Olen tilanteessa jossa minulle on luvattu työpaikka, eli kävin haastattelussa ja sain soiton valinnasta. Olen myös käynyt pääkonttorilla allekirjoittamassa joitakin papereita, mutta en varsinaista työsopimusta vielä.
Nyt on kuitenkin alkanut näyttämään, että jostain kumman syystä työspimuksen teko viivästelee tai vaikuttaa jotenkin hämärältä, että sitä joutuu kinuamaan työnantajalta.
Missä määrin voin luottaa, että tuo luvattu paikka tosiaan on minun? Aina sanotaan, että suullinenkin sopimus on pätevä, mutta, että se pitäisi kuitenkin jotenkin pystyä todistamaan. Kuinka ihmeessä voin todistaa jotain tällaista.
Nyt on kuitenkin alkanut näyttämään, että jostain kumman syystä työspimuksen teko viivästelee tai vaikuttaa jotenkin hämärältä, että sitä joutuu kinuamaan työnantajalta.
Missä määrin voin luottaa, että tuo luvattu paikka tosiaan on minun? Aina sanotaan, että suullinenkin sopimus on pätevä, mutta, että se pitäisi kuitenkin jotenkin pystyä todistamaan. Kuinka ihmeessä voin todistaa jotain tällaista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eikös se "joidenkin papereiden" allekirjoittaminen jo todista, että työnantajasi on ottamassa sinua töihin? Jos epäröit, tee tikusta asiaa ja soita tulevalle esimiehellesi ja kysy vaikka milloin ja missä sinun pitää olla ensimmäisenä työpäivänäsi.
Jos vielä saat joskus uuden työpaikan, niin lue ne paperit, joita allekirjoitat. Ja kyllä, suullinen työsopimus on ihan pätevä ja monesti kirjallinen työsopimus kirjoitetaan sitten kun työt ovat alkaneet.
Tiedän kyllä mitä papereita allekirjoitin, en vain halunnut niitä tähän sen kummemmin eritellä, koska ne itsessään ei vielä todista yhtään mitään.
Fakta kuitenkin on, että vain kirjallisella työsopimuksella on minkäänlaista painoarvoa. En ymmärrä miten joku uskaltaa työskennellä vain suullisen sopimuksen perusteella. Vaikean paikan tullen, sellaiset haihtuvat tuhkana tuuleen, varsinkin työnantajan puolelta.
Minun tapauksessa ongelma on vain tuo kirjallisen sopparin vaikea saatavuus. Syy miksi perään sitä on, että joudun tekemään tämän työn vuoksi paljon muutoksia elämässäni ja jos nyt työnantaja kuitenkin jossain vaiheessa peruisi jo antamansa lupauksen työpaikasta, niin joudun aika ahdinkoon.
Olen ymmärtänyt, että varsinkin kesätyöpaikkoja perutaan paljon, jopa muutamaa tuntia ennen varsinaisten töiden alkua, mutta onko kenelläkään sattunut tällaista vakituisen työpaikan kohdalla?
Vaikka saisit sopparin allekirjoitettavaksi niin voivat silti sinut heittää pellolle ihan koska vain koeajalla ja koeajan jälkeenkin savustaa sinut ulos tai viedä työtunnit, työtehtävät pois jne. Tähän riittää syyksi, ett naama ei miellytä, olet liian hyvä, uhka jne. Sen lisäksi voivat irtisanoa yt- neuvotteluissa, laittomasti tai irtisanoa sinut muuten vaan. Vakituinen soppari nykyaikana ei todellakaan tarkoita varmaa, vakituista loppuelämän työtä, ihan mitä tahansa voi tapahtua milloin vain.
Ja kyllä, työnantajat kusettavat ja valehtelevat paljon.
Onneksi olkoon! Kyllä sulla näyttäisi sopimus olevan, ole huoleti. Varsinkin jos aloitat hommat ekana päivänä. Itse olen ollut hommissa pitkään ilman mitään eli on muodostunut hiljainen sopimus, joka sitten kyllä kirjattiin paperille.
Yritin kysellä nyt taas sopimuksen perään, niin sain ylimalkaisen vastauksen, että katsellaan niitä asioita sitten myöhemmin.
En olisi tämän asian suhteen näin tarkka, mutta, tosiaan joudun todella liemeen, jos työnantaja nyt jostain syystä sattuu perumaan lupauksensa. En ymmärrä mikä siinä sopparin teossa on niin vaikeaa jos he kerran minut töihin haluavat. Heille se ehkä ei ole kuin pala paperia, mutta minulle se on turva ja vakuutus, että minulla on todellakin työpaikka. Kuitenkaan, en voi heiltä sitä "kiristääkään" ja kyse on sentään vakituisesta työpaikasta joten aika kiltisti joudun heidän talutusnuoraan tässä asiassa.
Kun tarpeeksi monta kertaa jankkaat kirjallisen sopimuksen perään, niin työnantajasi hermostuu ja ja peruu puheensa työpaikasta tai saa koeaikana sopivan syyn syyn lopettaa työsuhteen, koska henkilökemiat eivät natsaa. Eikö kannattaisi edes ihan vähän luottaa työnantajan puheisiin ja katsoa, mikä on tilanne sitten kun työ alkaa?
No tämähän siinä on juuri pelkona. Toisena asiana vaakakupissa taas painaa se, että jos luotan ja se luottamus petetään, joudun taloudellisesti ahdinkoon ja pahimmassa tapauksessa joudun asunnottomaksi. En ole varakas ihminen. En siis täysin turhan takia soppari huutele.
Ei kannata sitä kirjallista huudella tai hätäillä. Mulla oli ihan sama homma että paperille ei tahtonut saada millään mutta töitä oli vakituiseen kokopäivä tyyliin 4,5 vuotta. Töihin vaan ja pelko pois!