Ei kiitos mitään PUA-aiheista paskaa. Tykkään tosipohjaisista romaaneista. On niin tylsää että haluan jotain parempaa tekemistä kuin palstailun.
Mitä kirjaa suosittelisitte?
smoks
28312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
PalstaHullunPäiväKirja.. ;P
Lue huviksesi läpi jonkun klassisen sanataiturin tuotokset. Lue sen jälkeen elämänkerta.
Itselleni isoin mysteeri on Shakespeare. Miten luku- ja kirjoitustaidoton ihminen on voinut kirjoittaa teokset, joissa on viittauksia roomalaisiin? Shakespearin isä oli käsineitten ompelija, luku- ja kirjoitustaidoton aikansa tavis. Shakespearin puoliso oli myös yhtä lailla elämämkoululainen, eli ei osannut lukea tai kirjoittaa.
Ja silti sanaleikeistä paljastuu aina uusia ulottuvuuksia. Koska englanti ei ole äidinkieleni, niin hitaammin mutta kuitenkin.
Mikä onkaan totuus? Ja onko sillä väliä?
Ei Shakespeare ollut lukutaidoton.
Con Igguldenin Tsingis Kaanista kertova sarja
Väitetään,ettei Shakespeare itse kirjoittanutkaan tuotoksiaan vaan joku lähipiiriläinen.
Minäkin voin netistä kopioida vaikka mitä ja väittää niitä omikseni
Shakespearen teoksia ei kirjoittanut Shakespeare, vaan joku muu samanniminen.
Joku vanha klassikkodekkari. Paljon muita en itse luekaan. :P:)
Knausgårdin Taisteluni -sarjaa on kovasti kehuttu. Itse en ole vielä tutustunut, on listalla.
Knausgård on kyllä hyvä. Hänen rehellisyyttä ja avoimuutta oman yksityiselämänsä suhteen on ihmetelty kovasti, mutta Päätalon Iijoki-sarjan lukeneesta se ei tunnu niin kovin ihmeelliseltä. Mutta muilla pohjoismailla ei olekaan Päätaloa vertailukohtana.
"Tosipohjaiset" ovat yhtälailla tarinaa kuin muukin kertomakirjallisuus.
Remes on kylmä ja analyyttinen dekkaristi, ehkä enemmän miehiin iskevä. Remeksen kirjoissa tapahtumat voisivat olla ihan mahdollisia. Ehkä se?
Mua puhuttelee Dorian Grayn muotokuva, poikaystävä suositteli Bukowskin Postimiestä.
Nyt kun miettii, niin ei ole aikoihin tullut luettua mitään kaunokirjallisuutta. Sen sijaan luin taannoin Randall Collinsin kirjan Violence, mikä nimensä mukaisesti kertoo väkivallasta. Poikkeuksellisen mielenkiintoinen kirja ollakseen niin tieteellinen.
Niin ja History on Trial: My Day in Court oli kans ihan loistava kirja. Se kertoo tutkijasta, joka syyttää yhtä toista "tutkijaa" Holokaustin kieltämisestä ja saa siitä hyvästä haasteen muistaakseni kunnianloukkauksesta. Kirja perustuu tositapahtumiin tän haastetun näkökulmasta, ja siinä tulee tutuksi niin oikeudenkäyntiprosessi, juutalaisten ja natsien historiaa sekä tieteen etiikkaa. Voi kuulostaa kuivalta, mutta takaan, että sitä se ei ole. :)
Tjaa, no jos fiktiivisen tosipohjainen kelpaa niin lueskele vaikka Bukowskit niin opit panomieselkeitä, itse tykkäsin vähän samantyyppisistä Dan Fanten jorinoista ja sittenhän pitää lukea myös Danin isän Johnin tuotokset ja sitten kun opettelet vielä jännämieheksi lueskelet Edward Bunkerin tuotokset niin eiköhän noissa ole PUA-oppia ihan riittävästi.
http://www.ellibs.com/sites/default/files/bookcover_9789511267997.jpg
Tuo on yksi harvoista kirjoista minkä jaksoin lukea alusta loppuun vaikka sivuja oli kiitettävästi :D
Pillun historia: jörnimisen taikaa
Äkkiseltään mieleen tulee Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjo - unohdettujen kirjojen hautausmaa.. En osaa oikein kuvailla, mutta teki vaikutuksen minuun. Ilahduttavasti kirjalle on myös kolme itsenäistä jatko-osaa, jos sattuu innostumaan aiheesta. Vähän saman tyylinen kirja on Theodore Roszakin Flicker, jota myöskin suosittelen. Viihdyttäväksi kesä-äijäilyksi voisi mennä vaikkapa Jeff Longin Helvetin piirit, miksei myös Vuosi Nolla. Edellä mainituilla ei kylläkään ole liikaa tekemistä realismin kanssa.. kävisiköhän sitten Frank McCourtin omaelämänkerrallinen Seitsemännen portaan enkeli.
Joskus olen vissiin tuon Longin lukenut, taisi olla ihan ok. Flickeristä googlasin arvostelun niin siellä otti silmään "Onko elokuva hypnoottinen ase, jolla salaliittolaiset manipuloivat pahaa-aavistamattomia katsojia?", voisi hyvin myös kysyä "Onko YLE hypnoottinen ase, jolla salaliittolaiset manipuloivat pahaa-aavistamattomia katsojia?" mutta kun vastaus on niin selvä niin sitä ei edes tarvitse kysyä. Tuon Seitsemännen portaan enkelin voisi hyvinkin joskus lukaista.
Sullon aika hyvä maku. Kaikki nuo löytyy myös omasta hyllystä :D
Vastaus tuohon kysymykseen on tietenkin myöntävä. Kaikilla tahoilla on aina joku oma filosofia tai agenda, jota tietoisesti tyrkytetään, tai joka vaivihkaa, mahdollisesti jopa tekijän itsensäkin tiedostamatta rivien välistä tihkuu.
Joo, niin kuin sanoin, suositten em teoksia. Jos ei jaksa lukea kirjaa, niin Seitsemännen portaan enkelin voi katsoa leffanakin, mutta ei tietenkään ole sama asia.
Joo, tiedän. :D
Harvemmin tai oikeastaan ikinä ei ole leffa mennyt ylitse kirjasta ainakaan jos on kirjan lukenut ensin, jotenkin vaan mielikuvat aina erilaiset kirjan jäljiltä niin sitä sitten odottaa leffalta aina liikoja ja pettyy pikkuisen kun toteutus ei vastaakaan omia mielikuvia.
Ei se nyt kaikkeen ole sovellettavissa. Kirjoista oli puhe :D
No joo, niinhän se yleensä on, mutta kirjaa ja elokuvaa täytyy sitten yrittää vaan ajatella toisistaan irrallisina teoksina, kun kerronnan välineetkin on niin erilaiset.
Eeikä, kyllä minulla on tietenkin ihan kaiken suhteen hyvä maku.. on varmaankin sitten käynyt niin, että olet itse jossain asioissa hairahtunut sivuraiteille. :D
Kauhistellut sun miesmakua :D
Heh, no kuinkas muuten. Arvasin että siitä nyt ainakin oli kyse. :)
Niinhän sitä pitäisi mutta jos takaraivoon on jo imeytynyt kuva henkilöhahmoista ei sitä oikein voi enää sitten leffan aikana muuttaa ja koko ajan puskee mieleen miten on vääränlaiset henkilöt siinä. Esim. tässä puolisen vuotta sitten kun tuli Bosch-sarja telkkarista ja vaikka Titus ihan hyvin veti osansa...
https://www.google.fi/search?q=harry bosch sarja&biw=1163&bih=650&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiD9IGA3JvNAhVMDJoKHVA0Bg0Q_AUIBigB&dpr=1.33
...niin kuitenkin kun oli Connellyn kirjoista jo vähän erilainen mielikuva Harry Boschista niin kyllä se vaan häiritsi kun siinä "väärän" näköinen heppu kimpoili Boschina.
En meinannut ensin edes muistaa, mutta minun trauma lienee David Lynchin ohjaus Frank Herbertin Dyynistä.. erityisen kaamean asiasta tekee se, että kyseessä oli todellakin Lynch, jonka leffoista yleensä pidän.
Mainitsemaasi sarjaa en ole katsonut, kovin vähän tulee nykyään sarjoja katsottua.. Se voisi kyllä olla vaihteeksi kivaakin, jos olisi jotain kiinnostavia tarjolla.
Suomen Laki I, Suomen Laki II ja Suomen Laki III. =) Kevyttä kenttä lukemista ja uni tulee hyvin.