Missä mene teidäb mielestä rakkauden eteen tehdyn työn rajat? Vai onko niitä? Jos rakastaa ja haluaa olla kumppaninsa kanssa mutta jokin mättää suhteessa? Että palapeli on koottu muttei kuitenkaan kaikki palaset ole löytynyt ja ne vielä siis puuttuvat että ongelmia olisi vähemmän ja palapeli olisi koossa ja melkein epätäydellisen täydellinen. Missä menee raja ettei rakkaus ole pakotettua jos tekee töitä sen eteen vai voiko rakkaus ollakkaan? Kuinka moni olisi valmis tekemään rakkauden eteen mitä vain ja juuri sen tietyn ihmisen, vaikka se olisi ensimmäinen kunnon suhde ja vielä ensimmäinen ikinä rakastamasi henkilö? Voiko olla mahdollista että ensimmäinen oikeasti rakastamasi ihminen ei välttämättä olekaan se viimeinen vaikka se kuinka tuntuisi oikealta, mutta silti joku mättää suhteessa että kaikki ei toimi kuin tanssi, vaan joidenkin tiettyjen asioiden eteen pitää aina tehdä uudestaan ja uudestaan korjausta vaikka tietäisi ettei se koskaan tulisi toimimaan mutta muita ongelmia kuitenkaan ei ole. Onko silloin tarkoitettu yhteen vai pitäisikö sitä vain jaksaa korjata jos kuitenkin on onnellinen muuten? Mietä mieltä olette? Olen rakkaudesta sokea, tarvitsen ulkopuolisen neuvoa, teenkö tai kuvittelenko liikaa jos sama asia toistuu mutta sen kuitenkin osittain pystyy korjaamaan.
Missä menee rakkauden eteen tehdyn työn rajat?
Hyppyrityttö
261108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Työn määrällä ei ole rajoja, kunhan asia etenee oikeaan suuntaan edes hitaastikin ja kunhan tilanne on jossain määrin molemminpuolista. Kaikkea voi tapahtua, jolloin milloin hyvänsä voi joutua vaikka omaishoitajaksi. Mutta jos tunteet särkyvät ja menee luotto, ei hänen tekemällä "työlläkään sitä paikata. Määrä menee siinä, että pitää toista niin arvokkaana, että on valmis tekemään töitä, mutta jos ei pidäkään enää arvokkaana, ei halua tehdä mitään, koska ne tuntuisivat uhrauksilta ja kompromisseilta tai arvottomalta. Vaikea sanoa, miten paljon tekee, mutta voi ja haluaa tehdä mitä parhaaksi näkee tai osaa. Ja kun toinen ei enää ole sen arvoinen, ei halua tehdä mitään.
Suhteita on monenlaisia. Monella saattaa ongelmana olla, että ajatellaan kaiken pitävän olla niin hirveän helppoa. Oma näkemykseni on, että työllä ei ole rajaa. Jos jotkut peruselementit ovat kohdillaan niin osan ja kaiken muun pystyy rakentamaan. Kaiken ei pidä olla helppoa, joskus on tosi vaikeaakin,mutta usein ei vaihtamalla parane, jos monet tärkeät asiat kohdallaan. Jos kemia puuttuu, niin sitä on vaikea paikata millään tai esim tosi erilaiset elämäntavat. Monet muut asiat pystyy rakentamaan. Toiset helpommin, toiset vaikeamman kautta. Kärsivällisyys on usein hyve näissä sydämen asioissa. Isoimmat ja kivoimmat tanssit on ne tanssit joita ollaan paljon harjoiteltu. Paljon kun harjoittelee niin ne hyvät hetket sitten aika paljon antaa.
Minä mietin, tuottaako jokin asia kumppanilleni enemmän iloa kuin siitä on minulle vaivaa. Jos tuottaa, niin se on sen arvoista. Jos tekee toisin, muuttuu pian marttyyriksi.
Minä en halua ajatella, että asioita ja työtä kuuluisi mitata, että rakkaus ei tuntisi mittoja, mutta se on vain minun ajatus, kaikilla meillä on omamme. Ehkä ei voi sanoa edes mikä on pragmaattisin lähtökohta ajatukselle asiassa. Kaikki ajatukset ovat yhtä arvokkaita, niiden arvotus joukko subjektiivisia näkökulmia. Hyvää keskustelua mielenkiintoisesta aiheesta.
"Että+palapeli+on+koottu+muttei+kuitenkaan+kaikki+palaset+ole+löytynyt+ja+ne+vielä+siis+puuttuvat+että+ongelmia+olisi+vähemmän+ja+palapeli+olisi+koossa+ja+melkein+epätäydellisen+täydellinen.+"+
Kiitos vastauksesta! Olen itse tehnyt saman että sain tämän ihmisen lähelleni ja työnsin ajattelematta muita pois samaan aikaan, mutta kuten sanoit se todellakin on ollut sen arvoista ja tekisin sen koska vain uudestaa. Vaikkakin ne jotka työnsin pois luotani ei koskaan jättäisi minua kylpemään tähä tunteiden sekavaan tilaan missä nyt olen ja ovat hyvin rakkaita minulle, mutta he ovat edelleen vain vähän kauempana minusta. Minä olen valmis tekemään yhteistyötä että se toimisi, mutta tällä hetkellä kumppanini ei tiedä, hänella on paljon muutakin ajateltavaa tällä hetkellä ja ne vaivaavat ja vaikuttavat liikaa suhteeseemme. Mutta eniten harmitta myöntää että olisin valmis tekemään mitä vain, mutta kumppanini näkee nämä pienet riidat suurempina kuin minä, mutta kukaan muu kenen kanssa olen asiaa purkanut on sitä mieltä että nyt tarvitsee antaa omaa aikaa jotta löytyy hänelle oma tasapaino myös ajatuksiin meidän suhteen kannalta. Pahinta on etten voi tehdä mitään muutakuin antaa tilaa, vaikka tällä hetkellä tarvitsisin tukea ja läheisyyttä enemmän kuin mitään.
Mä oon just noita asioita käyny läpi. Jännä, että jollakin muulla on myös samanlaisia mietteitä.
Eikös se Einsteinikin tokaissut, että ei ole mitenkään erityisen nero, vaan on ainoastaan pidempään vaikeiden asioiden parissa, niitä ratkomassa, vai miten se meni. Mies tosin oli nero, mutta ajatus on silti kait melko moneen asiaan pätevä. Asiat ottavat aikansa.
netissä pyörii hyvä kuva missä vuosikymmeniä naimisissa ollut pari sanoo "ennen kun jokin oli rikki se korjattiin eikä heti erottu".
No valitettavan usein se kyllä tarkoitti ennen vanhaan että avioliittoa jatkettiin hampaat irvessä vaikka se oli rikki. Julkisivu paikattiin mahdollisimaan hyvin ja kärsittiin sitten seinien sisällä.
liian helppoakaan..harva kaipaa. Haasteet ovat elämän suola :)
Erittäin hyvin sanottu, tuo, että korjatakin voi, roskis ei ole ainoa vaihtoehto. Ekologistakin juu know!
Tämä on varsin mielenkiintoinen ja monitahoinen kysymys. Periaatteessa on niin että yksi oikeasti hyvän suhteen tunnusmerkki on se että se perustuu tietynlaiseen helppouteen olla yhdessä. Sen ei siis pitäisi sisältää ihan kauheaa määrää tietoista työtä jotta se toimisi.
Käytännön elämä ei kuitenkaan ole aina näin yksinkertaista ja väkisinkin tulee eteen elämänvaiheita joissa kaikki ei menen kuin tanssi. Ehkäpä ratkaisevaa on juuri se että näkee milloin suhteen vaikeudet johtuvat yleisistä olosuhteista ja milloin eivät. Jos suhde vaatii kauheasti työtä silloinkin kun kaiken pitäisi olla hyvin, se ei ehkä ole jatkamisen arvoinen suhde.
Tuo helppous on hyvä huomio ja haluan lisätä siihen sen että joskus vaikeudet voivat syntyä siitä että parit eivät ole rakentaneet itseään puhtaaksi kaikista elämän mönjistä ja edellisistä suhteista. Oma ego on usein syypää pienissäkin riidoissa joka saa suhteessa olemisen vaikeaksi. Tämän vuoksi perhettä ei ikinä pidä perustaa ennen kuin ihmiset ovat rakentaneet itsensä ja parisuhteen toimimaan.
Kun noi elämän vaikeudet ja ongelmat tulevat eteen yhdessä ne on helppo ratkaista kun suhteessa on muutenkin helppo olla.
Monilla on ongelmana se, että se työ mitä he tekevät itsensä kanssa itsensä eteen tulee mielessä käännettyä, että nyt tässä tehdään töitä suhteen eteen.
Se mikä liittyy suhteeseen ja se mikä liittyy omaan itseensä ja oman itsensä kehittämiseen/kypsymiseen kannattaa pitää käsitteellisesti erillään hyvin pitkälle - muuten sitä asettaa aivan liikaa painoa suhteelle ja kumppanille.
Hyvä pointti!!!
Eiköhän kunnon selkeä keskustelu ole paras tapa hoitaa suhdetta. Jos toinen tuntee ahdistuneelta silloin pitää selvittää mikä ahdistaa? Muutoin ei saa suhdetta pelaamaan. Jos taas ollaan yksikseen ja kuvitellaan toisesta kaikenlaista silloin ei ole asiat kunnossa. Vaan syyllistyy yleensä valehteluun ja huiputtaa jopa itseään. Nyt kumppani vastakkain ja puhumaan. Sillä se selkiää kaikki väärinkäsitykset. Olo helpottuu molemmilta.
Siinä, kun rakkauden eteen tehty työ ylittää omat rajat. Jos omat rajat ylitetään jatkuvasti, ei parisuhteessa ole enää kyse rakkaussuhteesta. Kyseessä on riippuvuussuhde. Riippuvuussuhde on aina voimakkaampi ja väkevämpi kuin rakkaus.
Tuossa pisti silmään, että parisuhteessa "Te olette yhdessä YKSI". Näin ei ole. Parisuhteessa on aina KAKSI. Parisuhde sisältää myös vähintään neljä suhdetta, eli molempien suhde itseensä ja toisiinsa. Parisuhteessa jos missä pitäisi aina pitää tämä mielessä.
En ihan tarkkaan ymmärtänyt varsinaista kysymystäni mutta itselleni on tärkeää, että parisuhteessa on hyvä olla ja voi olla aidosti oma itsensä. Mitä pitempi parisuhde on, sitä varmemmin siitä on myös ongelmia, riitoja ja vastoinkäymisiä. Se, miten noista ajoista selvitään onkin ehkä parempi mittari kuin se, miten kivaa on.
Jos kokee uhrautuvansa parisuhteen takia tai kokee, että joutuu jättämään itselle tärkeitä asioita pois vain sen takia, että on parisuhteessa tai toinen osapuoli haluaa niin, on se mielestäni jo liikaa. Tosin, jos hyvillä mielin tuon tekee, niin ei kai siinä silloin ole mitään varsinkaan jos ei myöhemmin ota tuota aseekseen.
Parisuhteeseen ei sovi ajattelu "jos et sinä, niin en minäkää" eli sellainen juupas-eipäs asettelu. Parisuhde niin kuin muukin ihmissuhde vaatii halua olla siinä ja jokainen sitten arvottaa tuon ihmissuhteen m erkityksen. Toiselle se voi olla elämässä numero yksi, toiselle se tulee vasta esimerkiksi harrastuksen jälkeen. Oikeaa järjestystä ei ole olemassa.
Minun näkemys: Joku sanoi, että ihminen ei tajua omaa parastaan. Tilanteet ovat erilaisia, mutta monesti ihmiset kokevat joutuvansa luopumaan jostain ja sen olevan ihan kauheaa, jokainen tietysti saa tuntea kuten tuntee, mutta harvoin ymmärretään kuinka paljon enemmän voi saada luopumalla. Moni ajattelee suhteesta melko individualistisesti. Toki suhteessa ei tarvitse kaikkea muuttaa ja ei aina vain joka asiassa voi toista myötäillä, kuitenkin jos pidemmän suhteen haluaa saavuttaa, niin aika vaikeaa se voi olla individualistisella asenteella suhteen sisällä. Olisiko tässä yksi syy erotilastoihin ja suhteiden kestämättömyyteen? Halutaan saada jotain hienoa ilman työtä,ymmärrystä ja vastaantuloja, isojakin.
Välillä tuntuu, että monista suhteista puuttuu kunnioitus, joka ei ole synonyymi sille, että itseään ei pitäisi yhtään muuttaa; toimintatapojaan. Eikö olisi kivempi nähdä kunnioitus toisen huomioimisena; eikä" aina " lähteä siitä, että kunnioitus olisi sitä kuinka kaikkea voi tehdä suhteessa olevana ja jos ei voi niin sitten puuttuu kunnioitus (minun logiikkaani tuo ajatus ei vain sovi). Tietysti ihmisiä ja suhteita on erilaisia. Kukin tavallaan. Voiko olla sellaista suhdetta joka kestää, jossa ei ole tarvetta sovitella yhteen kahden ihmisen näkemyksiä, mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että kyllä, aika todella monesta asiasta joutuu luopumaan,mutta yleensä tilalle saa paljon enemmän. Onko hyviä ja aina helppoja suhteita? Onko helppous itseisarvo? Pitääkö olla aina helppoa ja kasvattaako se ihmisenä? Minä en halua liian helppoa, koska jos aina on todella helppoa niin se ei kehitä minua ihmisenä ja silloin ei suhteessa ole sitä jännitettä jota aika moni kaipaa.
onko ihmisten odotukset suhteista ja niiden vaatimuksista kuinkahan realistisia?
Eiköhän ne ole; monet ihmiset kun ovat parisuhteessa :). Harva siinä on, jos tuntee ettei omat odotukset yhtään kohtaa.
Mielestäni suhteen pitää sujua ilman kovin kummoista "töiden tekemistä" sen eteen. On itsestään selvää, että suhteessa pitää saada olla oma itsensä, tehdä omia valintoja. Myös molemminpuolinen arvostus on tärkeää. Ja kun on arvostamista, niin osataan myös huomioida kumppani "automaattisesti".
Niin vielä
"Voiko olla mahdollista että ensimmäinen oikeasti rakastamasi ihminen ei välttämättä olekaan se viimeinen vaikka se kuinka tuntuisi oikealta"
Toki! Oikeita rakkauksia voi olla enemmän kuin yksi. Täytyy myös muistaa, että rakkaus ja parisuhde ovat kaksi eri asiaa. Itselläni on taipumus rakastaa miehiä, joiden kanssa en voisi harkitakaan parisuhdetta.
Totta on, että ihmiset ovat parisuhteessa, mutta loppuvatko suhteet lyhyempään tilastollisesti kuin aiemmin:käsittääkseni loppuvat. Kysymystä ajateltaessa on ehkä hyvä myös huomioida sukupolvien väliset kulttuurierot suhdekulttuurissa. En näekään ongelmana suhteiden syntyä vaan niiden kestämisen.
Oli hyvä teema kun joku toi esille itsensä kanssa käsiteltävät asiat, niiden kanssa tosiaan kannattaa olla tarkkana. Moni saattaa ajatella haasteiden ja ongelmien, vaikeiden aikojen johtuvan suhteen huonoudesta, kun usein takana onkin tosiaan jo mainitut haasteet itsensä kanssa, kehittyessä ihmisenä. Noita kahta voi olla vaikeaa erottaa. Pitäisi antaa kaikelle aikaa,tänä pänä ihmiset saattavat olla joskus tosi kärsimättömiä ymmärrystä myös pitäisi olla tuhansia ja taas tuhansia kiloja :)
sinkkuja taitaa olla myös ennätysmäärä (?)