puutteen takia?
no mikä oli syy/syyt?
kertokaapa kokemuksianne...
no mikä oli syy/syyt?
kertokaapa kokemuksianne...
oletko lähtenyt muun kuin pettämisen/seksin puutte
kerrotaustojavielä
28479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei mitään yhteistä, enää. Kun toisen pelkkä läsnäolo alkaa tuntua kurjalta ja ahdistavalta ero on paras vaihtoehto.
Kyllä suurimmat syyt on aina siellä henkisellä puolella enemmän kuin fyysisellä. Toki ne kaksi asiaa korreloi toisiaan, joten mitään ei voi koskaan yleistää. Pari voi olla yhdessä ilman seksiä jos muu toimii hyvin, mutta kuinka moni pari olisi yhdessä jos seksi olisi loistavaa mutta muu ei toimi. Tai jos sekä seksi että muu ei toimi lainkaan niin mitä järkeä sitä on olla yhdessä, jossa ei yhteisiä puheenaiheita löydy edes säästä... Toinen toteaa että ihan kiva keli kun ei ole hellettä - toinen toteaa että voi prkl kun on taas niin kylmää ja tuulee ja kohta varmaan sataa....
onko tää hywä
"ihan kiva keli" toinen joo joo joo oon kiva on on
"taas kylmää ja tuulee" toinen joo joo joo on kylmä on
Ihmevalehtelijoita. Myöntäkää nyt edes itsellenne, että salaiset tapaamiset, se jännitys ja himo vei mukanaan. Kun sänkyyn on menty toisen kanssa, on tullut rehellisyyden ja avoimuuden tilalle salailu ja valehtelu, joka tappaa henkisen yhteyden. Kuviota kun miettii oikein kunnolla, miten se petetyn todetaan olevan niin kaikin puolin sopimaton, ja kaikin puolin sopiva onkin se petturikumppano, joka on kaikkea muuta kuin hyvään parisuhteeseen pystyvä, niin ärsyttää näiden ihmisten tyhmyys. Tekisivätkin pahaa vain itselleen, mutta touhussa tuhotaan toisen ihmisen elämä, mahdollinen koti, mahdollinen fyysinen ja henkinen terveys, lapsista tehdään avioerolapsia loppuelämäkseen.
Sun omassa parisuhteessa on ilmeisesti ollut moni asia pahasti pielessä mikä johti sinun pettämiseen? Niinkö? Vai mistä tuo viha kumpuaa? Tiedätkö että on paljon eroja jotka ei johdu pettämisestä. Se on kai ihan uutta sulle.
Ihme viritys tuo vastauksesi. Siitä näkee ettet rakasta edes itseäsi, etkä tule toimeen itsesi kanssa.
Kuinkahan moni nyt pelkän jännityksen ja himon vuoksi suhteesta lähtee? Ei suhdetta tarvitse sen takia jättää, kyllä suhteen jättämiseen on paljon isompia syitä. Kannattaisikohan ihan kummankin osapuolen katsella vähän peiliin tekemisiään ja sanomisiaan. Näistä palstajutuista voisi myös päätellä, että ihmisten henkinen elämä on nollassa. Kukaan ei ihastu eikä rakastu tai rakasta ketään. Tässä on kyllä varmaan myöskin syy, miksi niin moni nainen haluaa jäädä sinkuksi, jos miesten aivot on pelkästään alapäässä.
Asiallista asiaa. Jos kirjoittajat "Kukaan ei ihastu eikä rakastu tai rakasta ketään" rakastaisivat itseään eivät tuollaista kirjoittaisi.
Niin eroja on monenlaisia ja syyt on jokaisen parin oma asia. Sitä kakkosten ei kannata arvostella. Se että epäonnistuu aviossaan ei kuulu muille milläänlailla. Syyllistä toki pitää hakea koska eroon on oltava järkevä syy minkä voi kertoa toisille. Jos molemmat haluaa eron ja kerrotaan syy avoimesti erilleen kasvamisesta silloin pahapuheet kuolee helposti. Muutoin pitää olla se syyllinen osoittaa kuka eron aiheuttaa!
Itse en pidä eroani epäonnistumisena. Ainoastaan yhden ajanjakson päättymisenä.
Näin ajattelen itsekin.
Et itse, mutta olit epäonnistunut valinta sitoutumiskykyiselle puolisolle ja avioerolapsiksi joutuville jälkeläisillesi.
Mistä päättelet ex-puolisoni olleen sitoutumiskykyinen? Riittääkö sinulle parisuhteessasi pelkkä sitoutuminen? Ja mitä merkitystä on sitoutumisella, jos toinen ei halua jatkaa suhdetta? Pakollako, väkisin ja hammasta purren haluaisit jatkaa? Mikäli et haluaisi, niin kumppanisi olisi kuitenkin haluttava?
Sitä paitsi lapset, teinit, pyysivät, suorastaan rukoilivat minua hakemaan eroa isästään. Heistä ero oli aivan paras juttu. Tosi noloa omalta puoleltani, etten tajunnut erota jo aiemmin.
Moni meistä on vaan kasvatettu niin, että viimeiseen asti hammasta purraan ja yhdessä pysytään, vaikka mikä olisi. Ja arvaapa onko siinä toisella hienot valttikortitkin kädessä, kun tietää (tai luulee), että toinen siinä on ja pysyy olet sitten minkälainen tahansa. Ja sitten itketään, kun toinen riuhtaiseen irti ja kerätään kaiken maailman säälipisteet, kun tuli jätetyksi. Oksettavaa.
Lisään vielä, että monien tuntemienikin ihmisten juttuja seuranneena voin sanoa, että eipä taida sellaisia sitoutumiskykyisiä ja samanaikaisesti päästään jonkin verran terveitä ihmisiä enää vastaantulevan, että paskaakos tässä millään väliä.
Johan oli älämölö. Käytin väärää sanaa. Sitoutumiskykyisellä paikalle tarkoitin kiintymyssuhteeseen kykenevää.
Haluttava? Halut ne jälleen vievät. Oikeasti parisuhde ei perustu siihen, panettaako hyvin parin kanssa, mutta näin voi uskotella itselleen siihen asti, kunnes pystyy välittämään oikeasti jostakin ihmisestä.
Ilmeisesti olet jo alkanut ymmärtämään sen totuuden, että pitkään parisuhteeseen sitoutuneita merkityksellisiä, ja sinut hyvi tuntevia ihmisiä on olemassa hyvin rajallinen määrä jokaisen elämässä.
Turha saarnata minulle mitään, että halut ne vievät. Olen todellakin hammasta purren sietänyt liittoa hyvin pitkään eikä missään vaiheessa halut ole vieneet mihinkään. Ja totta ihmeessä minua harmittaa avioliiton kariutuminen siis minua ihmistä, joka olen ihmisiin hyvinkin pettynyt, olen silti erittäin sitoutumiskykyinen, kiintymissuhteeseen kykenevä, joka on saanut elämässään riittävästikin turpaan, mutta silti jaksan uskoa rakkauteen ja parisuhteeseen. Valitettavasti ainakin eronneiden kohdalla tilanne on enemmänkin sellainen, että ihmiset eivät enää pettymyksiensä jälkeen halua sitoutua kehenkään. Eli tilanne on vähän sellainen mikä ihmisillä muutenkin, että sellaista pitkäjännitteisyyttä, jos epäonnistuu (eli siis esim. eroaa) ei ole, sama varmaan näkyy työelämässäkin. Ja kun ajatellaan, että ihmiset sitoutuu siihen ydinperheeseensä ainoastaan ja sen jälkeen ei enää uusiin juttuihin monikaan niin eiköhän se kerro sen miksi ydinperheet pysyy kasassa, lasten vuoksi ei rakkauden tai sen toisen ihmisen vuoksi.
Halut ovat kyllä tärkeä asia uutta suhdetta muodostaessa sehän on selvä. Enkä minä itse ainakaan usko mihinkään, kun ihmiset niin kirjoittaa että uusi pitää etsiä ennenkuin vanhasta suhteesta lähtee. En usko ylipäätään mihinkään oikean ihmisen etsimiseen, sitä vaan sopiva/sopivia ihmisiä voi tulla kohdalle ja kun rakastuu niin miksi ei jättää toista suhteessa olevaa. Ei se ole petos, onhan se ikävää, mutta toisaalta voi miettiä mitä kaikkea ikävää se toinen on voinut tehdä. Se uuden kohtaaminen voi olla alkusysäys lähdölle, joka olisi väistämätön muutenkin. Toisaalta se voi näyttää myös sen mitä suhteessa on pielessä ja saada rakkauden kukoistamaan paremmin vanhassa suhteessa. Pahimmillaan se voi karmean kohtelun saaneena toisen uskomaan, että kaikki ihmiset ovat pahoja ja saada jonkun jäämään huonoon jopa vaaralliseen suhteeseen.
Siis jos rakastut vääränlaiseen, karmeasti kohtelevaan ihmiseen...
Taas tuli puolustuspuhe salasuhteilulle! (ja erolle)Tämä palsta alkaa olla näitä puolillaan.
Miksi ei voi ensin erota siitä paskasta suhteesta ja sitten vasta antautua ihastumisiin yms. Tahto rehellisyyteen puuttuu näiltä nykyihmisiltä!
Jokainen on kuitenkin nähnyt ja kuullut sotkuista mitä pettämisen paljastuminen tuo. Siinä joutuvat syyttömät kärsimään.
Vaikeahan se on ymmärtää erilaisia ajatuksia. Ihmisten tunteet eivät ole säädeltävissä. Minä en puhunut pettämisestä. Itse en ainakaan haluaisi kumppania, joka tietoisesti etsii kumppania ja satun sitten siinä sopivasti olemaan, että olisihan tuo tosi kiva. Jos suhteessa menee pitkään huonosti niin kyllähän se aina altistaa suhteen ulkopuolisille tunteille, toisaalta kuten mainitsin tuossa yllä niin hyvässäkin suhteessa elävät voivat kokea toisiin ihmisiin rakkaudellisia tunteita ja saada vahvistusta hyvälle suhteelleen ja puolestaan jos suhde on huono niin sitten eroamaan tms. Annahan jo olla, jos et pysty oikein lukemaan ja ymmärtämään mitä kirjoitin.
Anna itse olla! Kirjoitit kuitenkin, että kun sopiva tulee kohdalle ja rakastuu niin miksi ei voi jättää sitä suhteessa olevaa? Onhan tuokin petosta. Niin moni eroaa, kun saa uudesta ihmisestä sen sykäyksen. Muuten olisi jatkanut sitä vanhaa kurjaa suhdettaan.
Se tavallinen kaava on, että ilmoitetaan läheisille ettei ole kolmansia, mutta hupsis pian löytyy uusi kumppani ja ei aikaakaan, kun paljastuu tämän olleen jo suhteen aikana.
Ps. Kommentoin tämän ihan ulkopuolisena näkemyksenäni! Onneksi ei ole kokemusta muuten kuin tuttavapiirissäni.
Minun mielestä paljon pienempi petos kuin pettäminen, jota niin moni tänäpäivänä tekee. Jäävät suhteeseen ja samaan aikaan pettävät mualla. Onko sinun niin vaikea oikeasti ymmärtää, että ihminen tuntevana ihmisenä voi rakastua ja jättää suhteensa. Koittakaa nyt hei päättää mikä on pettämistä: Jää liittoon ja on toisen kanssa, jättää liiton ja aloittaa jonkun toisen kanssa tai jää liittoon vaikka ei rakasta sitä kumppania. Täällä on oikeasti senverta suppeasti ajattelevia, että turha jatkaa tästä keskustelua.
Hyvä, kun kommentoit ulkopuolisena, niin minäkin ja olen kuule katsellut useampia tuttujen liitoja kummaltakin kantilta.
Jep, todella vaikeaa joillekin ymmärtää erilaisia ajatuksia! Ei edes sitä, ettei kenenkään mikään tilanne; pettäminen, petetyksi tuleminen, ero, liitossa sinnittely, sitoutuminen, sitoutumattomuus, jne. ole yhdelläkään ihmisellä samanlainen, ei välttämättä edes samantapainen. Eri ihmisillä on ihan eri jutut, asenteet ja ajatukset ihan kaikesta. Joillain saattaa jopa olla itselläkin asioihin monta eri näkökulmaa. Töissä kahvipöydässä haemme usein pienellä ryhmällä asioihin eri näkökulmia. Avartavaa. Tosin tällainen on mahdollista lähinnä ihmisille, joista suurin osa ajattelee loogisesti ollen vielä empaattisesti joustavia.
Kannattaisi panostaa oman elämänsä hyvään käsikirjoitukseen, ja sen myötä vuoropuheluun kumppanin kanssa. Miettiä tarkoin miten sanansa asettelee, jotta saisi kumppanin avautumaan nätisti. Etenkin kriiseissä tästä on hyötyä. Monella vuoropuhelu tyrehtyy heti kättelyssä
Vain rakastamalla ja ymmärtämällä itseään kykenee rakastamaan ja ymmärtämään muita.
"Niin moni eroaa, kun saa uudesta ihmisestä sen sykäyksen. Muuten olisi jatkanut sitä vanhaa kurjaa suhdettaan. "
No mutta sehän on hyvä, että pääsee vanhasta kurjasta suhteesta eroon! Parempi myöhäänkin huomata miten surkea suhde on, vaikka sitten rakastumisen tai seksin huumassa toiseen. Olen myös monen petetyn ja jätetyn myöntäneen eronsa jälkeen, kuka aiemmin, kuka myöhemmin, että suhde oli ollut jo pitkään kuralla, mutta kun hän ei vain halunnut myöntää sitä. Ja jotain häikkäähän siinä on oltava: kukaan ei eroa hyvästä ja tyydyttävästä suhteesta.
Se mikä erossa nyppii ehkä eniten, on muutos. Muutosvastarinta on sitä suurempi mitä enemmän on halunnut unohtaa edes eron teoreettisen mahdollisuuden.
Sanoisin aloohaloolle, että itse olen huomannut ihmisissä keskusteluissa hyvinkin suurta joustamattomuutta ja kykyä ajatella vain oman jyrkän näkökannan kautta. Lisäksi ihmisestä voi suuressa seurassa saada ihan erilaisen käsityksen kuin mitä hän on sisimmässään. Mitä tulee puhumiseen niin puhua voi loputtomiin ja kumppanin kauniita sanoja ja katuvaa ymmärrystä voi myöskin kuunnella loputtomiin ja ymmärrän senkin, että osa noista ihmisistä todella uskoo tuohon mandraansa eivätkä he siis tahallaan toimi loukkaavasti, mutta valitettavasti itse en halua sellaisia ihmisiä lähelleni, ihan riittävästi saanut sellaisesta.
Eli vuoropuheluun kumppanin kanssa on hankala panostaa, jos toinen ei siihen pysty tai sitä halua. Olen iloinen puolestasi aloohaloo, että sinulla on kumppani joka siihen pystyy. Pidä kiinni tuollaisesta aarteesta.
"Eli vuoropuheluun kumppanin kanssa on hankala panostaa, jos toinen ei siihen pysty tai sitä halua"
Niinpä!! Ja mikäköhän suhteessa voisi olla tärkeämpää kuin onnistunut vuoropuhelu ja yhteispeli?
Monet juuri noista jyrkän näkökannan kulkijoista eivät halua panostaa vuoropuheluun. Voivat kyllä sanoa toiselle "puhupuhupuhu", mutta kun toinen avaa suunsa, ja sanoo mitä mieltä, siitä ne kunnon riidat sitten alkavat. Olisi hyvä jos ihmiset venyttäisivät omaa näkökulmaansa edes minimiin: molempien mielipide, ajatukset, tunteet jne. on täysin samanarvoisia parisuhteessa. Lapsena hiekkalaatikolla voi ehkä sanoa leikkikaverille "mä oon kaikessa parempi kuin sä", mutta se ei ole enää aikuisen ihmisen käytöstä.
Lähtenyt? Minne?