Olen 28 v mies ja meillä on vaimon kanssa 1,5v tyttö ja toinen lapsi tulossa. Minua on alkanut todella huolestuttamaan kun vaimoni valittaa aina yhteisen ajan puutteesta. työpäiväni olen yrittänyt järjestää, että olisin töissä 6.00-12.00 ja sitten tulen kotiin ja käyn töissä 16.00-19.00(yrittäjä) ja
olen ottanut työt sillä kannalla,että kun lapset on isompia niin ehtii sitä töitä tekemään.
Vaimo ja tyttö nukkuvat yleensä aamuisin noin 10.00 Vaimo tuskailee lähes joka päivä että hänellä menee koko päivä ruuan laitossa ja siivouksessa. Olen yrittänyt
selvittää että missä voisin auttaa, mutta yleensä vastaukseksi saa jotain tähän tyyliin"Et sinä tee sitä kuitenkaan kunnolla" tai "Miksi minä en saisi tehdä mitään", ja sitten jos esimerkiksi imuroi niin, vaimo tarkastaa jälkiä ja jos epähuomiossa on jäänyt joku taulun reuna imuroimatta niin, hän alkaa imuroida itse uudestaan. Esimerkiksi iltapalan laitto ja syönti ja jälkien siivous kestää meillä yleensä 2 h (josta tyttö syö noin 15-20min), mutta jälkien siivous vie noin tunnin vaikka mitään ei olisi lattialla tai muualle tippunut tai roiskunut. Esitin vaimolle, että jos minä hoitaisin iltapala
jutut meillä vastaus oli "Pitäisi siivotakin jäljet kunnolla , ettei minun tarvitse alkaa siivoamaan. Kertokaapa rakentavia vinkkejä, kun alkaa hermot kiristyä itse kultakin.(Yö-unet on minulla jäänyt viimeisin 2 vuoden aikana noin 6 tuntiin)
olen ottanut työt sillä kannalla,että kun lapset on isompia niin ehtii sitä töitä tekemään.
Vaimo ja tyttö nukkuvat yleensä aamuisin noin 10.00 Vaimo tuskailee lähes joka päivä että hänellä menee koko päivä ruuan laitossa ja siivouksessa. Olen yrittänyt
selvittää että missä voisin auttaa, mutta yleensä vastaukseksi saa jotain tähän tyyliin"Et sinä tee sitä kuitenkaan kunnolla" tai "Miksi minä en saisi tehdä mitään", ja sitten jos esimerkiksi imuroi niin, vaimo tarkastaa jälkiä ja jos epähuomiossa on jäänyt joku taulun reuna imuroimatta niin, hän alkaa imuroida itse uudestaan. Esimerkiksi iltapalan laitto ja syönti ja jälkien siivous kestää meillä yleensä 2 h (josta tyttö syö noin 15-20min), mutta jälkien siivous vie noin tunnin vaikka mitään ei olisi lattialla tai muualle tippunut tai roiskunut. Esitin vaimolle, että jos minä hoitaisin iltapala
jutut meillä vastaus oli "Pitäisi siivotakin jäljet kunnolla , ettei minun tarvitse alkaa siivoamaan. Kertokaapa rakentavia vinkkejä, kun alkaa hermot kiristyä itse kultakin.(Yö-unet on minulla jäänyt viimeisin 2 vuoden aikana noin 6 tuntiin)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuullostaa siltä että vaimosi ehkä kokee velvollisuudekseen pitää koti kunnossa "hinnalla millä hyvänsä", koska koti on tavallaan hänen "työnsä". Ja nainenhan yleensäkin voi ajatella että esim. vieraat arvostelevat mielessään juuri häntä jos koti ei ole siisti ja tavarat järjestyksessä. (Ja kun jostain syystä yleinen luulo on, että kotiäideillä ei ole muuta tekemistä kuin siivota!) Voi myös olla että vaimosi on luonteeltaan sellainen että hän tarvitsee järjestystä ympärilleen. Täytyisikin kuitenkin huomata että siivoaminen on yksi asia joka ei tunnu tekemälläkään kotona loppuvan. On sitten eri asia, mihin itse sen rajan välillä vetää.
On ihana juttu että olet tarjonnut apuasi (moni mies ei sitä tee). Älä lannistu. Tuntuu siltä että vaimosi näännyttää itsensä tekemisvuoren alle, eikä ehkä itse edes huomaa sitä..!?
Voisitteko ajatella että jonain päivänä menisitte vaikka ulos syömään? Tai hakisitte jostain valmisruokaa? Tai kokkailisitte yhdessä vähän isomman satsin, josta riittää sitten seuraavallekkin päivälle?
Voit varmasti myös ihan kuin ohimennen ja kysymättä vaikka laittaa pyykkikoneen päälle, viikata puhtaat vaatteet kaappiin, järjestellä tavaroita paikoilleen tai korjata astiat pois ruokailun jälkeen. Jos hän huomauttaa asiasta, halaa ja anna suukko poskelle ja sano että haluat vain auttaa häntä ja että hän ei ole yksin vastuussa kotitöistä.
Voit myös yrittää jutella siitä voisiko välillä ottaa vähän rennommin ja sitten siivota vaikka koko perheen voimin. Älä kuitenkaan vähättele vaimosi tekemisiä tai siivoamisia, koska silloin hänestä voi tuntua että et arvosta hänen kotonaoloaikaansa.
Voisin vielä kysyä onko vaimollasi omia harrastuksia tai yleensäkkään omaa aikaa? Jos päivät ja elämä täyttyy vain lasten- ja kodinhoidosta, voi olla hyvin mahdollista että muuta ei sitten osaa enää oikein tehdäkkään, vaikka mieli tekisi, ja sitten sitä "patoutumaa" puretaan mihinkäs muuhun kuin rakkaaseen mieheen.
Sitkeydellä ja PUHUMISELLA on meidänkin perheessä ratkaistu monet elämän ongelmat. Vaikka se puhuminen ei aina niin helppoa saata ollakkaan.
Olen vaimoltani yrittänyt kysellä, että kuka vaatii ylen palttista puhtautta ja siisteyttä, että eikö joskus voisi jäädä esim. sänky petaamatta päiväksi
tuntematta huonoa omaatuntoa. Ruuan laitossa/syönnissä meillä tehdään paljon juuri sitä,että laitetaan isompi satsi ja syödään kaksi päivää samaa ruokaa, mikä minusta on hyvin järkevää varsinkin tälläisessa elämäntilanteessa. Lounasravintoloitten palveluita käytämme n.1-2 krt viikossa(koko perhe). Pyykinpesusssa homma tysssää
yleensä jo siihen,kun en muka osaa ottaa likavaatteita korista sotkematta paikkoja, kone on liian vajaa/täysi tai muuta sellaista. Arvostan vaimon tekemisiä ja en todellakaan halua että hän tuntisi itsensä miksikään kotiorjaksi. Olen ehdottanut vaimolle, että jos hän haluaisi harrastaa tai tehdä jotain kavereitten kanssa, niin eiköhän me pärjättäisi lapsen kanssa sen aikaa kahdestaan, mutta ei voi kun ei ehdi (ehkä vaimo ei luota,että pärjään kotona ja koti pysyy järjestyksessä). Asiasta olen mielestäni monella tavalla yrittänyt puhua mutta yleensä vaimo hermostuu, että hän ei ainakaan halua missään sotkussa asua.
Hänellä on aivan selvästi ongelma, jolla on nimikin, mutta jota en saa nyt päähäni... On ihmisiä, joille jostain syystä kehittyy pakkomielle siivoamisesta, ja se vain pahenee jos ei saa ulkopuolista apua. Eräässä tapauksessa nuoren tytön piti lopettaa koulunkäynti, kun hänen piti kesken päivän käydä kotona siivoamassa, vaikka hänen äitinsä oli kotiäitinä. Tytön piti kahdesti päivässä imuroida ja pyyhkiä pölyt, tiskiä ei saanut olla yhtään. Kaiken piti olla järjestyksessä tiptop. Se vei jo aivan liian paljon aikaa ja häiritsi sosiaalista elämää, niinkuin teilläkin vaikuttaisi olevan.
Keskustele asiasta vaimosi kanssa ja varatkaa aika psykologille, mene vaikka yhdessä hänen kanssaan aluksi vastaanotolle. Vaimosi on varmasti aivan järkevä ihminen eikä tarvitse pelätä "hulluksi tuloa", usein vain säntillisillä ihmisillä kehittyy tällainen pakkomielle, josta kyllä pääsee eroon vähitellen.
Tämä siivoaminen on todellakin vaimolle jonkinlainen
pakkomielle. Siivoamista ei uskalla vähentää koska muuten kaikki muka kaatuu niskaan. Olen ehdottanut että vähennetään siivoamista kolmas osa tai puolet ja seurataan alkaako asunto mennä sotkupesäksi ja lisätään sitten siivousta(ulkopuolinen ei ainakaan huomaisi mitään eroa). Ei tarvitse jäädä kuin kaksi legopalikkaa kirjahyllyn reunalle niin välillä se riittää "suistamaan" tilanteen raiteeltaan. Kyllähän tämä sosiaalista elämää jonkin verran häiritsee, jos käy vaikka illalla vieraita kahvia,jutustelua niin vieraitten lähdön jälkeen vierähtää hyvinkin 1,5 tuntia siivoukseen vaikka edellisenä päivänä tai päivällä olisi asunto siivottu. Olen ehdottanut 3-4 kertaa,että keskusteltaisiin jonkin kolmannen ihmisen kanssa asiasta koska tämä kiristää aina meidän välejä, mutta yleensä lopputulos on, että "mene yksinäs"(olen kyllä harkinnut)
Vaimostasi on hyvää vauhtia tulossa mökkihöperö joka ei erota kohta nenää päästään. Hän tarvitsee ennen kaikkea irtiottoa kotiympyröistä, jotta hän pysyisi järjissään ja saisi muistutusta elämän hyvistäkin puolista. Hän tarvitsee omaa aikaa itselleen sekä teille yhteistä aikaa ilman lapsia. Kun päivästä toiseen elää samanlaisessa vuoristoradassa, tulee väkisinkin paha olo ja haluaa pois. Mutta kun pois ei tunnu pääsevän milloinkaan, alkaa todellisuudentaju hämärtyä ja katoaahan siinä lopulta elämänmyöteisyyskin. Elämä tuntuu toivottomalta, mikään ei ole hyvin ja pienet asiat saavat käsittämättömän suuret mittasuhteet.
Lasten synnyttyä moni nainen sairastuu omaan erinomaisuuteensa, josta seuraa ettei mikään miehen teko/ele/sanat jne. ole oikein vaan kaikki on väärin. Nainen ottaa kaiken vastuun itselleen koskien kotia että lasta/lapsia. Vain naisen tekemä siivous, lastenhoito jne.. on täydellisen oikein eikä mies pysty mitenkään vastaamaan tähän "samalla mitalla" vaikka mitä tekisi (vaikka tekisi saman ja samallalailla kuin nainen), koska hän, nainen, on ylivertainen mieheen nähden. Nainen ei luovu vallastaan. Hän haluaisi luopua vallasta, mutta ei voi ylivertaisuutensa takia tietysti nyky-yhteiskunnan paineet vaikuttavat tähän. Hän kyllä yrittää luovuttaa valtaansa, mutta vain osoittaakseen oman ylivertaisuutensa etsimällä vikoja miehen tekemisistä. Tällä hän saa todisteita omasta erinomaisuudestaan eli pönkittää itsetuntoaan tällä. Kodista tulee tuotapikaa valtataistelutanner. Naisella on siis huono itsetunto ja hän janoaa kuulla olevansa ylivertainen ja täydellinen äiti/nainen. Mökkihöperyyden takia hän ei enää muista kuka on ja mitä haluaa elämältä. Nainen kadottaa omat todelliset tunteensa ja tarpeensa. Hän valittaa miehelle esim. huonosta siivouksen, kun hänen oikeasti tulisi valittaa olevansa lopen väsynyt ja haluavansa nukkua. Naisen tulisi käsittää ettet ole hänen vihollisensa vaan rakastava kumppani joka yrittää auttaa. Apua hän ei halua, muka, koska ylivertaisuussyndrooma käskee tehdä kaiken itse.
Suosittelisin sinulle että kipität kirjastoon lainaamaan naisellesi kirjan Heikko vahva vaimo. Kirjoittanut muistaakseni Laura Doyle. Erittäin hyvä kirja avaamaan naisten silmät!
Samaa mieltä,vaimosi tarvitsee apua.Nyt selvästi näyttää siltä,että hän hakee sitä apua valittamalla ja vaatimalla. Sinä et voi yksin auttaa,hankkikaa apua.Ennekuin menee pahemmaksi. Toisen lapsen synnyttyä tilanne voi olla jo aika vaikea,jos noin jatkuu. Missä ilo? Eihän elämä ole siivoamista varten? Onko vaimollasi ystäviä/kavereita/muita tukijoita päivittäin? Lapsen kanssa kotonaolo ei ole kaikille helppoa,saattaa pistää "naamaa nurinpäin" sekin,että on ilman aikuisia ihmissuhteita?
kaikkea hyvää ja paljon haleja!
Oliko hänellä taipumusta ylenpalttiseen siivoiluun jo ennen lapsia vai onko tämä piirre tullut vasta nyt esille? Muistan itsekin kun aikoinani olin lasten kanssa kotona, että puhdas ja siisti koti oli kunnia- asia. Se on keino tuoda sitä omaa osaamistaan esille, arvostuksen hakua kun ei sitä töissä voi sillä hetkellä saada. TOdennäköisesti sen takia hän kieltäytyy tarjoamastasi avusta, koska haluaa osoittaa sinulle osaavansa, kykenevänsä ja olevansa tarpeellinen.
Luulisin, että tässä vaiheessa psykologin pakeille meneminen on hieman hätiköityä, mutta auki asia pitäisi saada puhumalla. Onko vaimollasi ketään luottoystävää? Voisit koittaa ensin itse jututtaa vaimoasi ja sen jälkeen yrittää ammentaa apua läheisistänne. Ajan kanssa asia ratkennee, mutta paljon sanoja se vaatii. Voimia koetukseen!
Joskus olen itsekin tarvinnut selvät sanat ko asiaan mieheltäni. Hän antoi ymmärtää, että nainen ei välttis ole kovin seksikäs jos koko ajan touhottaa essu päällä, luutu kädessä.
Eli se mitä sinä odotat vaikuttaa siihen mitä sulle annetaan.
Nykyään olen oppinut joskus jättämään sotkut silleensä. Itsetuntoani ei enää pönkitä se, että koti kiiltää. Olen nyt töissä lapset 8, 6 ja 3.
Mieheni kanssa menee ja on mennyt hyvin. Ajan kanssa sitä oppii kommunikoimaan sillain, että kumpikin ymmärtää edes jotain (: tsemppiä!
Osoita vaimollesi arvostusta jostain muusta, esim harrastuksesta ym.
Kyllä se ehkä toisen lapsen tultua muuttuu (tai sitte sun vaimostas tulee hullu). Työtä kyllä tulee kymmenkertaisesti, mutta vaimo on niin puhki ettei jaksa enää pienistä kommentoida. Olin itse ennen nipottaja, nyt on kääntynyt kuppi nurin. Suht hyvin menee vaikka paikat onkin sotkussa jne. Kantapään kautta sen vain oppii, turhaa työtä tuli ennen tehtyä. Kerro vaimolles sievästi mitä mieltä oot ja sano samalla et ootte yhtä onnellisia tai onnettomia vaikka talossa ois pään kokosia villakoiria!
vaimosi taitaa olla perfektionisti. vaikka hirveesti on tekemistä, niitä ei voi antaa muitten huomaan, kun ei ne kumminkaan "osaa" tehdä niitä. itse olen vähän samanlainen. silloin kun on tosi väsynyt ja turhautunut, tulee stressattua turhistakin asioista.
voisitte kokeilla sellasta, että sinä otat tytön mukaasi esim kauppaan ja vaimosi jää siks aikaa kotiin siivoomaan. meillä se toimii.
tuli myös mieleen synnytysmasennus. vaikka synnytyksestä onkin jo aikaa, se voi puhjeta monien vuosienkin jälkeen. sun kannattais ehkä jutella esim neuvolassa sen oireista.
tai sitten vaimosi on tyytymätön johonkin ja tuo on vain tekosyy purkaa agressioita. teidän kannattaisi myös jutella. todellinen syy saattaa olla ihan jotain muuta. itse olen nääs vähän samanlainen mäkättäjä.
mutta jokatapauksessa sinä kuullostat tosi hyvältä isältä. tekisin mitä vain että oma ukkoni olisi yhtä huomaavainen. olet kaikkien äitien haave =)
me tehdään pari kertaa kuussa nii et viedää mukula mummolle hoitoo ja lähetää laskettelee, leffaa, yms. se tekee hyvää. vaimosi tarvitsee myös omaa rauhaa ja aikaa kodin ulkopuolella ilman lasta. jokin harrastus olisi hyvä. virkistää kummasti. ja viettäkää viikonloput jossain muualla kuin kotona. kaverin luona yökylässä tai reissaten tai vaikka asuntonäyttelyissä. vaimosi täytyy päästä välillä tuulettumaan. ilta tyttöjen kanssa saattaisi myös piristää. tai ravintola ilta perheen kesken.
meillä tärkeä yhteinen hetki on iltaisin kun vauva on mennyt nukkumaan, silloin on hyvä jutella tai katsoa vähän aikaa telkkaria yhdessä.
vaimosi täytyy huoltaa myös omaa hyvinvointiaan jotta voi huolehtia lapsenne hyvinvoinnista.