Olen huono mies

Rehellisyys on avain. Ole oma itsesi, avoin ja rehellinen.

Tuttua on, itsellä ei juuri ole kavereita ja kun seurustelin sosiaalisen naisen kanssa niin olihan se usein sitä että nainen puhui ja minä lähinnä tartuin hänen aiheisiinsa. Monesti ärsytti se kun minulla ei ollut mitään kerrottavaa. Välillä tuntui siltä että nainen ei tiennyt mitä olisi edes kysynyt multa.
Välillä keskustelu saattoi mennä niin että pitkän hiljaisuuden jälkeen nainen kysyi kävinkö salilla ja en minä voi häntä tuosta moittia koska enhän minä juuri muuta tee kuin käy töissä ja salilla.. Nainen ei koskaan kuitenkaan sanonut mitään noin tylyä kuin aloituksen "puhuisinko mitään, jos hän ei puhuisi."

Mitenköhän saisi elämään kavereita ja muutenkin elämänsisältöä..?

Rehellinen keskustelu on se lääke jolla onnistut. Ei teidän tarvi kilpailla sillä kummalla on enempi tapahtumia. Kerrot rehellisesti ettei sinulla ole mitään erikoista kerrottavaa päivästäsi ja kaikki toimii hyvin töissä. Keskustelemalla opitte toisistanne uusia asioita. Välillä voi sopia että ei sanota mitään ja nautitaan hiljaisuudesta. Jos kysyy syytä miksi niin hiljaa kerrot miettiväsi syntyjään syviä. Ei kannata pelätä keskusteluita. Vastailet rehellisesti ja jopa vitsailet se tuo lisää mukavan tunnetta eli huumoria mukaan! Ja naurakaa yhdessä.

Rehellinen vastaus naisen kysymykseen (puhuisitko mitään...) lienee siis, ettet juurikaan puhuisi. Se kannattaa sanoa naisellekin, sillä lisäyksellä, että haluat kyllä yrittää, mutta ei ole helppoa. Se on ainoa järkevä keino pelastaa tilanne.

Olen itse introvertti, ja olen huomannut, että usein minua ekstovertimmat kaipaavat kuuntelijaa. Molemmille on siis paikkansa - toki molempien pitää ymmärtää toinen toisensa erityislaatua, jotta homma voi toimia.

Luulenpa että tilannetta auttaa ihan muutaman yksinkertainen toimi jotka voit ottaa heti käyttöön jos sinulla nämä ei jo ole käytössä. Muista huomata positiiviset asiat naisessasi. Kampaamossa käynti, ehostus, sopiva vaateyhdistelmä, jne. Ja sano se, kuta useammin niin parempi. Tee avauksia, ehdota taidenäyttelyä, ravintolassakäyntiä, tanssikurssia, kävelyretkiä, viikonloppureissua tai vain hotelliyöpymistä, vaikka sinua itseäsi ei niin kiinnostakaan. Tuo joskus jokin pieni lahja tai kukkia. Muista sanoa että rakastat ja välität, näillä pienillä huomionosoituksissa osoitat sen. Ja usko pois useimmin tämä riittää. Ja sitten keskustelu, lue lehdet, katso facebook ja päätä etukäteen mistä aloitat keskustelun.

Jos seksin harrastaminen ja yhdessäolo ei ole seurustelua, niin mitähän vittua se sitten olevinaan on?

seurustelu on toiseen tutustumista ja yhdessäolo ei tutustuta, mikäli suuta ei saa auki. Olet varmasti hyvä kuuntelija. Toisaalta hiljainen mies saattaa saada tavallisen verran puhuvan naisen extrapuheliaaksi, ehkä nainenkaan ei aina ja kaikille puhu niin paljon, eli voit ehkä saada naisestakin hiljaisuudella irti jotakin, mitä muut eivät edes huomaa.
Jutunjuurta puolestaan saa kaikesta, mitä kohtaa tai mitä tapahtuu itselle tai ympäristössä. Jos elää rutiininomaisesti, tuskin mitään uutta vastaan tuleekaan, joten ehkä omaakin elämääsi voisi virkistää avoin innostuminen mistä hyvänsä. Toisaalta jos ei ole puhuttavaa, oppiihan toisesta myös yhteisen tekemisen kautta. Varmasti kaikkia turhauttaa, jos toinen ei puhu tai tee mitään yhdessä, jos toinen on menevämpi. Toisaalta seurustelu on vaikeaa, jos ei tiedä, mitä toinen mistäkin ajattelee eikä välttämättä tiedä millä pohjalla suhde on. Peli ei ole menetetty, mutta pitää tiedostaa se, että ei seurustelun aloittaminen muuta kommunikointitapaa kummallakaan, jos siihen ei itse vaikuta. Ja jos nyt et ole tyytyväinen, tilanne ei muutu sillä, että vakiintuu.