Polkupyörissä olennaisin ominaisuus on niiden runko ja rengaskoko. Mitään pikkupyörää ei kannata ottaa. Nyt on taas tullut muotiin sellaiset rumat ja epäkelpopyörät. Kannattaa olla tarkkana varsinkin, jos ostaa uutta pyörää. Ettei tule vikatikkiä ja jää hyvä harrastus väliin. Mitään hybridipyöriä tai kilpahinkkaimia on turha ostaa arjen ajoihin, koska niissä tarvitsee toimivan tavaratelineen, kevyesti rullaavat renkaat ja laakerit, sekä riittävän vahvan ja paksun rungon. Onpa, jopa niin, että jossain on, jopa hifistelty sillä, että pyörässä on ohut alumiinirunko. Mutta se on kuitenkin täysin turha ominaisuus arjen ajoihin. Sensijaan tulee katsoa, ettei pyörässä ole ns. paskarunkoa, jossa on paljon mahdollisuuksia ruosteelle tai sen painopiste, tukipiste tai rakenne on muuten perseestä. Varsinkin merkkiliikkeissä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on pyörän ostaminen vaikeaa. Koska mitään olennaista apua ei saa. Siksi kannattaa valita sellainen pyörä, jossa on sen käyttö ja huolto-ohjeet mukana. Ja varmistaa, että sen huoltoon tarvittavat työkalut on olemassa. Siten polkupyörä voi muodostaa ajoneuvon, joka antaa paljon enemmän, kuin pelkän mielikuvan siitä, mitä markkinamiehet kulloinkin kuvittelevat muodin olevan. Lisäksi kannattaa katsoa, että polkupyörässä on käytössä yleisesti käytössä olevat osat. Koska niitä on enemmän saatavilla. Ettei jopa pyörän osia joudu odottamaan. Myös vaihteeton peruspyörä voi joskus olla hyvä vaihtoehto. Jos se vain on kevyt polkea ja välitykset ovat kuitenkin sellaiset, että matkaakin voi kulkea. Markkinvetoisuus on tehnyt polkupyöräilystä persettä. Ja siihen se kait perustuukin, että ihminen ostaa epäkelvon ja se jää nurkkiin lojumaan. Ja taas sitten joskus toivossa ostaa seuraavan epäkelvon, joka myös jää nurkkiin. On kovin ikävää, että sitä epäkelpoa on markkinoilla niin paljon. Ja perseisyys on voittanut alan järjeltä.
Pyörällä kaikkialle
TwoWheels
4107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...juu..u, niin varmaan. Nuo molemmat lie ainakin välttämättömimmät osat, mutt aloittelijan valitsemaksi runkokin voi olla jo liian vaativa osa... Renkaitakin lie useampia vaihtoehtoja. Mutt vannekoko, se tuumaluku meinaan, lie jo monille helpompi juttu, juu...
Ei silti, asiaa saatat kertoa, mutt kovin negatiiviseen sävyyn käyttäen, mielestäni, turhan paljon nykynuorison, tms, viljelemää 'satulan päällisen' osan nimitystä.
Toivottavasti sen käyttö vakuutti joitain kirjoituksesi sisällöstä. Minua ei.
Aloittajalle sopii mainosti vaikka sellainen 20 kg painava pyörä, koska pyöräähän ei kanneta.
Kyllä pyörää saatetaan kantaakin. Itse kannan pyörääni usein jos esimerkiksi pitää portaat mennä ylös. On painolla merkitystä myös polkiessa. Etenkin ylämäessä huomaa pyörän painon merkityksen.
En lähtisi kyllä 20kg pyörää suosittelemaan, koska siinä on jo aivan tarpeeton määrä painoa. En oikein usko, että tuosta painoluokasta löytyy kevyesti poljettavaa pyörää lainkaan, vaikka paino ei olekaan ainoa polkemisen keveyteen vaikuttava tekijä. Siinä 10-15kg paikkeilla on ihan hyvä paino ensimäiselle ns. oikealle pyörälle.
Ei alumiinipyörissä mitään muuta vikaa ole paitsi se, että alumiini ei juurikaan jousta, joten tien epätasaisuudesta aiheutuva tärinä tulee aika voimakkaasti käsille. Tähän kuitenkin tottuu ja hiilikuituhaarukalla voi koittaa noita vähän vaimentaa.
Jos poljet edes muutaman kilometrin matkaa ja sinun kroppasi ei ole niin huonossa kunnossa, että se vaatii täysin tikkusuoran ajoasennon, niin silloin paras vaihtoehto pyöräksi on useimmille kevyt hybridipyörä. Usein nämä ovat nimenomaan alumiinista ja painoa on vähän yli 10kg. Alennuksista saa hydraulisilla levyjarruillakin olevia pyöriä 500 eurolla. Hybridiin saa kyllä lokasuojaa ja tavaratelinettä ja osassa ne ovatkin jo valmiina.
Jos sporttisempaa pyörää haluaa, niin cyclocross on oikeastaan hybridin vastine, mutta se on astetta nopeampi pyörä. Tämä pyörämalli on kovassa huudossa tällä hetkellä ja sen kyllä huomaa hinnoissa. Esimerkiksi maantiepyöriä saa paljon halvemmalla, joten jos ei hae talvipyörää ja/tai pyörää myös sorateille, niin kannattanee valita mieluummin maantiepyörä. Maantiepyörä on toki taas sporttisempi malli, mikä alkaa vaatimaan jo kuskiltakin jotain. Aivan ketä tahansa ei tuollaiseen pyörään mukavasti istuteta, vaikka kuinka hiotaan ajoasentoa ja etsitään sopivaa pyörää. Toisaalta polkemisen keveys etenkin ylämäissä onkin sitten jo aivan eri luokkaa hybrideihin verrattuna. Käyräsarvet myös tuovat paljon eri otteita, mikä on hyvä asia pidemmillä matkoilla. Käyräsarviset ovat kuitenkin keskustapyörinä aika ikäviä ja saattavat olla tuossa ympäristössä jopa hybridiä hitaampia, koska katukivetyksiä ja muuta pitää varoa normaalia pyörää enemmän ja katse suuntautuu luontevasti enemmän alaviistoon kuin peruspyörissä. Nimensä mukaisesti maantiepyörä on tarkoitettu maantielle, jossa ajetaan pitkää suoraa. Jatkuva jarruttelu ja kääntyily ei ole tällä pyörätyypillä kovin mielekästä.
Ei nykypäivän pyörissä ole mitään vikaa. Suomessakin pyöräkanta on selvästi paranemaan päin ja todella monelta löytyy jo hybridipyöriä tai sitä nopeampia pyöriä, koska on tuotu halpoja tuotteita markkinoille. Tämä on erittäin positiivinen suuntaus, koska hyvällä pyörällä liikkuminen on mielekästä ja saattaa jäädä autokin kotiin, kun pyörällä kulkeminen ei ole enää pakkopullaa. Tämä helpottaa ruuhkia kaupunkien keskustoissa ja parantaa kansanterveyttä.