En oo koskaan ollu yhtä kiinnostunu jostain hlö.stä ku nyt. Ajattelen ko. henkilöä romanttisessa- ja muuten vain mielessä joka ikinen päivä ja samaan aikaan oon huolestunu siitä, mitä se tekee ja kenen seurassa (kännissä sillä tahtoo harkintakyky lipsua). Sen seurassa olo on jotain niin täydellistä ja kokoajan haluaa vain olla hänen lähellään. Meistä vois sanoo, että säädetään. Muutamia kertoja halailtu ja kerran nuoltukkin (tai suudeltu miten vain) en vain tiedä, mikä asiassa painaa. Meidän juttu alko joskus toukokuun loppupuolella ja vieläkin meillä juttua on on. Puhutaan ja nähdään joka viikko melkeimpä. Sitten on vain suurin ongelma, joka pelottaa ja kauhistuttaa. Me molemmat suunnataan eri paikkakunnille opiskelemaan kesän jälkeen ja itse olen tästä johtuen vain vkloppuisin sitten kotikaupungissani. En tiedä kykenisinkö tähän enkä tiedä hänestäkään. Haluaisin vain rakastaa tätä tyyppiä koko sydämmestäni, mutta pelon varjo seuraa joka puolella. Kun kesä on lopussa en tiedä kestäisinkö henkisesti "eroa" tai muutenkaan, sillä kipeää se tekisi ja repisi sydämen rikki.( Tältä se oikesti tuntuisi, koska kai vaan rakastan niin paljon)vaikka juttumme lyhyt olisi ollutkin. Mielen kanssa on vaiettuja ongelmia ehkä, sillä missään psykalla tmv.lla en ole käynyt asiaa varmistamassa ja ainut kuka itsetuhoisuudestanikin tietää on tämä henkilö. Tosin ennen kuin meillä vielä mitään oli(olimme pelkkiä kavereita tosin molemmilla oli piilotettuja tunteita toista kohtaan) hän sanoi: "Kipu ei auta." Tuo pieni lause sen suusta sai mut lopettamaan lähes kokonaan tän satuttamisen, mutta silti.
Ja sitten on se, että en tiedä haluaako tyyppi edetä rauhallisesti vai mitä?
Hän on seksuaalinen ihminen ja sanonut välittävänsä minusta, mutta miksi mitään ei tapahdu?
Sen ainoan kerran, kun suutelimme ja ne muutamat hänen aloitteestaan tehdyt halaukset olivat ihania, mutta senjälkeen tuntuu, kuin emme olisi koskaan suudelleetkaan. Kädestäpitoa ei vielä ole ollut ja yleensä(toki poikkeuksiakin on paljon) seurassamme on kavereitamme, kun näemme. Toki meistä molemmista kuulemma silti huomaa tunteemme toisiamme kohtaan. Kokoajan vain pelottaa tuleva ja se miten tässä tulee käymään...
Mitä teen?!?!?!
Ja sitten on se, että en tiedä haluaako tyyppi edetä rauhallisesti vai mitä?
Hän on seksuaalinen ihminen ja sanonut välittävänsä minusta, mutta miksi mitään ei tapahdu?
Sen ainoan kerran, kun suutelimme ja ne muutamat hänen aloitteestaan tehdyt halaukset olivat ihania, mutta senjälkeen tuntuu, kuin emme olisi koskaan suudelleetkaan. Kädestäpitoa ei vielä ole ollut ja yleensä(toki poikkeuksiakin on paljon) seurassamme on kavereitamme, kun näemme. Toki meistä molemmista kuulemma silti huomaa tunteemme toisiamme kohtaan. Kokoajan vain pelottaa tuleva ja se miten tässä tulee käymään...
Mitä teen?!?!?!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.