On surullista huomata, että olen muuttunut miehelleni kaveriksi. Mies kohtelee minua hyvin , mutta ei enää koske minuun. Tuntuu välillä jopa anteeksipyytelevältä, kun ei selkeästikään koe minua enää naisena.
En ole lihonut maagista 20 kiloa, pidän itsestäni huolta ja saan paljon kohteliaisuuksia ulkonäöstäni. Miehenikin sanoo minua usein kauniiksi. Meillä ei ole ollut riitaa, eikä sanottavia ongelmia muutenkaan.
Kun minä katson miestäni, mun tekis mieleni repiä siltä vaatteet päältä ja suudella sitä joka paikkaan. Mä haluaisin, että mun mieheni kaappais mut syliinsä, tulis mun päälle, huohottais ja hikoilis niinkuin joskus ennen. Mä kaipaan mun miestäni niin, että muhun sattuu, vaikka nytkin se laittaa meille popkornia keittiössä.
Mun mies katsoo mua silmiin ja hymyilee mulle, niinkun oisin maailman kivoin pikkusisko. Kun pyydän halausta, saan jäykähkön "heteromies taputuksilla" höystetyn nopean rutistuksen ja kiusaantuneen "noin" kommentin.
Makuuhuoneessa ei tapahdu mitään. Me molemmat ollaan huomattu se. Mä haluaisin puhua asiasta, mutta mies vaihtaa puheenaihetta tai suuttuu. Muutama kuukausi sitten meille tuli aiheesta riitaa. Silloin epäilin, että mieheni on siirtynyt toimittamaan kaiken aviollisen pornoteollisuuden piiriin. Mies väitti mun olevan täysin hakoteillä ja jättäneen pornon katselun, kun muutenkaan ei maistu. Että kyse on vaan suvannosta.
Joku sanoo varmasti, että hyppää miehen päälle ja ota se. Mun mieheni ei ole koskaan voinut sietää alotteita naisilta, joten mun kädet on sidottu odottajan rooliin. Vaikka mieli tekis mennä ja näyttää kuka on narttu talossa, tiedän, että vastassa olisi lähinnä inhoreaktio.
Tänään mä mä näin mun miehen selaushistorian. Parin tunnin pornosessioita joka toinen päivä. Se siitä suvannosta. Surullisinta oli, että niissä filmeissä oli oikeastaan mun kopioita, keski-ikäsiä, muhkeita, tummia naisia, isot tissit ja hyllyvät perseet. Just sellasia, joista mun mieheni on aina sanonut pitävänsä ja mitä tyyppiä myös itse edustan.
Mä olen viettänyt tämän päivän sängyssä itkien. Miehelle sanoin, että taitaa olla kesäflunssa. Suvannon olisin ehkä vielä kestänyt, niitähän pitkissä suhteissa tulee, mutta mä luulen, että kyse on vaan kyllästymisestä. Mä ihmettelen sitä tyyneyttä ja rauhallisuutta, miten mun mieheni on valehdellut mulle. "Ei jostain syystä tee mieli ollenkaan". Kyllä tuntuu kuitenkin tekevän mieli ihan tunnin pari aika usein.
Mua ällöttää ajatus mun miehestä viettämässä omia orgioitaan niin syvästi, että vatsaa vääntää. Mun mielestä mieheni vois yhtä hyvin panna muita naisia. Yhtä hylätyksi tuntisin itseni.
Mun mieheni ei voi olla niin tyhmä, ettei se tajuaisi, mihin seksitön suhde johtaa. Vai voiko? Olenko mä muuttunut vain perheenäidiksi, seksuaalittomaksi olennoksi?
Mä tiedän vaan, että me ollaan samassa huoneessa, mutta niin kaukana toisistamme, että se sattuu.
En ole lihonut maagista 20 kiloa, pidän itsestäni huolta ja saan paljon kohteliaisuuksia ulkonäöstäni. Miehenikin sanoo minua usein kauniiksi. Meillä ei ole ollut riitaa, eikä sanottavia ongelmia muutenkaan.
Kun minä katson miestäni, mun tekis mieleni repiä siltä vaatteet päältä ja suudella sitä joka paikkaan. Mä haluaisin, että mun mieheni kaappais mut syliinsä, tulis mun päälle, huohottais ja hikoilis niinkuin joskus ennen. Mä kaipaan mun miestäni niin, että muhun sattuu, vaikka nytkin se laittaa meille popkornia keittiössä.
Mun mies katsoo mua silmiin ja hymyilee mulle, niinkun oisin maailman kivoin pikkusisko. Kun pyydän halausta, saan jäykähkön "heteromies taputuksilla" höystetyn nopean rutistuksen ja kiusaantuneen "noin" kommentin.
Makuuhuoneessa ei tapahdu mitään. Me molemmat ollaan huomattu se. Mä haluaisin puhua asiasta, mutta mies vaihtaa puheenaihetta tai suuttuu. Muutama kuukausi sitten meille tuli aiheesta riitaa. Silloin epäilin, että mieheni on siirtynyt toimittamaan kaiken aviollisen pornoteollisuuden piiriin. Mies väitti mun olevan täysin hakoteillä ja jättäneen pornon katselun, kun muutenkaan ei maistu. Että kyse on vaan suvannosta.
Joku sanoo varmasti, että hyppää miehen päälle ja ota se. Mun mieheni ei ole koskaan voinut sietää alotteita naisilta, joten mun kädet on sidottu odottajan rooliin. Vaikka mieli tekis mennä ja näyttää kuka on narttu talossa, tiedän, että vastassa olisi lähinnä inhoreaktio.
Tänään mä mä näin mun miehen selaushistorian. Parin tunnin pornosessioita joka toinen päivä. Se siitä suvannosta. Surullisinta oli, että niissä filmeissä oli oikeastaan mun kopioita, keski-ikäsiä, muhkeita, tummia naisia, isot tissit ja hyllyvät perseet. Just sellasia, joista mun mieheni on aina sanonut pitävänsä ja mitä tyyppiä myös itse edustan.
Mä olen viettänyt tämän päivän sängyssä itkien. Miehelle sanoin, että taitaa olla kesäflunssa. Suvannon olisin ehkä vielä kestänyt, niitähän pitkissä suhteissa tulee, mutta mä luulen, että kyse on vaan kyllästymisestä. Mä ihmettelen sitä tyyneyttä ja rauhallisuutta, miten mun mieheni on valehdellut mulle. "Ei jostain syystä tee mieli ollenkaan". Kyllä tuntuu kuitenkin tekevän mieli ihan tunnin pari aika usein.
Mua ällöttää ajatus mun miehestä viettämässä omia orgioitaan niin syvästi, että vatsaa vääntää. Mun mielestä mieheni vois yhtä hyvin panna muita naisia. Yhtä hylätyksi tuntisin itseni.
Mun mieheni ei voi olla niin tyhmä, ettei se tajuaisi, mihin seksitön suhde johtaa. Vai voiko? Olenko mä muuttunut vain perheenäidiksi, seksuaalittomaksi olennoksi?
Mä tiedän vaan, että me ollaan samassa huoneessa, mutta niin kaukana toisistamme, että se sattuu.
Vastaukset 68
Vanhimmat
kyllä noista asioista pitää puhua,muuten suhteesta ei tule mitään. sen kun teet aloitteen etkä mieti miehen reaktiota, jos ei olekaan inhoreaktio, ? ja ajattele ehkä miehesi ajattelee ettet sinä välitä hänestä kun et ikinä aloitetta tee..vastavuoroisuus toimii=)
Mä ottaisin eron. Sinäkin olet oikeutettu rakkauteen, johon kuuluu rakkauden koko paketti rakasteluineen ja hyvänäpitämiseen, välittämiseen, kunnioitukseen, yhteiseen aikaan jne. Vaikka nainenkaan ei aina halua, mutta usein nainen kuitenkin suostuu seksiin miehensä kanssa. Epäilisin kyllä suhdetta toiseen naiseen.
Miehes ei kunnioita sinua.
Eihän sitä ensin erota, vaan pitää yrittää hoitaa suhde kuntoon. Ja miettiä ja selvittää mistä miehen muuttunut käytö voisi johtua. Onko tullut taloushuolia, pelko työpaikan menettämisestä jne...Jos taustalla on mieltä rassaavia asiota se näkyy ja tuntuu parisuhteen herkimmillä alueilla, eli seksipuolella. Neuvon aloittajaa, että kannattaisi järjestää kahdenkeskinen pikkureissu, kylpylä tms ja jossa molemmat rentoutuvat ja voi ottaa varoen esille mikä mieltä painaa. On olemassa perheneuvolaa ym ja apua löytyy jos sitä hakee.
Me oltiin just vähän aikaa sitten kylpylässä. Meillä oli oikein kivaa, lapset oli jätetty hoitoon ja sattui ihana ilmakin juuuri niiksi pariksi päiväksi. Kun tultiin huoneeseen mies työnsi erillään olleet sängyt yhteen ja kävi päiväunille. Minä möngersin kainaloon ja siinä sitä oltiin. Onnellisesti kaikukkain. Sitten pelattiin mölkkyä naurettiin, syötiin hyvin. Oltiin tuttavapariskunnan huoneessa hetki, tultiin omaan huoneeseen ja ruvettiin nukkumaan. Aamulla ihana aamiainen, jonka jälkeen toiveikkaana lojumista sängyllä. Ei mitään. Mies taisi pitää mua kädestä kiinni. Semmonen kylpyläloma.
Mitään taloudellisia huolia ei ole, eikä tietääkseni muitakaan stressin aiheita. Mä en näe mitään muuta syytä tähän kuin sen, että kipinä on mieheltäni mua kohtaan kuollut. Hän pitää minusta edelleen, selvästi. Juuri tuli tarjoamaan mulle vitamiinijuomaa, kun on huolissaan tästä sängyssä makaamisestani ja pyysi kanssaan katsomaan elokuvaa.
Eniten sattuu, kun huomaan, että kyllä sitä pilkettä vielä on. Hän kommentoi kyllä kauniita naisia entiseen tyyliin. Flirttailee ja välillä selvästi innostuu. Tuijottaa Rihannan videoita ja huokailee, miten ihanat hiukset sillä on. Ennen olinnsamaa mieltä, nyt tunnen mustasukkaisuutta.
Aloitetta mä en tee. Tai no jos aloitteeksi ei lasketa sitä, että laitan itseni mahdollisimman viehättäväksi, kuorin ihoni pehmeäksi ja öljyän kiiltäväksi, katson, että paikat on kauniisti parturoitu ja pukeudun kauniisiin alusvaatteisiin. Ennen se tehosi hyvin.
Joskus alkuaikoina erehdyin keikistelemään ja yritin suudella miestäni alusvaatteisillani. Lensin kaaressa lattialle tönäisyn voimasta ja mieheni huusi, että "hyi helvetti, mitä sä luulet tekeväs!". Mä loukkaannuin niin että jätin mieheni silloin. Tunsin oloni todella nöyryytetyksi ja torjutuksi.
Palattiin kuitenkin yhteen vielä silloin, kun mieheni selitti sen olleen jotenkin vaistomainen reaktio ja oli aidon tuntuisesti pahoillaan.
Mieheni kyllä tietää, miksi en tee alotteita, jos hän siitä kärsii, niin mä en voi asialle mitään.
Seksuaalisuus on ollut vähän tabu meidän suhteessa. Olen ollut tyytyväinen siihen, mitä on ollut tarjolla, mutta olen myös kiinnittänyt huomiota, että seksuaalisuus ja seksi ei ole miehelleni täysin ongelmatonta. Mistään fantasioista tai oikeastaan mistään seksiin liittyvästä ei voi puhua.
Ottaen huomioon hänen kuluttamansa pornon määrän, on jotenkin ihan huvittavaa, että hän kiusaantuu jopa tv:stä tulevista seksiohjelmista tai koohtauksista.
Meillä on lapsia ja tuntuisi oudolta lähteä "hyvästä suhteesta". Tähän asti olen ollut tyytyväinen siihen, mitä on annettu.
Nyt en tiedä, miten suhtautua ja mistä on kysymys.
Usko mua. Sun mies käy vieraissa. Ehkä pidempäänkin jatkunut suhde hänellä. Mitä luulet, onko mahdollista?
"Joskus alkuaikoina erehdyin keikistelemään ja yritin suudella miestäni alusvaatteisillani. Lensin kaaressa lattialle tönäisyn voimasta ja mieheni huusi, että "hyi helvetti, mitä sä luulet tekeväs!".
No hitto! Tuo ei kuule ole normaalia. Ei ollenkaan. Onko sinusta?
Miehellä on jotenkin täysin vääristynyt käsitys... kaikesta mikä liittyy yhteiseloon. läheisyyteen, seksiin. Kun miestä ei saa edes suudella, niin en ymmärrä miten olet erehtynyt parisuhteeseen hänen kanssaan. Oletko täysin hänen kontrollin ja vallan alla? Miksi suostut moiseen? Teidän suhteenne vaikuttaa olevan alistaja/alistuja tyyppinen viritelmä.
En usko toisiin naisiin. Ihan siksi, että mies on niin paljon kotona ja näemmä sen ajan, mitä minä olen pois kotoa, hän viettää pornon parissa. Jos hänellä olisi toinen nainen, se jäisi vielä vähemmälle huomiolle kuin minä.
Minäkin tyydyin kohtalooni,elin mieheni piikana,kaverina.Seksiä ei ollut vuosikausiin.Kunnes kohtalo puuttui peliin,toi eteeni miehen joka sai minut tajuamaan mistä olin jäännyt paitsi.Silloin ymmärsin lähteä.Nyt olen onnellinen muuttunut nainen.Elämäni on elämisen arvoista ja ihanaa.
Kyllä mä olen tiedostanut meidän suhteen "vääristymän" , olen mä välillä huomauttanut, että on aika sairasta. Mutta ei täällä kukaan ketään ole sen jälkeen heitellyt tai töninyt. Tapahtumasta on vuosia.
Meillä onnaina ollut kuitenkin se kipinä, joka on pitänyt asiat tolallaan. Multa se kipinä ei ole sammunut, mutta mieheltäni selvästi on.
Entäs jos käyt seksikaupassa ja ostat erilaisia leluja. Itseäs ja miestäsi varten ja yllätä mies? Seksikkäät hepenet päälle jne...
Mulla on hyvä suhde ja ei asuta yhdessä mutta ollaan oltu viistoista vuotta toisiamme varten. Välimatkaakin on. Mies soitti juuri ja kertoi käyneensä sexshopissa ostamassa uusia leluja. Käytämme leluja silloin kun olemme yhdessäkin. Tiedän, et mies katsoo myös pornoa, mutta se ei minua haittaa. Ollaan joskus katsottu yhdessäkin, mutta ei ole mun juttu. Lelut kyllä on.
Mä luulen, että lelut tulkittaisiin tässä vaiheessa painostuksena ja juurikin niinä ällöttävinä alotteina.
Kauniita alusvaatteita mä käytän aina. Yritän aina näyttää parhaaltani, mutta parempaan en tietenkään pysty. Ennen se on riittänyt, nyt ei enää.
Mä luulen, että vaikka heittäisin kärrynpyöriä, rukoilisin ja anelisin, en voi tehdä juuri mitään. Ehkä parasta mitä voin tehdä on tosiaan keskittyä omaan elämään ja antaa miehelle tilaa. Toivoa, että jonain päivänä mun mies katsois mua taas niin kuin ennen.
miehesi ei ilmeisesti halua pettää oikeaa kättään kanssasi. ehdota sille että katsotte pornoa yhdessä ja hoitelette itsenne tai toisenne omin käsin onneen sen jälkeen...
tekee mieli , mut ei seiso
Kyllä naisenkin pitää tehdä aloite eikä vain jättää se miehelle.
Minä naisena teen useimmin aloitteen kuin mieheni ja eikö se vähennä ollenkaan naisena olemista.
Mitään ei saa, jos ei itsekään yritä.
Ai että ap:n pitäisi "tehdä aloite" ja taas lentää kaaressa lattialle? Mistä ihmeestä päättelet, että mies joka ei ole koskaan hyväksynyt aloitetta naiselta, yhtäkkiä hyväksyisi sen?
Kuulostaa tutulta kirjoituksesi,mutta tilanne oli toisinpäin.Eli meillä on mieheni kanssa pitkä suhde takanapäin,20 vuotta.Lapsiakin löytyy.Meidän alkuajoista asti mies on ollut se joka on enemmän antanut huomioo ja itse kovasti totuinkin siihen.Seksin suhteen ennen lasten tuloo itse taas olin hyvinkin aktiivinen ja siitä mies tykkäsi.
Pari vuotta sitten itse huomasin etten enää tunne samoin miestäni kohtaan ja aloin haaveilemaan muista miehistä.Mutta pettänyt en,vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.Ja mieheni varmasti vaistosi kyllästymiseni ja näin ollen vähensi selvästi minun huomioimista ja tämä lisäsi vielä entisestään kyllästymisen tunnetta häntä kohtaan.Samaan aikaan toisaalta suretti,koska meillä oli hyvä suhde ja myöskin pelotti tulevaisuus.
Mutta nyt en tiedä mistä johtuu,mutta olen viime viikkoina löytänyt kuin ihmeen kautta vanhat rakastumisen tunteet miestämi kohtaan ja kun aloin huomioimaan häntä,niin löysimme jälleen yhteyden.Olemme kuin vastarakastuneita!
En osaa neuvoa sinua,muuta kuin joskus kannattaa kokeilla muuta kuin mihin toinen on jo tottunut.Näin miehenikin tottui etten pahemmin huomioinut häntä,mutta vuosien saatossa oli kuulemma alkanut semmoista kaivata!Kyllä kannattaisi ainakin yrittää puhua,avoimuus ja rehellisyys kantaa suhdetta pitkälle.
Toivon kaikkea hyvää teille!!
Kiitos rohkaisevasta kommentista. Surullisinta tässä on, että jotenkin ymmärrän miestäni. Ymmärrän sitä tunnetta, että vaikka kuinka haluaisi, niin kipinä on kuollut. Näen mieheni eleistä ja kasvoista, että hän on pahoillaan ja surullinen.
En edes tiedä, onko porno todellinen ongelma. Voihan olla, että mies yrittää herättää omaa seksuaalisuuttaan katsomalla edes pornoa. En tiedä.
Sen tiedän, että tällä hetkellä olen loputtoman loukkaantunut hänen yksityisestä seksielämästään. En ole koskaan ollut pornonipo, jotkut pätkät kiihottavat minuakin. Nyt tuntuu kuitenkin, kun mua petettäisiin. Mä haluaisin puhua asiasta, mutta tiedän, että keskustelu kääntyisi vänkäämiseksi yksityisyyden suojasta ja siitä, miten sairas kyylä olen.
Mä toivon, että mun mieheni ratkoo ongelmansa, mikä ikinä onkaan. Mä haluaisin keskustella asioista ja auttaa mun miestäni, mutta hän sulkee mut pois.
Mä ajattelin, että annan asioille vielä puolivuotta aikaa.
Sitten on pakko pystyä keskustelemaan tai tehdä päätöksiä. Siihen asti tyydyn katsomaan sivusta tätä teatteria. Oman mielenterveyden takia pakko laittaa joku konkreettinen raja.
Taitaa olla niin että miehen ''seksuaalinen toiminta'' on siirtynyt pornon puolelle. Joillekin käy niin, että se lopulta korvaa seksin kokonaan. Käsitys seksistä vinoutuu, ja mies odottaa että pääsisi taas ''seksin''pariin. Lopulta normaalia seksiä ei enää ole.
Joillekin miehille käy niin, että kyky hiipuu mutta pornon parissa erektio kyllä syntyy. Sitten kun nainen kyselee että missä vika piilee, niin mies suuttuu.
Tuosta pettämisestä.... Sanot ettet usko että olisi toisia naisia. Ei se valitettavasti ole ''uskon asia''. Omassa lähipiirissäni on ollut tapauksia että mies on käynyt toisen luona kerran viikossa tunnin tai parin ajan. Että ei se pettäminen paljon aikaa vaadi. Mutta sen, että mies on rakastunut toiseen, kyllä huomaa. Mies kiinnittää yllättäen huomiota ulkonäköön, kulkee vähän kuin pää pilvissä, vahtii puhelintaan...jne.
tai mies on käynyt toisen miehen luona
En voi käsittää, että et voi mennä miehen lähelle ja haluta seksiä ilman , että mies raivostuu. Ihan kuin pitäisi maksullisena naisena, jos lähestyy aktiivisesti. Ei taida hänen seksuaalisuus olla oikein terveellä pohjalla? Apua varmaan tarvitaan, ulkopuolista. Useimmat miehet ja naiset tykkäävät aloitteista puolin ja toisin, onhan se merkki toiselle, että haluan sinua yhä.
Ei tietenkään ole normaalia tai "terveellä pohjalla", mutta jos kyseessä olisi nainen ja ongelmat läheisyyden kanssa, olisi varmasti ihan normaalia olla ymmärtäväinen ja painostamatta. Ei miehetkään aina niin yksinkertaisia koneita ole.
Teidän TÄYTYY puhua. Ymmärtääkö miehesi, että sinä pidät häntä halukkaana? Ymmärtääkö miehesi, että tämä on ongelma, jonka voisi korjata?
Jos miehesi ei puhu sinun kanssasi, niin varaa aika seksuaaliterapiaan. Ilmoita miehelle, että sinne mennään. Jos hän kieltäytyy tulemasta, niin siinä tapauksessa se on liiton loppu. Miehelläsi on samalla tavalla vastuu parisuhteen hoidosta kuin sinullakin. Hän ei voi irtisanoutua mistään.
Jokin syy tilanteeseen on. Syy ei välttämättä ole selkeä tai yksiselitteinen. Kyllästyminen... sitähän pitkissä suhteissa voi välillä tulla, eikä se tarkoita, etteikö miehesi pitäisi sinua upeana. Seksuaalinen vire täytyy vain herättää uudelleen. Mutta voi myös olla miehelläsi stressiä, masennusta, väsymystä... Kaikkea sellaista, mikä hankaloittaa toisen huomioimisen seksissä, ja siksi herkästi johdattaa pornon pariin. Esimerkiksi heikko itsetunto on yksi tällainen syys. Minä, nainen, esimerkiksi harrastan pornohommia yksin mielummin sellaisilla kausilla, kun koen olevani erityisen epäviehättävä ja riittämätön.
Mutta juuri miehesi ongelmat, tai parisuhteenne yhteiset ongelmat, selviävät varmasti aktiivisella asenteella ja ammattilaisen kanssa juttelemalla. Älä vielä eroa, äläkä raivoakaan. Kyllä sinuun sattua saa, mutta älä luule asioiden olevan niin yksiselitteisiä. Tilanne voisi olla paljon pahempikin. Sitöpaitsi... Ei sinulle olis ihan sama, jos miehes olisi pettänyt... Usko pois.
"Teidän TÄYTYY puhua."
"Lensin kaaressa lattialle tönäisyn voimasta ja mieheni huusi, että "hyi helvetti, mitä sä luulet tekeväs!"
"Mun mieheni ei ole koskaan voinut sietää alotteita naisilta"
Olen satavarma, ettei puhuminen auta mitään. Jos tilanne olisi joskus ollut normaalimpi, niin olisi kenties jokin pieni mahdollisuus. Mies, ja varmasti ap:kin tarvitsivat kipeästi yksilöterapiaa sekä pariterapiaa. Realisti kun olen, niin tuohon mieheen ei pure minkäänlainen terapia. Kysymys on suurelta osin parin keskinäisestä suhteesta ja valtataistelusta. Mies haluaa hallita ap:ta. Koko suhde on hunningolla.
Mä olen myöskin varma, että puhuminen vain pahentaisi tilannetta. En tiedä onko kyse tietoisesta halusta hallita vai kyvyttömyydestä antaa toiselle ohjia. Mä olen aina ymmärtänyt, että kyse on enemmän estoista, kuin fetissistä.
öpeirjfpiojewrin versio siitä että miehelläsi on nyt jotain henkistä ongelmaa taustalla jonka takia hän tuntee olonsa haavoittuvammaksi niissä puuhissa on todennäköisesti oikea... kuten itsekin sanoit miehet eivät ole koneita ja sinun miehelläsi seksiin liittyy kertomasi perusteella valmiiksikin henkisen puolen haasteita.
Voi myös olla että hän on löytänyt parempaa pornoa ja tuntee sen avulla viimein keksineensä tavan hillitä ne puolet itsessään joista hän kokee syyllisyyttä. Jos hän runkkaa usein niin se myös selittää miksi hän ei koe seksuaalista kiinnostusta sinua kohtaan: nainen voi laueta ja silti tuntea seksuaalista mielenkiintoa, mutta mieheltä se osa-alue häviää hetkeksi. Ehkä hän kokee tämän "lapsenomaisuuden" ja sukupuolivietin läsnäolon puutteen jostain syystä vapauttavana, jos asia on aina ollut hänelle jollain lailla kiusallinen ja henkisesti ristiriitainen.
On myös mahdollista että hän on kehittänyt erektiohäiriöitä eikä halua myöntää sitä itselleen: ne tapaavat pahentua miehen jännittäessä eli pornoa katsoessaan hän saattaa kokea olonsa kykenevämmäksi. Olen kyllä sitä mieltä että puhuminen ei tosiaan auta jos hän ei itse halua puhua, mutta mies kadottaa ani harvoin mielenkiintonsa naiseen yhtäkkiä ja täysin ilman fyysistä muutosta/syytä.
Jaa, vaikea sanoa. Jospa ihan kokeilisit alkaa hetkeksi elää "omaa elämää". Hanki uusia harrastuksia, vietä aikaa puuhastellen kaikkia sitä mistä itse pidät ja mikä tuottaa iloa (vaikka kirjan lukeminen omassa rauhassa). Unohda hetkeksi se seksi ja sen puute. Juttele miehesi kanssa ja elä "normaalisti" ilman mitään vaatimuksia ja odotuksia häntä kohtaan! Mies voi olla vaikka ahdistunut ja väsynyt omalla tavallaan siihen tilanteeseen jos sinä "hiljaisesti" vaadit ja odotat koko ajan alitajuisesti jotain hänen puolelta jota hän ei nyt tällä hetkellä pysty täyttämään. Tällaiset hetket on niitä jotka voi olla niitä kasvun paikkoja parisuhteelle! Molemmin puolin.
Näin mun pitää tehdä. Jos vaikka ero on jossain vaiheessa tulossa, niin siksikin pitää ehkä tottua ajatukseen, että joudun ehkä omilleni. Lapset surettaa, niille on vaikea selittää, että isä ja äiti eroaa, koska isä ei enää halua äitiä. Lapsille kaikki kuitenkin näyttää kivalta ja kauniilta. En edes halua ajatella eroa, mutta mä tunnen ton mieheni ilmeen. Se yrittää vielä, mutta jos tunne on kadonnut, niin jotain tässä tulee tapahtumaan. Ei huomenna, ei ehkä vielä ensi vuonnakaan, mutta johonkin tässä ollaan menossa.
Mulla sama tilanne miehenä, vaimo pitää mua kaverina ei puolisonaan. Ei mitään intiimiä, ei koskettelua ei hyväilyjä seksistä puhumattakaan. Joskus kun sujautan sängyssä käden vaimon lanteille pyrkimyksenä päästä iholle yöpaidan alle hyväilemään niin heti vaimon käsi tulee tielle ja siirtää mun käden pois ja sanoo ei. On alkanut vieraantumaan ei edes tunne enää mielenkiintoa vaimon vartaloa kohtaan, mietinkin tuossa että alan etsimään seuraa, naista jota kiinnostaa läheisyys ja seksi ja kotona sitten vaan ihan kaveryyliin jatkossa.
Tätä mä en ymmärrä. Miksi jatkaa suhteessa, jossa ei halua miestään tai naistaan? Mitä ajattelee ihminen, joka ilta toisensa jälkeen torjuu toisen, muttei selitä mitään? On julmaa jättää toinen yksin.
Mä toivon sulle parempaa. Jotakuta, joka arvostaa sua.
Eli aivan kuin oma suhteesi. Miehesi torjuu sinut eikä selitä mitään. Miksi jatkaa?
Tarkotinkin sitä juuri, että miksi hylkäävä osapuoli jatkaa, niinkuin ei mitään. Eikö ne ymmärrä, miten paljon se sattuu? On aika raskasta olla se hylätty ja lisäksi pitäisi vielä löytää jostain voimia "keskustella rakentavasti", tai vielä pahempaa, lähteä suhteesta. Miksi hylkääjä jättää kaiken toisen harteille?
Näissä tilanteissa kumpikin osapuoli ajattelee itsekseen että miksi tuo ei te mitään. Ja sitten mitään ei tapahdu, asiat eivät etene mihinkään suuntaan.
Kyllä se on niin että jommankumman täytyy uskaltaa. Mutta pelko estää. Hylkääjä jatkaa niinkuin ei mitään ja saattaa ihmetellä itsekseen että kuinka tuo tyytyy tällaiseen tilanteeseen; mutta hyvä kun tyytyy...
Ehkä etäisyyden otto ja omaan elämään keskittyminen on hyvä neuvo. Tekee kyllä mieli sanoa että nosta pää ylpeästi pystyyn ja ala katsella ympärillesi!
Toisaalta ei ole oikein että mies annostelee seksiä, ja myös hellyydenosoituksia, ja olettaa että vaimo ilman muuta tyytyy miehen laatimiin järjestelyihin. Se on ehdottomasti väärin. Siinä vaimo joutuu typistämään omaa elämäänsä ja elämään miehen ehdoilla.
Onko mies laajentanut tätä käytäntöä kaikille elämän alueille?
Entä jos miehellä on potenssiongelmia? Onko iän mukana tullut asia? Joillekin tulee jo alle viiskymppisenä. Jos näin on, hellyyden kinuaminenkin ärsyttää miestä.
Jos on haluttomuutta, - tai potenssiongelmia - ei seksiä pidä kinuta, ei mieheltä eikä naiselta. Niin se vain on. Kimurantti juttu se on, ja ratkaisu pitäisi löytää tavalla tai toisella.
Kysy haluaisko hän laittaa sua takapuoleen? Liukkarit kehiin ja annat äijän jörniä samalla kun itse hyväilet ykköspesääsi.
Harvoin tarkoitan, mut nyt oikeesti: snsaitset parempaa rakas.
Kiitos. Mä haluaisin ajatella, että tää on vaihe, että pian on taas paremmin. Toisaalta pelkään, että aikaa kuluu ja vuosien päästä huomaan heittäneeni parhaat vuoteni miehen syliin, joka ei edes halunnut mua.
Sulla on tyypillinen tilanne jossa mies ei uskalla sanoa suoraan että haluaa erota. On normaalia että parisuhteessa toinen osapuoli ei uskalla puhua asioista mitkä vaivaa ja siksi monet suhteet loppuukin kun eivät puhu kaikista asioista. Kaikista asioista pitää uskaltaa puhua. ihan liian helposti myös erotaan näistä samoista syistä, toinen kyllästyy tai sitten vaan ajaudutaan erilleen. Pornon katsominen taas kertoo että miehesi on kyllästynyt seksiin eikä osaa tehdä mitään uutta tai ei uskalla kertoakkaan siitä että haluaa jotain erilaista. Seksitön suhde johtaa eroon, se on vaistämätöntä kun ei ole läheisyyttä suhteessa. Ota miehes kunnon puhutteluun ja pakota se kertomaan kaikki mikä sitä vaivaa.
Kiitos miehen näkökulmasta. Mä pelkään, että jos vaadin keskustelua tässä tilanteessa, niin työnnän mieheni vain kauemmaksi. En tiedä, miten en kuulostaisi vaativalta ja syyllistävältä, loukatulta ja vihaiselta.
Ehkä nyt vaan vetäydyn, yritän olla kaunis ja iloinen. Mulla on tunne, että mun tekemisillä ei ole juurikaan merkitystä. Tämä on mieheni sisäinen kriisi ja vain hän sen voi ratkaista.
Anteeksi vaan, mutta sinä olet avioliiton toinen osapuoli! Kyllä sinulla on oikeus tietää, muuten roikut tuossa tilanteessa vuosia.
Ihan selvästi olet tottunut sopeutumaan miehen tapaan olla ja elää. Ei sinun tarvitse vaatia, ahdistella mieheltä vastauksia, voit etukäteen vähän suunnitella mitä tulet sanomaan. Sitten pysyttelet rauhallisena ja esität asiasi kiihkottomasti. Ei tarvitse keskittyä seksiin, vaan sanot että olet huomannut että hänen mieltä painaa jokin asia jne.
Tuttu juttu mutta minä olen se jolta loppui mielenkiinto. Naisella orgasmivaikeuksia ja siitä tuli minulle suorituspaineita. En tuntenut riittäväni naiselleni. Hän väitti olevansa tyytyväinen seksielämäämme mutta minä kärsin. Oli aina vain vaikeampaa ryhtyä siihen "farssiin" jonka jo valmiiksi tiesin epäonnistuvan. Aloin inhota koko touhua. Viimein en enää naiseeni koskenut. Ollaan edelleen yhdessä mutta seksiä ei ole eikä tule.
Sanon nyt suoraan, että e halua enää yhtään vastausta jossa sanotaan että pitäisi ottaa ero. Ero ei ole mikään ratkaisua mihinkään, kertoo vain sellaisen sanojasta, että puuttuu kokonaan aikuisen ihmisen ajattelutapa, minä itse keskeinen ihminen.
Ero ei ole mikään yksinkertainen ja helppoa asia ja varsinkaan kun on vuosia jo yhteistä elämää eletty, on yhdessä saatu kokoon koti ja lapset.
Miksi ihminen menee pornosivuille katselemaan ja mitä hakemaan, sillä on merkityksensä. Tämä solu pitäisi aukaista, ei toki helppoa, sillä siitä tulee kysymyksistä helposti, asia on niin arkaluontoinen.
Mistä tämä pornon ihailu on saanut alkunsa. Kuuntelin pomojeni "valkokaulusherroja" puheita usein pakon saneleman viereisissä ruokalamme pöydässä ruokailun aikana. Voin sanoa, että kyllä siellä siellä nämä monesti oli nämä pornot oli monesti jutuissa mukana, samoin kävivät läpi kaupungin naiskuntaa, jota tapasivat menoissaan. Joukko laittaa jutut alkuun ja sitten kotona katsellaan näitä sivuja, jotta on ajan tasalla keskusteluissa. Monelle voi olla sellainen vaikutus, että mopo karkaa ja enää ei oman kullan kanssa löydykään seksiä.
Eilen oli elokuva, jossa perhe teki kovasti työtä kerätäkseen omaisuutta, raha tuntui kuluvan, joten pitkää päivää vedettiin, kerran mies meni yhdelle lähipubiin ja oitis siellä oli nuori huoliteltu nainen, joka lähestyi ja alkoi salasuhde. Tämä oli kuitenkin prostitioitu, joka sai määräykset parittajaltaan, mies huomattiin jo pukeutumisen vuoksi rahakkaaksi. mies koki sellaista, mikä kotoa oli kadonnut ja hän rakastui ja kuvitteli saavansa tästä kotihengettären, joka odottaa kotona työstä palavaa miestään. Eli unelma, sehän ei voi olla nykyään totta., kun yhden palkalla ei eletä.
Tällä oli karu päätös.
Joten on tärkeää nostaa se kissa pöydälle ja selvittää, miksi porno, miksi ei riitä seksi oman puolison kanssa. Kysy suoraan millainen pitäisi olla, jotta riittäisit muuhunkin kuin kotiapulaiseksi.
Mutten tiedoksi vain, että suuremmat hankaluudet ovat edessä vanhenemisen myötä, eikä ero ole ratkaisu ihan varmasti.
Minulla on kohta 10 vuoden rakkaussuhde mieheni kanssa, puhun siis omasta näkökulmasta ja kokemuksesta. Ilman teidän välistä (avointa ja rehellistä) keskustelua et ap koskaan tule saamaan vastauksia miksi tilanteenne on mennyt niinkuin on. MUTTA. Minulla ja ystävilläni, eli "meillä" naisilla on paha vika tulkita-luulla-ja sitten toimia ja vetää herneitä nokkaan,ilman että olisimme antaneet miehelle edes mahdollisuutta kertoa omista tarpeistaan. Miehet kun on ihmisiä, eivät pelkkiä käveleviä dildoja. Miehetkin kaipaavat hellyyttä, hyväilyä ilman seksiä-kosketusta, hierontaa. Lepoa ja lellittelyä, eivätkä ehkä osaa niin hyvin näitä tarpeitaan ilmaista.Oma mieheni muuttui samalla lailla, ilman painavia stressejä etäiseksi ja kylmäksi. Pitkään etsin syytä itsestäni ja koitin pornopupuilla,loukkaannuin kun en kelvannut. Äitini neuvosta otin vaarin. Hoidin kotihommat, ruuat, siivouksen, pyykit. Kauppareissuilta ostin viikonlopuiksi lempiruoka-aineksia, muutama erikoisolut,itselleni viiniä. Siivosin saunan, saunoimme, pistin hänet valikoimaan elokuvaa. Pyysin viereen, lähelle. Monta viikkoa meni häntä paijatessa, päähierontaa, kokovartalohierontaa, jalkahierontaa. Passausta ja kerroin kuinla hänen ahkeruutta (töissä) arvostan. Saunassa katselin häntä, minun keski-ikäinen mieheni oli yhtä komea -ellei komeampikin kuin tavatessamme. Kerroin mielipiteeni. Jätin viikolla nalkuttamisen, päätin tehdä itse nalkuttamisen sijaan. En vongannut tai tyrkyttänyt itseäni, huomioin häntä. Pyysin kertomaan murheistaan, toiveistaan. Ja kas, hän avautui ja kertoi. Että onkin kaivannut tälläistä, että on kuitenkin ollut väsynyt. Asiat ratkesivat itsestääb. Kun hän sai (psyykkiset&henkiset) voimavaransa takaisin hän alkoikin tehdä alotteita,ottaa minua kun silloin suhtermme rakastumisvaiheessa. Hän kertoi, että olin kohdellut häntä niin huomioivasti ja ymmärtävästi, ollut nalkuttamatta, että hän rakastui minuun päivä päivältä uudellee. Nyt saan kuulla miten ihana hänen mielestään olen. Saimme aikaan positiivisen kierteen. Hän vie minua pikkulomille että saan levätä kotitöistä ja nyt kelpaa myös minun pornoilualoitteeni. Suhteeseen tarvitaan kaksi, joskus tosiaan kannattaa laittaa se rakas kaikin tavoim etusijaille. Siinä joko saa takaisin jotain tai sitten ei, ja tietää, että pitää erota. Itse kokeilisin vaikka vuoden selibaattia ja palvella miestäni, jos vain saisin pitää suhteemme ja rakkautemme. Tsemppiä!
Voi miten hieno ja ihana tarina! Toivon teille paljon hyviä yhteisiä vuosia tästä eteenkinpäin. Tästä olisi monelle naiselle paljon opittavaa.
Mutta jäikö tuo passaajan, hoivaajan, huoltajan, keittäjän ja siivoajan, hierojan rooli päälle loppuelämäksi? Ja vain että saat seksiä ja mies kehuu että olet ihana?
Aiotko olla vielä vuosikymmeniä mykkä, palveleva geisha joka vain odottaa että mies suvaitsee huomata ja jakaa seksiä silloin kun itselle sopii?
Ei käy kateeksi.
Mun mielestä tuo nainen on pelkkä koira joka pyörii isännän jaloissa
Mun mielestä ihanne avioliitossa molemmat palvelevat toisiaan. Ja ymmärrän todellakin viisauden sen takana, että vastaa toisen pahaan oloon rakkaudella. Olen itsekin usein huomannut, että kun uskaltaa antaa itsestään ja olla epäitsekäs, niin usein sen saa korkojen kanssa takaisin. Kyse on todellakin positiivisuuden ja negatiivisuuden kierteistä, ei siitä että toinen alistuu ja alistuu.
Jos tästä yhtään tulkitsee asioita oikein, niin mies on dom ja nainen sub. Alkuaikana on räiskynyt myös makkarin puolella, mies ei voi sietää naisen alotteita (käyttäytyy jopa todella poikkeavasti niiden suhteen), ei kykene puhumaan ja kommunikoimaan jne. jne. Teillä on avioliitto ja lapsi/lapsia. Mies ilmeisesti on uskollinen ja ei petä, menettää hermonsa jos asioista yrittää puhua, huomioi sinut kuin lapsen sinun ollessasi kipeä/lomamatkalla. Millainen isä hän on? Olettaisin, että huomioiva ja "hyvä", rakastava? Huomaatko mitä haen takaa ja tunnistakto saman mallin sinuun liittyen? Alkoiko vaikeudet seksin osalta lapsen/lasten syntymän jälkeen?
Naisena ja kumppanina ihan perus maalaisjärkeä käyttäen, mieti hetki mitä tässä kuviossa näet? Saako mies olla sitä mitä aidosti on ja pääseekö toteuttamaan itseään muutoin kuin pornon kautta? Sinä et enää edusta hänelle sitä lutkaa ja narttua, vaan olet hänen lapsen/lapsiensa äiti ja vaimo. Voi vain arvailla sitä, että millainen sisäinen ristiriita miehellä on kun velvollisuudentunto ja hänen seksuaaliset halunsa ovat riidassa keskenään. Oikeastaan aika klassinen huora/madonna syndrooma.
Suurin ongelma kuitenkin näyttää olevan se, kuten jo muut edellä todenneet, että mies ei kykene puhumaan näistä asioista. Kuvailet ise kuinka hän ahdistuu, suuttuu, kokee painostusta jne. Olet yrittänyt, ja sinut torjutaan myös tällä saralla. Selität hänen puolestaan asioita, yrität ymmärtää ja alistut kohtaloosi koska niinhän sub tekee, eikö? Koska mies ei enää saa fyysisesti alistaa sinua seksissä, hän tekee sitä henkisellä tasolla ja perin julmasti jopa ulkopuolisin silmin katsottuna. Onko se sitten tiedostettua vai tiedostamatonta hänen puoleltaan, siihen osaa vastata vain mies itse.
Kuinka tuollainen tilanne sitten tulisi ratkaista? Vaikeaa mennä sanomaan. Jos ajattelisin itseäni vastaavaan tilanteeseen ehkä yrittäisin perin yksinkertaisella ja selkeällä kysymyksellä: "Haluatko sinä erota?". Ei mitään sen kummempia keskusteluja tai pehmityksiä asian suhteen, ihan vain kylmänrauhallisesti esitetty yksi kysymys sopivassa tilanteessa kuitenkin. Miehen reaktiosta varmaan voi päätellä jo aika paljon koska kerrot tuntevasi miehen niin hyvin, että kykenet tulkitsemaan hänen kasvonilmeistään jo paljon? Jos suuttuu, ahdistuu, pakenee tms. niin se kertonee lisää, mutta siinähän voi käydä niinkin, että mies menee hämilleen ja ihmettelee miksi ihmeessä moista kysyt? Kysymykseksi tosin jää vielä se, että oletko itse valmis kysymään sellaista johon et välttämättä halua sitä rehellistä vastausta...
Voimia sinulle ja perheelle!
Siis tämä tosi viisasta tekstiä!
Millainen äitisuhde miehellä mahtaa olla, entä millainen lapsuudenkodin henki? Oliko kotona kovin jäykkä ilmapiiri, vaadittiinko pojalta paljon, opetettiinko tarkasti käytöstavat, lueteltiinko pojalle kaikki pienetkin virheet mitä teki, kasvatuksen nimissä ja ''pojan parhaaksi''?
Tällaisilla pojilla on läheinen äitisuhde mutta jotain on kuitenkin jäänyt pahasti hampaankoloon. Siksi käsite ''äiti'' on monimutkainen ja vaikea. Siksi esim mies mieltää ensimmäisen lapsen synnyttäneen vaimon yksinomaan äidiksi, ei enää naiseksi jota kohtaan tunnetaan seksuaalista halua. Vaimoa kohtaan tunnetaan kiintymystä ja hellyyttä, muttei seksuaalissävytteistä hellyyttä.
Tällaiset miehet ovat vastuuntuntoisia, jämptejä, uskollisia, mutta tunne-elämältään jäykkiä, estoisia.
Eipä tuo aloittajan mies juuri masterilta vaikuta. Tai jos on sellaisia taipumuksia niin aloittaja on omalla toiminnallaan saanut aikaan pattitilanteen. Ilmaissut tavalla tai toisella ettei ole innostunut kyseisen laatuisesta roolituksesta tai sen muodoista.
Millaista pornoa mies katsoo? Aloittaja mainitsee näyttelijöiden ulkonäön mutta ei sano mitään toimintojen laadusta.
Kyllä minäkin katson pornoa ja sillä on pelkästään piristävä vaikutus.
Katselemissani lyhyissä trailereissa en kiinnitä huomiota mallien fyysisiin ominaisuuksiin vaan pätkien toimintoihin.
Jälleen kerran. Vaikea arvailla. Mahdoton neuvoa!
"Katselemissani lyhyissä trailereissa en kiinnitä huomiota mallien fyysisiin ominaisuuksiin vaan pätkien toimintoihin." Mielenkiintoista. Oletko mies vai nainen?
Olenko ainoa joka pohtii, että miehen seksuaalisuus on pahasti häiriintynyt? Ottaen huomioon vuosien takaisen inhoreaktion.
Onko häntä käytetty lapsena hyväksi? Onko hän nähnyt lapsena jotakin mikä on vaikuttanut vinoutuneesti seksuaalisuuteen? Jotakin on tapahtunut.
Onko hän "kaappihomo"?
Mies tuskin muuttuu. Tuossa tilanteessa joki erotaan tai sitten kärsitään.
Tuli ihan samanlaiset ajatukset mieleen, joten et ole ainoa....
En pysty puhumaan omista vaikeuksistamme koska niitä ei todellakaan ole mutta asia jota haluan kommentoida on tuo PUHUMINEN!
Intiimiasioissa se saattaa kerta kaikkiaan olla mahdotonta. Meillä se on vaimolleni ylivoimaista. Kyllä hän kuuntelee mutta on kykenemätön ilmaisemaan itseään.
Toisaalta, häntä on helppo "lukea". Avaimena on hänen tarpeidensa arviointi, reaktioiden seuranta ja vilpitön halu tuottaa mielihyvää.
Meni vuosia ennen kuin vaimoni kykeni aloitteen tekemiseen. Silloinkaan, edeltävänä aikana hän ei pystynyt kommentoimaan eikä ilmaisemaan tuntemuksiaan ja mielipiteitään mutta tilanne muuttui tasapuolisemmaksi. On kuitenkin sanottava, ettei hän koskaa pannyt jalkoja ristiin eikä potenut päänsärkyä tai muutakaan.
Vieläkään vaimoni ei pysty puhumaan aiheesta mutta intiimielämämme on pitkään ollut monipuolista ja molemminpuolista. On utelias, kokeilunhaluinen ja melko pitkälle myös estoton. Rajat ovat kaukana mutta ne ovat olemassa.
Mutta puhuminen! Se todella voi olla mahdotonta. Syynä ei ole ilkeys vaan joku, minulle käsittämätön esto.
Tarkoitukseni ei ole kehua van kannustaa!
Miehes katsoo pornoo ja todellisuudentaju mennyt. Jos mies ei puhu ongelmista niin se on yhtä kuin suhde loppu. Ei se nyt ainakaan auta että olet kaunis ja seksikäs ja keimailet alasti kotona. Tuhlaat elämääsi mieheen joka ei sinua enää rakasta. Pitää olla kovempi ja pitää vaatia selityksiä miksi miehes on sellainen.
"Mä haluaisin, että mun mieheni kaappais mut syliinsä, tulis mun päälle, huohottais ja hikoilis niinkuin joskus ennen. "
"Olenko mä muuttunut vain perheenäidiksi, seksuaalittomaksi olennoksi?"
Selkeä klassinen madonna-huora syndrooma miehelläsi. Koska ei ole kyse sinusta, vaan hänestä, niin muutos/parannus asiaan on vaikea, ellei mahdoton.
Juuri näin on. Tuollaisessa tilanteessa vaimo ei voi tehdä yhtään mitään. Vika ei todellakaan ole naisessa. Vaikka nainen tekisi mitä, mikään ei auta. Jos pukeutuu seksikkäästi ja yrittää vietellä, mies närkästyy. Jos nainen yrittää kysyä asiasta, mies torjuu, vetäytyy kuoreen. Jos taas nainen ei tee mitään, kaikki jatkuu kuin ennenkin...
Vika ei ole naisessa, vaan miehen korvien välissä ja sieltä se on levinnyt jalkojen väliin.
Toisen naisen kanssa onnistuisi, sellaisen joka ei ole synnyttänyt koska häntä ei tarvitsisi mieltää äidiksi, - äidin kanssahan ei voi harjoittaa seksiä. Tässä se vika juuri piilee. Mutta tämäntyyppinen mies ei petä koska hänellä on korkea moraali.
Toisen naisen kanssa ei onnistuis, sehän on täysin huora.
Olipa ohjeita ja kommentteja.
Parisuhteessa tulee hetkiä jolloin oma nainen ei miestä kiinnosta seksuaalisessa mielessä. Tuo tapahtuu usein lapsen syntymän jälkeisessä elämänvaiheessa.
Nainen on enemmän äiti mitä seksuaalisesti haluttava rakastajatar.
Onko tuossa mitään outoa? Nainenhan muuttuu enemmän äidiksi joten ei siitä saa sitä miestä huomioivaa rakastajatarta tekemälläkään.
Aika parantaa jos molemmat sitä haluavat.
Turha miestä on syyttää jos nainen muuttuu ja sen muutoksen tuotoksena muuttuu mieskin. Kuuluu elämään.
ja mies on isä
Olin lastenleirillä, pari päivää siis ilman surffailua netissä. Kiitos pohdinnoista. Olen oikeasti iloisesti yllättynyt, miten monelta kantilta olette ongelmaani miettineet.
Mä haluaisin itsekin kovasti, että mieheni käytökselle olisi joku kokreettisempi syy, kuin että arki on saanut syötyä mieheni tunteet mua kohtaan.
Meillä on lapsia, mutta ei ihan pieniä. Meillä on ollut lasten jälkeen ihan terve seksuaalinen suhde. Tai niin terve kuin se nyt yleensäkin voi meillä olla. Minäkin epäilen jotain traumaattista mieheni menneisyydessä. Jos olen yhtään osannut palasia koota, niin kyse on seksuaalisesta nöyryytyksestä, en tiedä millaisesta. Tiedän vain, että meidän suhteeseen se on heijastunut lähinnä tarpeena olla määräävässä asemassa, milloin ja missä, jonkinverran myös, miten. En ole mielestäni alistuja sanan varsinaisessa merkityksessä, ennemminkin alistunut siihen, koska rakastan miestäni ja uskon hänellä olevan syynsä.
Latenttia homoutta olen epäillyt itsekin välillä, mutta tullut siihen tulokseen, että kyse on korkeintaan bi-taipumuksista. Porno on kuitenkin selkeästi naisvoittoista, lähinnä pimppejä, dildoja pimpeissä ja tisseillä kiusaamista. Runsasmuotoisia, uhkeita ja tummia naisia yleensä antamassa nuorelle oripojalle. Aika perushydrauliikkaa, ilman suurempia perversioita. Ainoa ristiriita meidän yhteiseen seksielämään on se , että hänen suosimissaan pätkissä pimppi on pääosassa, sitä nuollaan, pannaan, levitellään jne, mutta meidän välisessä seksissä en muista kuin kerran mieheni nuolleen minua, enkä muista hänen ikinä oikein katsoneen mun pimppiäni. Ihan säällinen pimppi mulla on, joku exä sanoi sitä nätiksi kuin rusetti, eikä se ole vuosien varrella juuri muuta tehnyt kuin hiukan ehkä tummunut. Ei siellä ainakaan, mitään kovin kummallista muotokieltä ole havaittavissa.
Vieraissa käymistä en epäile, en siksi, että se olisi mahdotonta vaan juuri siksi että ei siinäkään oikein mitään mieltä olisi. Eikä mies suojele puhelintaan, pidä ihmeemmin itsestään huolta (perusjutut tietty ) , eikä keksi tekosyitä livahteluun. Kaikki onntietysti mahdollista, mutta tämä meidän tilanne on nyt jatkunut muutamia kuukausia, en oikeastaan osaa tarkkaa aikaa sanoa, mutta luulen, että pettäminen olisi jo tässä ajassa saanut jotain kiihkoa miehessäni aikaan. Jos hännolisi ihastunut ulkopuoliseen, niin uskoisin sen tosiaan näkyvän jonkinlaisena elämänvireennousuna.
Mä luulen, että se joka kertoi, että oli vastaavassa tilanteessa vain ruvennut taistelemaan rakkaudella apatiaa vastaan, on lähinnä totuutta. Se ehkä voi onnistua. Ei tietenkään tunnu reilulta ruveta paapomaan miestä, joka ei osoita mielenkiintoa, mutta mä luulen, että se on todellisuudessa ainut kortti mikä mulla on kädessä. Ja mä uskon positiivisiin kierteisiin, siinä missä negatiivisiinkin. Viisaus ei aina ole kaikkein ilmeisimmässä tavassa toimia. Voisinhan ahdistaa miehen nurkkaan, vaatia selityksiä, muutosta ja toimia, mutta mitä luulette? Jos olisitte itse kyllästyneitä johonkin ihmiseen ja se ihminen vielä rupeaisi erityisen vaativaksi ja huutaisi oikeuksiaan, vähentäisikö se kyllästymistä?
Mä luulen, että viisainta on nyt laittaa oma henkinen takaraja. Mulle se on puoli vuotta, sen jaksan ja kestän. Yritän olla niin ihana kuin voin, taistella arjen harmautta ja tylsyyttä vastaan. Vetäydyn kokonaan seksuaalisesti. Puran sen turhauman vaikka kuntoiluun. Silitän, hieron ja hellin, teen lempiruokia ja annan tilaa.
Samalla valmistaudun siihen mahdollisuuteen, ettei enää ole pelastettavaa. Harjoittelen ajatusta omasta elämästä ja varaudun pahimpaan. Jos puoli vuotta ei tuo mitään muutosta tilanteeseen, niin sitten vaadin keskustelua ja selvitystä. Jos tämä on nyt eroprosessin alku, niin vuosi on sille mielestäni hyvä aika. Puolenvuoden päästä haen avioeroa, jos tilanne on sama, muutan toiseen asuntoon tai ehkä mökille ja laitan avioeron vireille. Siinä on puolenvuoden harkinta-aika. Yhteensä siis vuosi. Sen voin vielä antaa miehelleni.
Miksi et vaadi keskustelua nyt? Kissa pöydälle ja otat puheeksi selvästi muuttuneen parisuhdetilanteenne.
Varovasti ja tunnustellen. Kysyt mieheltä onko hän huomannut , että suhteenne on muuttunut liikaa ja mitä mies odottaa suhteeltanne?
Muistelette yhdessä millaista oli, kun tutustuitte ja millaisiin seikkoihin ihastuitte ja rakastuitte toisissanne? Miksi tunteet ovat muuttuneet? Mitä yhteistä on ja mitkä tekijät erottavat?
Kumpikin tekee listan parisuhteenne hyvistä ja huonoista ( kehittelyä ja parannusta) vaativista sekoista, jotta molemmilla olisi parempi olo parisuhteessanne.
Lasten vuoksi kannattaa yrittää ja tehdä kaikkensa, sillä lapset kärsivät poikkeuksetta vanhempiensa erosta.
Hämmennyin kun luin tämän ketjun läpi. Tarina oli lähes identtinen oman elämäntilanteeni kanssa. Meilläkään mies ei enää halua minua niin kuin mies haluaa naista. Pitää kyllä minusta, on huolehtiva, tekee oman osuutensa kotona. K-18-juttuja on tänä vuonna ollut peräti kaksi kertaa, eli käytännössä yhtä tyhjän kanssa. Halaa ja suukottaa nopeasti silloin tällöin. Eikä minun olemukseni ole niin paljoa muuttunut että siitä voisi olla kyse, nättinä hän pitää minua edelleen.
Meilläkin mies haluaa olla seksissä aloitteentekijä. Meillä tosin mies sanoi aluksi, että toivoo minun tekevän aloitteita, mutta käytännössä minun tekemät aloitteeni torjuttiin aina. Kyselin minkälaisia aloitteita hän toivoisi, että niistä seuraisikin jotain, muttei hän osannut vastata siihen. Luulen, että hän jollain tasolla nauttii ajatuksesta aloitteellisesta naisesta, mutta käytännössä hänen tarpeensa olla seksissä se joka pitää ohjat käsissään, vie voiton eikä siksi minun tekemistä aloitteista voi seurata seksiä.
Minä en tiedä mitä teen. Meillä ei ole lapsia, joten se huoli on pois. Meillä on ihan hyvä, kaverillinen avioliitto, aika pitkälle yhteinen arvomaailma ja viihdymme toistemme seurassa. Arki sujuu ja talous on kunnossa. Sitä miehen ja naisen välistä kipinää vain ei ole ja se ahdistaa minua. Nautin seksistä ja minusta sopiva määrä seksiä parisuhteessa olisi pari kertaa viikossa, kerta viikossa olisi juuri ja juuri hyväksyttävissä. Pari kertaa puolessa vuodessa ei vain riitä.
Olemme puhuneet asiasta, mutta turhaan. Vuosi sitten patistin miestä lääkäriin, jos kyse olisi jostain lääketieteen keinoin hoidettavasta asiasta. Sen jälkeen olen vuoden sisällä muutaman kerran kehoittanut taas sinne lääkäriin, mutta ei hän mene. Ehkä se kävisi liikaa miehisyyden pälle. Pari- tai seksuaaliterapiaan hän ei halua, enkä aio pakottaa, koska en usko terapiasta olevan hyötyä jos ei siihen ole motivoitunut.
Kun suhteessa kaikki muu toimii paitsi seksi, onko se riittävä syy erota. Eihän ole sanottua, että löytäisin itselleni sopivan ja sopivan seksuaalisen uuden kumppanin, joten se seksin puuttumisen mahdollisuus on eronkin jälkeen olemassa. Tosin eron jälkeinen seksin puute olisi oma valinta eikä miehen, se ero siinä olisi.
Kehittyneissä kulttuureissa pidetään perhe pystyssä ja otetaan rakastaja/-tar. Homma toimii siihen asti, kunnes kakkonen haluaa ykköseksi. Vieraissa käynti piristää ja seksi kukoistaa jälleen myös sen oman turn off-pullukan kanssa, jonka kanssa on oltu jo 25 vuotta ja intohimosta on vain häivähdys jäljellä...
Kaikella on kääntöpuolensa. Terveydellisistä syistä jouduin lopettamaan hormoonin käytön jo pian 50v jälkeen.
Seurauksena oli lyhyehkö ylimenokausi ja liukuvoiteen hankkiminen yöpöydälleni.
Miestäni tuntui alkuun muutos vaivaavan mutta elämä asettui uomaansa.
Päädyimme myös sellaiseen ratkaisuun, että minä päätän milloin lasken miehestäni höyryjä pois.
Normaali, päivittäinen koskettelu ja hyväily eivät olleet mitään signaaleja vaan tavallista arkea.
Oltuaan kuivilla muutaman päivän ei mieheni enää pystynyt, tai pyrkinytkään peittämään tyytymättömyyttään. Hänen ei tarvinnut sanoa mitään. Ilmeet ja hermostuneisuus kertoivat riittävästi.
Puhdistan ilman pari kertaa viikossa. Käytännössä siten, että menen päiväpeiton päällä lueskelevan mieheni luokse ja pieni jalkaterillä tehty nivusten stimulointi herättää kaverin.
Tätä on jatkunut nyt 15 vuotta jona aikana mieheni ei ole vetäytynyt kertaakaan ja yhden kerran on huippu jäänyt saavuttamatta. Minähän en ole kyseisenä aikana tavoittanut mitään seiniä ravistelevaa orgasmia mutta tavattoman hyvän olon kuitenkin.
Alkoholi lamauttaa vanhan miehen. Vuosittain minulla on muutama useamman viikon pituinen "seksiloma". Matkoilla, vieraassa ympäristössä ja pienellekin alkoholimäärälle altistuneena, mieheni on varsin flegmaattinen. Jos on runsaasti joutoaikaa niin saattaa piristyä ehkä kerran viikossa mutta kun on kohtuullisesti ohjelmaa niin silloin lihalliset ajatukset eivät saa miehelläni valtaa.
Voin kuvitella miltä tuntuu olla pelkkä kaveri mutta jatkuva painekaan ei ole aina mukavaa.
Saa nähdä mikä on vanhenevan uroon reaktio kun kyseinen elintoiminto väistämättä alkaa heikkenemään.
Olen yrittänyt ymmärtää ja vetäytyä. En painosta, en vaadi, en tyrkytä. Tossa oli ilta kun hieroin miestäni, tai oikeastaan silittelin. Olinnsiinä jo puolisenntuntia hipsutellut miestäni, kun sanoin, että haluaisin kainaloon. Mies ei kai kehdannut kieltäytyä. Oltiin siinä mahat vastakkain, puristin miestäni selästä ja yritin päästä mahdollisimman lähelle. Hetken olin tosi onnellinen, mieheni tuoksu ja lämpö ja käsivarret mun ympärillä. Sitten tein virheen, yritin siirtää peittoa pois välistä. Sanoin, että haluan tuntea ihoa.
Hyvä, etten lentänyt taas kaaressa lattialle. Mies karjui,mettä "ei!" Ja käski mun painua omalle puolelleni. Mä änkytin, "miksi ei?", siitä se vasta raivo nousi, ärsytän kuulema tahallani ja kyllä mun pitäs ymmärtää, mitä ei tarkottaa.
Mä menin niin lukkoon, etten pystynyt sanomaan mitään kuin vasta aamulla. Sanoin, että ehkä tästä lähtien pidetäännhuolta vaan omista elämistämme ja ei turhaan lähdetä toisiamme koskettelemaan. Edelleen mies vain raivosi., minä olin kuulema ärsyttänyt, eikä hän halua,mettä häntä kosketaan sieltä ( en edes koskenut, siirsin vain peittoa )
Nyt olen evakossa vanhempieni luona ja mietin, että mitä teen ja mihin meen. Aika kylmät kyydit. Mies on edelleen sitä mieltä, että minä tein virheen, eikä hänellä ole anteeksi pyydettävää.
Mä luulen, että se on jotenkin hullu.
Niin onkin mutta ei tuo varsinaisen uhkailevalta tai väkivaltaiselta kuulosta, enemmänkin reaktio on samanlainen kuin sellaisella joka läpsäyttää epätoivotut kädet pois. Luulen että tuohon tilanteeseen on vaikuttanut sekin että mies ei nyt jostain syystä halua seksiä kanssasi mutta on kivuliaan tietoinen siitä että sinä haluat sitä. Hän luultavasti koki että tarkoituksenasi on että tilanne johtaa seksiin, eli ei kokenut sitä harmittomana hyväilynä enää ihokontaktin kohdalla. Monesti ihmisillä jäävät sellaiset tunnetilat kuin varuillaan olo pitkäksi aikaa päälle.