Olen ihan "normaali" työssäkäyvä,akateeminen nainen. Eronnut muutama vuosi sitten, tyytyväinen elämääni kaikin puolin. Syksyllä ihan huvikseni vastasin mukavaan ilmoitukseen treffeissä, ajatuksena kirjoitella silloin tällöin.
Kirjoittelumme oli hyvin intensiivistä ja keskustelimme niin moninaisista asioista etten ehkä koskaan elämässäni ole yhdestä ihmisestä sellaista löytänyt. Meni reilu kuukausi emmekä olleet tavanneet, vaihtaneet numeroita, ainoastaan kirjoittaneet. En oikein tiennyt uskoako todeksi että voin kohdata tällaisen ihmisen..niin netissä kuin missään muuallakaan.
Toivo kieltämättä heräsi vaikka sun mistä mutta emme silti kumpikaan halunneet säntäillä tapaamiseen, kuvia sentään vaihdettiin.
Vajaa pari kuukautta meni, sitten soitettiin eka kertaa. Puhelussa meni vaatimattomat kolme tuntia. Minä epäuskoinen jalat maassa ihminen olin aivan pökerryksissä. Mikä ihana ihminen!
Muutama viikko tästä tapasimme eka kertaa, käytiin kahvilla. Ei tietoakaan pettymyksestä - jos mahdollista niin aina vaan suurempi positiivinen ihmetys.
Siitäpä sitten alettiin tapailla ja nyt on koettu yhdessä ne oleelliset asiat miehen ja naisen väliltä :)Ei voi sanoa kuin...upeaa...
Summa Summarum, voin sanoa että olen (ja uskoakseni hän myös)onnellinen ja elämä tuntuu todella hienolta.
Tästä eteenpäin elämää sitten eletään ja se tuo mitä tuo. Tämänkin ihmissuhteen eteen tulee tehdä töitä mutta nyt uskon että sen sielunkumppanin oikeasti voi löytää. Hyvä on, vähän on huumaakin mutta niin paljon sydänten yhteisymmärrystä että perusta vaikuttaa hyvältä.
Avoimin ja rauhallisin mielin kun asioita lähestyy saattaa saada yllättäviä voittoja - hiukan uskallusta ja rohkeutta uskoa hyvään kun se vastaan tulee.
Hyvää kevään odotusta kaikille ihmissuhdetta etsiville ja löytäneille!
Kirjoittelumme oli hyvin intensiivistä ja keskustelimme niin moninaisista asioista etten ehkä koskaan elämässäni ole yhdestä ihmisestä sellaista löytänyt. Meni reilu kuukausi emmekä olleet tavanneet, vaihtaneet numeroita, ainoastaan kirjoittaneet. En oikein tiennyt uskoako todeksi että voin kohdata tällaisen ihmisen..niin netissä kuin missään muuallakaan.
Toivo kieltämättä heräsi vaikka sun mistä mutta emme silti kumpikaan halunneet säntäillä tapaamiseen, kuvia sentään vaihdettiin.
Vajaa pari kuukautta meni, sitten soitettiin eka kertaa. Puhelussa meni vaatimattomat kolme tuntia. Minä epäuskoinen jalat maassa ihminen olin aivan pökerryksissä. Mikä ihana ihminen!
Muutama viikko tästä tapasimme eka kertaa, käytiin kahvilla. Ei tietoakaan pettymyksestä - jos mahdollista niin aina vaan suurempi positiivinen ihmetys.
Siitäpä sitten alettiin tapailla ja nyt on koettu yhdessä ne oleelliset asiat miehen ja naisen väliltä :)Ei voi sanoa kuin...upeaa...
Summa Summarum, voin sanoa että olen (ja uskoakseni hän myös)onnellinen ja elämä tuntuu todella hienolta.
Tästä eteenpäin elämää sitten eletään ja se tuo mitä tuo. Tämänkin ihmissuhteen eteen tulee tehdä töitä mutta nyt uskon että sen sielunkumppanin oikeasti voi löytää. Hyvä on, vähän on huumaakin mutta niin paljon sydänten yhteisymmärrystä että perusta vaikuttaa hyvältä.
Avoimin ja rauhallisin mielin kun asioita lähestyy saattaa saada yllättäviä voittoja - hiukan uskallusta ja rohkeutta uskoa hyvään kun se vastaan tulee.
Hyvää kevään odotusta kaikille ihmissuhdetta etsiville ja löytäneille!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.