Äitini on kovasti häpeissään koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva, kolmekymppinen, ikisinkku. Hän on kateellinen ystävättärilleen ja sukulaisille joiden jälkikasvu on pärjännyt elämässään ns normaalisti. Elämäntilanteeni aiheuttaa äidissä niin paljon tuskaa että hän joutuu syömään psyykelääkkeitä ja käymään psykoterapiassa.
Pojan ätmiys on kova paikka vanhemmille
mikähäpeä
10320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Syön kyllä itsekin opamoxia ja zoloftia ja käynyt aiemmin myös psykiatrilla.
Ehkä olisi parempi jos katkaisitte v'linne sukulaisiin kun niistä on noin paljon haittaa. Poltatte vaan sillat perusteellisesti.
Mitä olet itse mieltä, kannattiko äitiäsi tehdä sinut ollenkaan noin niinkuin omasta mielestäsi?
Ei varmastikaan olisi kannattanut mutta kun etukäteen ei voi tietää mikä arpa voittaa.
Jotkut vanhemmat kieltävät poikansa ätmiyden, vaikka, ilmiselvästi on nähtävissä, että poikahan on ätmi. Suunnittelevat lapsenlapsien tulevaa elämää ja pienen pienten vauvavaatteiden hankkimista. Varoittelevat, että ehkäisyä on hyvä käyttää ja monia naisia pitää kokeilla ennen kuin vakiintuu. Kaiken kaikkiaan irvokasta menoa, vaikka poika itse tietää olevansa ätmi ja että nämä tulevaisuuden kuvitelmat ovat täysin mahdottomia.
Kyllä sen näkee jo ihan lapsena millainen on pojastaan tulossa. Tietysti kaikilla äideillä on unelmana että pojasta tulisi menestynyt maailmanmies ja naisten naurattaja vaikka hetihän sen näkee että noin rumalle pojalle tulee yksinäinen ja paska elämä. Jos äiti oikesti rakastaa rumaa poikaansa, niin hukuttaa hänet jo lapsena ettei tarvitse vanhempana olla ihmisten sylkykuppina.
Kyllä tosimies hukuttaa itse itsensä viinaan eikä ruikuta äidiltään apua siihenkin.
Siinä sen näkee, ettei se äidinrakkauskaan aina mikään sokea ole. Mulla on onneks käynyt hyvä tuuri. Mun mutsi on musta onnellinen ja ylpeä, vaikken olekaan "saavuttanut elämässäni mitään" ulkopuolisten silmin ilmeisesti..
Mulla on kuitenkin hyvä arvomaailma, kohtelen muita hyvin ja oon asiallinen ja moraaliarvot on kondiksessa. Siitä äitini jatkuvasti sanoo olevansa ylpeä. Että mun arvomaailmani on muualla kuin vain siinä rahassa ja menestymisessä.
Oon kyllä duunissa aina käynyt, mutta oon tällanen pelkän peruskoulun käynyt paskaduunari, lapseton ja seurustelematon vanhapiika vaan. Mun veljeni on aika samanlainen kuin minä, mutta hän on onnistunut sentään yhden lapsenki tekasemaan vaikka sekin suhde kaatui melkein heti lapsen synnyttyä.
Naiset on tosi v-mäisiä toisilleen. Muistan kun munki äitini aikoinaan kertoi hänen työpaikan "Mervistä" joka aina leuhki hänelle, kuinka HÄNEN lapset on kaikki ylppäreitä ja menivät naimisiin ja kaikki tekivät paljon lapsia jne oltiin niin v-tun täydellisiä. On ostettu sellane ja sen merkkine auto ja hienot talot upealta paikalta.
Mutta kyllä sekin muija myöhemmin oli hyvin hiljaa kun ne hänenki "täydelliset" lapset erosivat, päätyivät yksinhuoltajiksi siinä missä muukin roskaväki, talot myyntiin ja ei oikein töitäkään löydy vaikka on niin hienot koulut käyty. Eli he ovat lopulta päätyneet ihan samanlaisiksi, ellei jopa huonompiosaiseksi kuin minä ja veljeni.
Ei tässä maassa enää se korkea koulutus ja naimisiinmeno takaa hyvää elämää.
Ja se "hyvä elämä" voi olla muutakin kuin se samanlainen ku kaikilla muilla. Itse ainakin koen eläneeni hyvän elämän ja osaan nauttia elämästä, vaikkei mulla olekaan sitä hienoa taloa, autoa ja rotukoiraa. En edes halua niitä! Saati jotain kakaralaumaa kiljumaan ympärilleni. Olen tehnyt ihan omanlaiseni näköisen elämän ja tykkään tästä, vaikka olenkin varmaan muiden silmissä outo ja jotenkin muka vähempiosainen.
Mulla on kaikki mitä tarvitsen ja enemmänkin.
Menisit töihin ja hankkisit lapsia ja maksaisit velkasi esi-isillesi joilla oli taatusti vaikeampaa kuin sinulla. Niin minä tein ja olin työkyvyttömyyseläkkeellä.
Mikä sun työkyvyttömyyden syy on? Ätmiydellä sinne ei taida vielä päästä?
Vähän myös epäilyttää, että äidilläsi on myös muita, ihan omia ongelmia joiden takia hän terapiassa käy. Toki hyvä että käy, ja surullista että on niin paljon mielenterveysongelmia, joiden vuoksi kiintymyssuhteet jne voivat olla tosi vaikeita.