Moro,
Olen valmistunut kokiksi 2014 jouluna ja nyt saanut n. 1kk sitten ekan vakiotyön.
Minulla olisi ollut hyvät saumat myös lukioon, mutta valitsin kaksoistutkinnon koska halusin päästä aloittamaan urani. Minulla löytyy aikaisempaa työkokemusta alle vuosi, mutta olen käynyt kouluni laaja-alaisesti ja yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon erilaisia hommia. Saimme työpaikalle uuden toimintasuunnitelman, jonka seurauksena:
Töissä on ihan älyttömän rankkaa, joka päivä lopetan työt siihen, että on vaan pakko lähteä kotiin, vaikka tekemistä olisi vielä paljon, usean ylityötunnin jälkeenkin. Tämä estää sen, että pääsisin ikinä vaadittuun työrytmiin (kaikkien ruokien esivalmistelut tulisi olla tehtynä seu.pvälle).
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö aamut olisi myös kiireisiä. Saa lounaaseen asti juosta asiat valmiiksi koska esivalmistelua ei ole ikinä tehtynä. Sitten jos ei ehdi syödä ennen klo 11 (milloin vielä yleensä jatkan puolitiehen tehtyjä hommiani) niin ei enää ehdi koko työaikana (ja joudun myös usein hyppäämään silloinkin auttamaan muita ja raha
peritään kylmästäkin ruoasta). Olen työpaikalla eka ja vika ainakin pe ja ma. Valmistan siis salaatteja kolmeen eri noutopöytään eri ravintoloissa, samassa rakennuksessa kylläkin. Lisäksi valmistan osan ja pakkaan ruoat n. 10 eri vanhainkotiin. Ravintolassa on monia työntekijöitä, mutta olen ainut ilman minkäänlaista työkaveria tai taustatukea. Silloin kun minulla on, muut valitsevat itselleen ensin ne ammattilaiset ekstrat ja minulle jää esim. 1.vuoden opiskelijoita, joilla menee tunti leikata tomaattia tai mamuja, jotka eivät osaa edes lukea suomalaisia ruokaohjeita tai puhua kieltämme. Eli on helpompi tehdä hommat ilman apua kun mitäpä he itselleen voivat. Kun yritin todella nätisti sanoa avun onnettomiudesta pomoille, he kyseenalaistivat koko jutun. No, kun pomo tuli neuvomaan apureita, he esittivät ymmärtäneensä, mutta tulivat silti heti kysymään samoja asioita minulta. Pomo ei uskonut, lopetin asiasta puhumisen etten olisi rasistisen akan leimassa heti. Lisäksi heidän on tottakai saatava pakolliset tauot, 30 ja 10min, kiireestä huolimatta.
Muillakin kokeilla on aina kiire, mutta eivät joudu kuitenkaan juoksemaan tai taukojaan koko ajan keskeyttämään. En ole tästä valittanut, mutta olisihan se kiva saada hetki istuakin kun päivät venyvät usein 9-10tuntisiksi. Tarjoilijat ehtivät kyllä syödä useitakin kertoja ja istuskella pulla suussa, mutta eivät koskaan auta tai suostu jakamaan vastuuta kanssani. Jos jokin vanhoista vastuistani kuuluu nyt heille, he heittäytyvät avuttomiksi, eli joudun sitten kuitenkin seisomaan siinä vieressä ja auttamaan asioissa, joihin hekin ovat yhtälailla 3vuotta koulua käyneet. En valita tästäkään ja itse autan kyllä niilläkin millisekunneillakin muita kun ehdin, koska niin kuuluu jos homma ei heilläkään loistokkaasti toimi.
Toiset työntekijät lähtevät aikalailla ajallaan töistä, saattavat todeta iltavuorolaiselle, että minä lähden nyt, työaikani päättyy, tai tulla pyytämään minut jatkamaan hommansa loppuun (vaikka meillä on sama työaika). Eikä minua haittaa olla ylitöissä, mutta ei ehkä ihan jokapäivä kun alkaa jo jaksaminen loppua ja unenpuutetta olla. Se on mahdotonta jättää itselleen kuitenkaan niin paljoa hommaa seukkipäivälle ettei siitä selviä, eikä minulle ole korvaavia tekijöitä. Usein on myös se tilanne aamuisin, ettei ruoka-aineksia tai -listoja edes ole. Pomo ei tykkää ylitöistäni, enkä minä niitä rahan vuoksi teekään, tai edes laskuta kaikkia niistä, jos en ole tehnyt mielestäni sen edestä töitä. Haluaisin vain edes kerran sen onnistumisen tunteen ja oppia hommassa paremmaksi. Haluaisin päästä rytmiin ja ihan oikeasti jyvälle taidoistani. Ahkeraksi on kehuttu mutta homma ei vaan toimi. Toivoisin pysyväni työkavereiden kanssa myös väleissä mutta iltapäivisin tulen jo usein niin väsyneeksi ja ärsyyntyneeksi että käyn itkemässä ja kiroilemassa yksin kylmiössä, vältellen heitä loppuajan, ihan vaan pysyäkseni asiallisena.
Kun pomojen pomo kävi keskustelemassa kanssamme miksei ravintola toimi, hän katsoi koko ajan minua silmiin suomentaessaan että me kaikki ollaan koeajalla ja kyllä muuallakin pystytään tähän. Seurauksena siis tämä uusi järjestely, missä osa muiden vastuista siirrettiin minulle ja työkaveri parin homman lisänä siirrettiin salille. Olen siis keittiön ainut nainen nyt. Onko siis työpaikan ongelmana minä ja kokemattomuuteni? Onko normaalia, että näin kokemattomalta odotetaan näin paljon? Olenko siis vain todella hidas ja huono työntekijä? Usein tuntuu siltä, etten pysty tähän vaikka olisin Gordon Ramsey. Kertokaa omia ekoja työkokemuksianne alalta ja vaatatkaa kaunistelematta. Onko tämä jo kiusaamista vai joku rooli? Haluaisin vaan onnistua työssäni suututtamatta kaikkia.
Olen valmistunut kokiksi 2014 jouluna ja nyt saanut n. 1kk sitten ekan vakiotyön.
Minulla olisi ollut hyvät saumat myös lukioon, mutta valitsin kaksoistutkinnon koska halusin päästä aloittamaan urani. Minulla löytyy aikaisempaa työkokemusta alle vuosi, mutta olen käynyt kouluni laaja-alaisesti ja yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon erilaisia hommia. Saimme työpaikalle uuden toimintasuunnitelman, jonka seurauksena:
Töissä on ihan älyttömän rankkaa, joka päivä lopetan työt siihen, että on vaan pakko lähteä kotiin, vaikka tekemistä olisi vielä paljon, usean ylityötunnin jälkeenkin. Tämä estää sen, että pääsisin ikinä vaadittuun työrytmiin (kaikkien ruokien esivalmistelut tulisi olla tehtynä seu.pvälle).
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö aamut olisi myös kiireisiä. Saa lounaaseen asti juosta asiat valmiiksi koska esivalmistelua ei ole ikinä tehtynä. Sitten jos ei ehdi syödä ennen klo 11 (milloin vielä yleensä jatkan puolitiehen tehtyjä hommiani) niin ei enää ehdi koko työaikana (ja joudun myös usein hyppäämään silloinkin auttamaan muita ja raha
peritään kylmästäkin ruoasta). Olen työpaikalla eka ja vika ainakin pe ja ma. Valmistan siis salaatteja kolmeen eri noutopöytään eri ravintoloissa, samassa rakennuksessa kylläkin. Lisäksi valmistan osan ja pakkaan ruoat n. 10 eri vanhainkotiin. Ravintolassa on monia työntekijöitä, mutta olen ainut ilman minkäänlaista työkaveria tai taustatukea. Silloin kun minulla on, muut valitsevat itselleen ensin ne ammattilaiset ekstrat ja minulle jää esim. 1.vuoden opiskelijoita, joilla menee tunti leikata tomaattia tai mamuja, jotka eivät osaa edes lukea suomalaisia ruokaohjeita tai puhua kieltämme. Eli on helpompi tehdä hommat ilman apua kun mitäpä he itselleen voivat. Kun yritin todella nätisti sanoa avun onnettomiudesta pomoille, he kyseenalaistivat koko jutun. No, kun pomo tuli neuvomaan apureita, he esittivät ymmärtäneensä, mutta tulivat silti heti kysymään samoja asioita minulta. Pomo ei uskonut, lopetin asiasta puhumisen etten olisi rasistisen akan leimassa heti. Lisäksi heidän on tottakai saatava pakolliset tauot, 30 ja 10min, kiireestä huolimatta.
Muillakin kokeilla on aina kiire, mutta eivät joudu kuitenkaan juoksemaan tai taukojaan koko ajan keskeyttämään. En ole tästä valittanut, mutta olisihan se kiva saada hetki istuakin kun päivät venyvät usein 9-10tuntisiksi. Tarjoilijat ehtivät kyllä syödä useitakin kertoja ja istuskella pulla suussa, mutta eivät koskaan auta tai suostu jakamaan vastuuta kanssani. Jos jokin vanhoista vastuistani kuuluu nyt heille, he heittäytyvät avuttomiksi, eli joudun sitten kuitenkin seisomaan siinä vieressä ja auttamaan asioissa, joihin hekin ovat yhtälailla 3vuotta koulua käyneet. En valita tästäkään ja itse autan kyllä niilläkin millisekunneillakin muita kun ehdin, koska niin kuuluu jos homma ei heilläkään loistokkaasti toimi.
Toiset työntekijät lähtevät aikalailla ajallaan töistä, saattavat todeta iltavuorolaiselle, että minä lähden nyt, työaikani päättyy, tai tulla pyytämään minut jatkamaan hommansa loppuun (vaikka meillä on sama työaika). Eikä minua haittaa olla ylitöissä, mutta ei ehkä ihan jokapäivä kun alkaa jo jaksaminen loppua ja unenpuutetta olla. Se on mahdotonta jättää itselleen kuitenkaan niin paljoa hommaa seukkipäivälle ettei siitä selviä, eikä minulle ole korvaavia tekijöitä. Usein on myös se tilanne aamuisin, ettei ruoka-aineksia tai -listoja edes ole. Pomo ei tykkää ylitöistäni, enkä minä niitä rahan vuoksi teekään, tai edes laskuta kaikkia niistä, jos en ole tehnyt mielestäni sen edestä töitä. Haluaisin vain edes kerran sen onnistumisen tunteen ja oppia hommassa paremmaksi. Haluaisin päästä rytmiin ja ihan oikeasti jyvälle taidoistani. Ahkeraksi on kehuttu mutta homma ei vaan toimi. Toivoisin pysyväni työkavereiden kanssa myös väleissä mutta iltapäivisin tulen jo usein niin väsyneeksi ja ärsyyntyneeksi että käyn itkemässä ja kiroilemassa yksin kylmiössä, vältellen heitä loppuajan, ihan vaan pysyäkseni asiallisena.
Kun pomojen pomo kävi keskustelemassa kanssamme miksei ravintola toimi, hän katsoi koko ajan minua silmiin suomentaessaan että me kaikki ollaan koeajalla ja kyllä muuallakin pystytään tähän. Seurauksena siis tämä uusi järjestely, missä osa muiden vastuista siirrettiin minulle ja työkaveri parin homman lisänä siirrettiin salille. Olen siis keittiön ainut nainen nyt. Onko siis työpaikan ongelmana minä ja kokemattomuuteni? Onko normaalia, että näin kokemattomalta odotetaan näin paljon? Olenko siis vain todella hidas ja huono työntekijä? Usein tuntuu siltä, etten pysty tähän vaikka olisin Gordon Ramsey. Kertokaa omia ekoja työkokemuksianne alalta ja vaatatkaa kaunistelematta. Onko tämä jo kiusaamista vai joku rooli? Haluaisin vaan onnistua työssäni suututtamatta kaikkia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.