.

tdgfdgfdgfdg kirjoitti:

Älkää nyt -hitto vie- HETI luovuttako!! Joskus parasta on tulla toista puolitiehen vastaan, ja hyväksyä toinen omana itsenään.. Jos joka asiassa on jyrkkä EIEIEIEI!, niin avarakatseisuutta pitää kehittää. Mistä sitä tietää, kuinka ihanaa teillä olisi yhdessä?

Lue lisää

Kyllä mä ymmärrän erakkonaista tuossa uskonasiassa ja kunnioitan vakaumusta. Se on varmasti iso juttu josta ei mielellään tingi kun sille tielle on lähtenyt eikä siitä pidäkään tinkiä kenenkään takia.
Rinnastan sen siihen että jos mua joku yrittää muuttaa ekstrovertiksi, ei taida onnistua, vaikka ihmisiä haluaisinkin tavata. En siis ole siinä mielessä kovinkaan sulkeutunut.
Lisäksi mitä yhteistä voisi olla uskovaisella ja kaverilla joka ei osaa edes Isä Meidän-rukousta?

Kiitos longlost, olet herrasmies ja olet ymmärtänyt asian ytimen.

tdgfdgfdgfdg kirjoitti:

Älkää nyt -hitto vie- HETI luovuttako!! Joskus parasta on tulla toista puolitiehen vastaan, ja hyväksyä toinen omana itsenään.. Jos joka asiassa on jyrkkä EIEIEIEI!, niin avarakatseisuutta pitää kehittää. Mistä sitä tietää, kuinka ihanaa teillä olisi yhdessä?

Lue lisää

Anteeksi, jos tämä vaikutti tylyltä -sitä en tarkoittanut.. Eikö seurakunnilla ole paljon kaikkea toimintaa, varmaan facessakin on kaikenlaisia ryhmiä? Jos sieltä löytyisi seuraa..

En loukkaantunut. :) Niin, kenties. Olen siinä käsityksessä että seurakunnissa on naisten liikatarjontaa, voin olla kyl väärässäkin. Ylipäänsä minusta tuntuis vähän hölmöltä mennä seurakuntaan miehiä silmäilemään, lähinnä menen sinne keskittymään Jumalaan. :) Joskus jossain uskovien sinkkujen faceryhmässä olen ollut, vois kai tuonne taas vilahtaa, olin unohtanut koko jutun...

Ei se mullekaan mikään uusi ajatus ole että seurakunnista varmaankin löytyisi enemmän meikäläisen tyyppistä seuraa kuin baareista ja yöelämästä, joissa en siis käy.
Mutta se hengellinen puoli mietityttää liikaa eli eiköhän se foorumi ole poissuljettu :/
Mutta sen tiedän että kaikenlaisia tapahtumia heillä on, sinkkutapaamisia ym.
Seurakunnissa on motivoitunutta porukkaa järjestämässä kokoontumisia mutta mun pitäisi keksiä jotain niiden ja baarien välimaastosta.
Kirjastot ja kahvilat? :P
Pitäiskö lopulta antaa periksi ja mennä faceen? :/

Heh, eläs nyt. Miksi face olisi jotenkin huonompi kanava kuin Suomi24? :D Samalla lailla siellä niitä ihmisiä on, keskustelu on itse asiassa asiallisempaa ryhmissä joissa joutuu ihan omalla nimellä ja naamalla. Eivät toki kaikki ole, mutta useimmat varmaan kuitenkin.

No ei varmaan ainakaan huonompi paikka ole :D
Saahan täälläkin käytyä toki ihan yllättävän asiallista keskustelua.
Mulla on ollut siitä vaan sellainen periaate etten faceen menisi, ei nyt sentään ihan Mielensäpahoittaja-tasoinen periaate sentään. ;)
Tai ehkä on ollutkin aika jyrkkä ei tähän asti ja periaatteen miehenä on kova paikka alkaa taipumaan somen seireenien kutsuihin :P
Siellä toki olisi kaikenlaisia ryhmiä ym. mistä voisi ehkä seuraakin löytyä.

Mutta ehkä, EHKÄ, sitä facea voisi katsoa ensin jollain taiteilijanimellä kuten Pauli Mäkikartano Liperistä ;)
On tällä nimettömyyydelläkin puolensa vaikka kaikki mitä olen tänne nyt kirjoitellut on olleet totta ja suoraan mun elämästä.

Niin kelpaisi mullekin lämmin kainalo, vielä pahempi tapaus minä mies 61v.
No eipä tästä voi muita syyttää kuin itseään, miksi mä olen niin arka?
Juttelen kyllä kenen kanssa vaan ja missä vaan mutta empä sen pidemmälle uskalla mennä.

Juttututtu kirjoitti:

Niin kelpaisi mullekin lämmin kainalo, vielä pahempi tapaus minä mies 61v.
No eipä tästä voi muita syyttää kuin itseään, miksi mä olen niin arka?
Juttelen kyllä kenen kanssa vaan ja missä vaan mutta empä sen pidemmälle uskalla mennä.

Lue lisää

Miks olet sitten ni arka ootko aina ollut?

Nuoruudessa tapahtunut ikävä kokemus oli herkälle ihmiselle liian kova isku, vaikuttaa edelleen, ehkä jo vähän on helpottanut.

Juttututtu kirjoitti:

Nuoruudessa tapahtunut ikävä kokemus oli herkälle ihmiselle liian kova isku, vaikuttaa edelleen, ehkä jo vähän on helpottanut.

No elämää tämä vaan on kaikesta selviää ma luulla niin.Elämä liian lyhyt murehtimiseen :)

Kyl se on usein massista kiinni mite ropelli pyörii, niin ilman muuta negatiiviset aikaisemmat kokemukset voi tehdä elottomaksi yritykseksi nää seuran etsimiset. Miksi nähdä paljon vaivaa et pääsee jonkun seuraan taistelemaan lyhyille yö unille asti. Mitä he***tin hauskaa se on.

Sitten on tää oma kummalisen tuntuinen ryhmä et lyödään naista munkkiin niin et hillo lentää. Miten ne naiset voi pitää tapaa hyväksyttävänä kun naapurissa ehkä joku ketä päinvastoin nainen saisi lyödä.

Kummallinen ristriita se mistä naiset katsoo et joku on sen arvoinen et kannattaa antaa munkkia kolistella kun joku yrittäis tarjota oikeasti jotain käsin kosketeltavaa onkin ... homo

Ja jälleen kerran tähänkin iänikuiseen jankkauksees, aivan taatusti saisit sinäkin JOTAIN seuraa halutessas, mutta kappas, olet mieluummin yksin täällä ruikuttamassa kuin niiden ei-kiinnostavien rumien läskiyhärien kanssa..!!

Täällä ois yksi ruma ja ylipainoinen työtön nainen. Lähdetkö treffeille?

höpöhöpöpaskaa kirjoitti:

Ja jälleen kerran tähänkin iänikuiseen jankkauksees, aivan taatusti saisit sinäkin JOTAIN seuraa halutessas, mutta kappas, olet mieluummin yksin täällä ruikuttamassa kuin niiden ei-kiinnostavien rumien läskiyhärien kanssa..!!

Lue lisää

Juuri niin! Et edes ole mikään tavis -luulet vaan niin.. Olen käynyt monien ihan oikeasti tavisten kanssa treffeillä -kaikille on riittänyt seuraa muualtakin.

Mullakin on muutama kesä mennyt yksin ollessa mutta tämä kesä on ensimmäinen joka harmittaa ja ahdistaa koska haluaisin sen jakaa jonkun kanssa.

Niin totta tuo että pitäisi keksiä jotain muuta baari-iltojen ja seurakunnan väliltä, kumpikaan niistä ei kiinnosta.
Mietin viime yönä että pitäisikö tässä itse koittaa kutsua kokoon jonkunlainen ensemble. Treffataan, jutellaan, käydään kahvilla/teellä/jäätelöllä.
Jos kiinnostusta on niin voisi lähteä ulkoilemaan tai jos ihmisiä kiinnostaa vaikka valokuvaus...Sellaiset tuli päällimmäisenä mieleen.
Itseäni kiinnostaa tietty 30-40 hujakoilla olevat naiset tositarkoitusmielessä mutta muiden ikäluokkien kanssa löytyisi taatusti jutusteltavaa kaverimielessä.

Naiset EIVÄT ole passiivisia, jos vähänkin kiinnostava mies on näköpiirissä. (Tämä pätee ikäluokkaan 16v-100v..) Kaiken tasoisiin naisiin.

Tuosta päätellen en ole enkä ole koskaan ollutkaan vähääkään kiinnostava mies. Vaikka niin olen jo muutenkin sen todennut.
Nuorempana oli muutamia naisia, jotka ilmeisesti ilmaisivat kiinnostuksensa, mutta tynnyrissä kasvatettuna ja tapinreiästä syötettynä en osannut tarttua tilaisuuteen. Tuskin osaan vieläkään kuin korkeintaan alkeet. Vaan kun ei löydy naista edes puhekumppaniksi saati ystäväksi paitsi ne, jotka etsii omaishoitajaa ja sellaiseksi en tietteni ala.

ikäkin.alkaa.seiskalla kirjoitti:

Tuosta päätellen en ole enkä ole koskaan ollutkaan vähääkään kiinnostava mies. Vaikka niin olen jo muutenkin sen todennut.
Nuorempana oli muutamia naisia, jotka ilmeisesti ilmaisivat kiinnostuksensa, mutta tynnyrissä kasvatettuna ja tapinreiästä syötettynä en osannut tarttua tilaisuuteen. Tuskin osaan vieläkään kuin korkeintaan alkeet. Vaan kun ei löydy naista edes puhekumppaniksi saati ystäväksi paitsi ne, jotka etsii omaishoitajaa ja sellaiseksi en tietteni ala.

Lue lisää

Älä kuuntele näitä..Ei ne halua myöntää totuutta.
Keskiverto miehille tehään ehkä jokunen selkee lähestyminen parisuhde mielessä elämän aikana, mutta kyllä Se muuten on täysin miesten itsensä kammettava, väännettävä ja väkellettävä suhteet alulle. Joskus kova työ palkitaan, joskus ei. Sun olis vaan tarttenu yrittää enemmän. Tsemppiä hyvä herra. Minä ymmärrän sinua. Naisten passiivisuuden vuoks olet yksin edelleen.

Missähänpäin tällainen tapaus luuraa? Tällaisia helmiä kun löytäis ja kemiat täsmäis,sehän olisi helppoa kuin heinän teko. Seudullani ei vaeltele tällaisi kuin syksyllä. Kesä edessä ja kärpäset vain seurana. Mutta ennen yksin ,kuin huonossa seurassa🤔

Sopulin elämä ei oo siis helppoo ;) Lohjalla tämä asuu ja elää

Ei,ei ole,touhuoa olis,mutta yksin ei viitsi. Ennenkaikkea se, jonka kanssa voi jutella,touhut ylä-ja ennenkaikkea alamäessä. Mutta ,mutta kaikki asuu etelässä syrjäseudulla täältä:) Täällä on mukava tappaa aikaa ja sääskiä,välillä kaipais apuvoimia. Olisiko kiinnostusta vielä?

Voi sinuu sopuli, turkki kiiltää ja oot lutunen, tosin taidat olla vähän liian kaukana nöpöliinistä ja sen poikasista. Emo ei voi niitä jättää, vaikka ovathan nuo jo aikuisia ja rakentaneet oman pesän. Kirjuuttele joskus, jos tassut väsyy sääskien kanssa ja pakkaat lopullisesti repun ja pesäheinät kohti Uutta maata ;)

Noo onko emällä menneet jalat? Onhan minullakin nuita muitama pyörimässä,minulle kunnia kun luotetaan. Jaa tuskinpa täältä nyt oikeasti mitään löytää,kuhan runoillaan. Ei auta itku markkinoilla,pitää lähteä etsimää mummeleita talosta taloon,tiä vaikka perisi,jos hyvin puhuu:)

Mä kuulun myös samaan piiriin, en juo enkä siedä kännisiä ihmisiä lähelläni.
Omanikäisillä naisilla on jo pinttyneet tavat ja vaatimukset joista eivät luovu, parisuhde on kuitenkin molemminpuolista huomioimista ja jostain vaatimuksista ja tavoista pitää itse ja kumppanin luopua että suhde toimii.
Tämä nykymeno on rappiolla, parempi on olla yksin.
Voi eliiinaaaa olisimpa nuorempi.

Mielenkiintoista...Mielellään tutustuisi Elinan kaltaisiin naisiin..Täältä löytyy ikisinkku, joten minulta ei auta kysellä oonko ollu pitkään sinkkuna--> Olen. Itselleen sopivat naiset tuntuvat olevan nimittäin kiven alla nykypäivänä.

Niinpä...täälläkin toinen samanmoinen raitis, lapseton luonnossa liikkuva jne. 37v mies.
En mitään käsitystä että missä voisin sun kaltaisia tavata tosielämässä ja se huolettaa koska näyttää että netissäkään ei kukaan jaksa tutustua.
Jaksaisitko sinä? :P

Eihän tämä näin voi mennä ettei kysyntä ja tarjonta kohtaa.
Kuinka monta paria jääkään muodostumatta ja kuinka moni jää yksin?
Lähtisin samantien ihmisten ilmoille jos tietäisin minne mennä itseni kaltaisia tapaamaan. Motivaatiota löytyy.

Tulepa tänne,kun tuo isompi tyttö jänisti. Täällä ei tarvi kiertää baareja,eikä kuule kiroiluja,vain kaiku ja käki joskus innostuu kukkumaan. Ei tarvite näytellä saa olla aito oikea luonnon lapsi. Totta on ,että arki se on täälläkin,mutta puhutaan täällä selvinpäinki . Sitä ihmettelen ,miksi ei voi avara suuta selvinpäin,pitääkö olla viinin huuhtelema tai lonkeron?

Mä löysin kirjoitteluystävän, ollaan kuitenkin kaukana toisistamme eikä tapaaminen ole mahdollista, kerta pari päivässä vaihdetaan ajatuksia jokapäiväisistä tapahtumista ja vähän henk,kohtaisistakin jutuista.
Lievittää ihmeesti yksinolon tuskaa, halipulaan tästä nyt ei apua ole.

Tuo on ihan totta kaveripohjalta ja minusta on sama onko ihminen mistäpäin maata tai jopa ulkomailta. Välimatkat on hidaste,ei este. Suurin osa etsii samasta kaupungista ja se suuri yksinäisyyden poistaja pitää olla kulman takana. En ihmettele ollenkaan miksi täällä on niin paljon niitä yksinäisiä. Varsinkin meiltä joilta se parasta ennen päivä on mennyt. Meillä, joilla ei ole sitä suurta massaa, josta valita pitää olla suunnattomat ominaisuudet ,että löytää sen yksinäisyyden poistajan.

Näinseeipidä kirjoitti:

Tuo on ihan totta kaveripohjalta ja minusta on sama onko ihminen mistäpäin maata tai jopa ulkomailta. Välimatkat on hidaste,ei este. Suurin osa etsii samasta kaupungista ja se suuri yksinäisyyden poistaja pitää olla kulman takana. En ihmettele ollenkaan miksi täällä on niin paljon niitä yksinäisiä. Varsinkin meiltä joilta se parasta ennen päivä on mennyt. Meillä, joilla ei ole sitä suurta massaa, josta valita pitää olla suunnattomat ominaisuudet ,että löytää sen yksinäisyyden poistajan.

Lue lisää

Mikä se parastaennen päivä sulla on, mulla sitä ei ole?

Mökkihöperö- kirjoitti:

Mikä se parastaennen päivä sulla on, mulla sitä ei ole?

Se tietenkin suhteellinen käsite,mutta kun kirjoituksia lukee kai me kaikki siihen kuulutaa syystä tai toisesta. Hyviä tyyppiä ei ole aivan nurkan takana ja se rima nousee. Vaikkei tuota ikää niin kauheasti ole tuskinpa uutta saan,jos edes oikean ystävän sekin on paljon.

Näinseeipidä kirjoitti:

Tuo on ihan totta kaveripohjalta ja minusta on sama onko ihminen mistäpäin maata tai jopa ulkomailta. Välimatkat on hidaste,ei este. Suurin osa etsii samasta kaupungista ja se suuri yksinäisyyden poistaja pitää olla kulman takana. En ihmettele ollenkaan miksi täällä on niin paljon niitä yksinäisiä. Varsinkin meiltä joilta se parasta ennen päivä on mennyt. Meillä, joilla ei ole sitä suurta massaa, josta valita pitää olla suunnattomat ominaisuudet ,että löytää sen yksinäisyyden poistajan.

Lue lisää

Millä tavalla se poistaisi arjen yksinäisyyttä, että on joku kirjoittelukaveri toisella puolen maata tai maailmaa? Kun ei ole ketään jonka kanssa mennä kävelylle, lounaalle, kirpparille, piknikille, laittaa vaikka ruokaa yhdessä ja syödä ja juoda pari lasillista yhdessä, tavata ex tempore arkena kahvilla. Kyllä kirjoittelukavereita riittää, ja monilla vanhohja perheellistyneitä kavereita, mutta ei ole ketään jonka kanssa TEHDÄ jotain yhdessä. On netin keskustelupalstat, chatit, meset, FB jne jne, mutta ne ei korvaa sitä ettei ole ketään kenen kanssa jakaa arki.

Jos haluaa pomppia ilosta ja juhlistaa kahvin tai viinilasillisen merkeissä jotain kivaa asiaa/ fiilistä, jos haluaa jakaa huolensa tai itkunsakin arjessa, ei joku kaukana asuva etäkaveri paljoa ilahduta.

Joskus on syitä joiden vuoksi muuttaminen ei tule kysymykseenkään. Esin työnsaanti voi uudella paikkakunnalla olla mahdotonta, eikä vakipaikasta kannata luopua. Tai (kuten itse teen) huolehdin sairaista/ vanhoista sukulaisista, eikä heitä voi jättää ilman apua.

Kun vähään tyytyy niin paljon saa, parempi tämä kirjoittelukin kun ei mitään.
Niin vanhusta minäkin hoidan joka päivä kotona, lähde nyt tästä sitten johonkin kuppaiseen räkälään viiniä litkimään.

Siitä vain tekemään itse suoria aloitteita miehille, se ei ole kiellettyä naisilta :)

(Huom. suora aloite sisältää sen, että kysyt miehen puhelinnumeroa tai jotain yhteystietoa.)

Johan tässä on Ellulle yhteystiedot jätetty...Eipä ainakaan vielä ole meilit laulaneet;)
Sitä voi tutustua ja katsoa miltä se näyttää. Ei sitä tarvitse pelätä hyvät kanssaihmiset.

Kaupassa voi käydä nolosti, itse bongasin pitkähkön tosi hottiksen näköisen naisen hän käveli mun edellä käytävällä, no annas olla tämä hottis kääntyi senverran että kasvot näin, järkytys oli melkoinen hän olikin 60-70v lähentelevä mummo.
Mutta voi luoja että oli timmissä kunnossa keholtaan.

Kelpais mulle, olen itsekin 72. Vaan kaikilla tällaisilla tuntemillani on jo se kaveri ja minähän en toisen onnea särkemään ala. Enkä pysty muutenkaan. Melkoisen varmasti oli tälläkin se vakikaveri, ei niitten yksin tarvitse olla elleivät hakua.

Niin totta. Mää ainakin pelkään takiaisia

Miksi sen miehen pitää heti muuttaa naisen asuntoon??? Tai "määräillä"?? Ollaanko me naiset jotenkin alamaisia?? Miksi kaukosäädin ja olkkari pitää valloittaa? Eikö voi katsoa samoja ohjelmia, yhdessä? Seksiä saa nykyisin helpommin naisilta kuin miehiltä, mutta miehet pelkää seksuaalisesti aktiivista naista. Tuttavapiirin parisuhteissa miehet on niitä jotka pihtaa, ei naiset.

No eikö ne naiset laita ukkojaan rutuun, vai onko ne ukot jotain loppuunajettuja erektiohäiriöisiä tuhkamunia.

Mitä sitten,eihän sinua mistään löydä,vihjeitä jos haluaat oikeasti. Aina syytellään miehiä ja naisia. Meitä on tuhansia😂,"tarttis tehrä jotain"