Olen ihan loppu... taas se alkoi,3 viikkoa sitten. Jatkuva valitus, vittuilu, jatkuva pahan tuulisuus. Sanoin miehelle viikonloppuisin että huomaatko että tämä alkaa muistuttaa viime talvista kriisin alkua... pienen pienet asiat on syitä räjähtää suunnattomasti, heittää tavaroita ja hajottaa, kiroillen ja huutaen.. Tänäänkin oikein silmiin katsoen ja hajotti tavaran nenäni edessä, mikä saa aikaan minussa kauhua ja pelkoa.. se kai se asia tässä onkin. Tänään minun käskettiin kerätä kimpsuni ja häipyä, toki näin tekisinkin jos pystyisin! Mukaani lähtisi 3 lasta ja perheemme isohko määrä lemmikkejä. Mitä ihmettä teen..?
Raivoava mies?
toivottomuudessa
17522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tempperamenttisen ihmisen kanssa riidellessä olen kokenut ongelmaksi, että omaa kiukkuaan ei saa näyttää riidellessä, koska tämä lisää temperamenttisen agressioita ja vihantunneta. Ja kun sanat alkavat loppua, tavaraa alkaa lentää ja lopulta saatetaan sitten käydä kiinni. Riidan "voittaminen" riippumatta keinosta nopeasti on tärkeää.
Rauhallisemman luonteen kanssa konflikteja tulee selkeästi vähemmän ja ne eivät kultimoidu yhtä pahaan kaaokseen. Tilanteesta osataan poistua rauhottumaan.
Temperamenttiselle raivo on jonkinlaista polttoainetta, aggressio puretaan nopeasti ja räjähtävästi pois. Rauhallinen ihminen saattaa taas jäädä hautomaan asiaa pitkään.
Räjähtävä raivo on aina pelottavaa. Itse olen täysin vastaavassa tilanteessa ollut vuosia ja jokaisen raivarin jälkeen mietin kuinka tyhmä olen kun en ole lähtenyt. Tiedän ettei tilanne tule muuttumaan (yritetty on), hänen isänsä tyyli suuttua on sama kuin omansa ja hän on jo vanha.
Jpos ette muuten pääse sopimukseen niin viimekädessä oikeus päättää kumpi jää asuntoon asumaan ja varmaan naisena asumistarpeesi on isompi kuin miehelläsi ja silloin kun päätös tulee niin varmaan miehesi lähtee kun ero tulee.
Kuinka usein hänellä on näitä "kohtauksia" jotka kestävät joitakin viikkoja? Onko hän ollut allapäin ja katuvainen jälkeenpäin? Kuulostaa nimittäin mahdolliselta kaksisuuntaisen mielialahäiriön maaniselta ajanjaksolta. Joillakin se voi esiintyä raivona. Mutta onko hänellä mitään muuta ihmeellistä menossa silloin? Käyttääkö paljon rahaa tai pettääkö tms. tai tekeekö jotain salaista? Tietysti jos ei ole mitään muuta ihmeellistä niin se voi olla kertynyttä kiukkuakin joka hänellä tulee sitten ulos tuolla tavalla. Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Jos tuo tulee tavallaan puskista, on hänellä menossa ehkä joku henkilökohtainen kriisi. Tuo kuulostaa siltä myös että saattaisi olla jotakin meneillään jonkun toisen kanssa tai että on ihastunut toiseen( voi olla jopa alitajuisesti) ja sitten usein ihmiset alkaavat verrata puolisoaan siihen toiseen ja kaivaa puolisosta kaikkea negatiivista jotta saisi "hyvn" syyn lähteä. Siksi tätä vain mietin koska olen itse käyttäytynyt noin manian ollessa päällä. Se juuri on usein juuri johtanut siihen että jätän. Mutta itse romahdan ja kadun jälkeenpäin kun herään todellisuuteen taas. En kuitenkaan tiedä muuta kuin mitä miehestäsi kirjoitit enkä halua diagnosoida ketään. Kunhan tuli yksi mahdollinen syy mieleen hänen käyttäytymiselleen. Jos hänellä sattuisi se olemaan eikä myöntäisi olevan mitään ongelmia niin kyllä itse sinuna lähtisin koska se todennäköisesti pahenee. Voi kyllä pahentua muutenkin joten ehkä lähteminen olisi paras vaihtoehto jos vaan suinkaan on mahdollista. Ei ihmisen pidä kestää kaikkea eikä altistaa lapsia myöskään tuollaiselle käytökselle jos hän ei ole sitä valmis muuttamaan tai siitä keskustelemaan. Mutta koska en tunne teitä enkä tilannettanne niin en oikeasti juuri pysty mitään kunnolla neuvomaan. Kunhan tuli tällaisia mieleeni noista toistuvista raivoviikoista. Toivottavasti hän on pahoillaan käytöksestään. Toivottavasti löydät ratkaisun tilanteeseesi
Yleensä käytöksen muutos kertoo että asiat eivät ole kunnossa. Kokemuksesta voin kertoa samankaltaisia tunteen purkauksia ilman syytä ja tiettyyn ajanjaksoon. No kun yritin keskustella ja puhua en saanut yhteyttä. Pahantuulisuus ja minuun kohdistettua syytöksiä mihin en ollut edes osallinen. Se johti siihen että meinasin lähteä. Sitten aloitimme uudestaan. Tunnusti vihdoin ja viimein mistä kaikki johtuu. Salasuhteesta jota en ollut huomannut. Kun kävimme sen läpi muuttui miehen käytös täysin ja helpotti sitä kun sai olla taas rehellinen. Kannattaa yrittää selvittää mistä tuo käytöksen muutos johtuu? Meilläkin nyt asiat kunnossa kun asiat sovittiin yhdessä. En nyt sano että teillä olisi samasta kyse mutta tuota mielenterveyttä kannata heti epäillä. Varsinkaan jos ei ole luonne ollut koskaan aikaisemmin tuollaista. Meilläkin oli kyse kiristyksestä ja ei uskaltanut mulle tunnustaa. Nyt kun vihdoin saimme asian käsiteltyä ja Käymme yhdessä läpi mitä nyt jatkossa tapahtuu. Yrittää edelleen pitää yhteyksiä josta mieheni hermostuu. Nyt kuitenkin Tiedän mistä kyse ja ei kohdista sitä minuun. Näin meillä ja toivon että saat sinäkin selville mistä käytöksen muutos teillä johtuu. Keskustelkaa rohkeasti ja sano että helpottaa jos on tällaisesta kyse siitä selviää.
Meillä oli ihan sama tilanne. Mies äärimmäisen kiukkunen, stressaantunut ja raivoava. Taustalla "toinen nainen", joka kiristi jatkamaan suhdetta tai muuten kertoo vaimolle. Mies muuttui samantien onnelliseksi kun oli päässyt tästä kiristäjästä eroon. Itse vaimona en asiaa vielä tässä vaiheessa tiennyt. Homma paljastui mulle vasta paljon myöhemmin. Mutta oli se kamalaa aikaa.
Kuten huomaamme että näitä juttuja löytyy usemalta parilta. Kuulin juuri ystävältäni kuinka heilläkin oli tällainen tarina ja miten tuli ilmi. Ihmettelen teitä vaimoja miten suvaitsette tuollaista. Uskomatonta kuinka naiset kestää tällaista? Samoin hämmästelen niitä kakkos naisia miten ne pystyy? Toivotaan että ne kaikki ukkomiehet jotka ovat todellakin saaneet noin suuren lahjan vaimoltaan osaavat sitä arvostaa. Nämä salasuhteet eivät pysy salassa tiesin asiasta mutten kertonut ystävälle. Hyvä kun meni näin että mies itse tunnusti. Nyt helpottaa meitä kaikkia.
Onnea vaan sinulle itse tekemästäsi päätöksestä kumppanin valinnassa.
Ja mitähän olet marmattanut ja osoittanut tyytymättömyyttäsi mieheen, kun se noin raivoaa?
Onko suhteenne seuraavanlainen?
Naisella on vaan oikeuksia ja miehellä pelkkiä velvollisuuksia?
Meilläkin on raivoava mies,nyt tuli riita kun oli juonut vahingossa viimeisen maitopurkin,ja ei ollut kahvimaitoa..todella lapsellinen tapaus,ei ymmärrä että menee rahaa ruokaan,aina tulee riitaa menoista joista minä joudun maksamaan suurimman osan!
Jos AP sinua pelottaa, on aika puhua jollekulle asiasta. Jollet muuta keksi, tilaa aika terveysasemalle tai puhu äitiysneuvolassa, tilaa aika sinne. Ne ovat siellä lapsia varten ja nyt on syytä lasten takia puhaltaa peli poikki. Älä odota liian pitkään.
Jatkuva valitus, vittuilu, jatkuva pahan tuulisuus.
=> Samoin!!!
On tosi vittumainen olo kun joutuu miettimään et pakko on lähtee!
Pitkä matka takana mut vittuilu vaan vuosien myötä lisääntyy...
Mul jää ikävä mun lemmikkikoiria kissaa!!!
Mut oon mäkin ihan loppu! Ehkä tää muutto on vaan pakko tehdä!!!
Jukka
Tavaroiden hajottamisesta ei ole enää pitkä matka fyysiseen väkivaltaan. Pahemman laatuista henkistä väkivaltaahan tuo jo on. Lähde vaikka turvakotiin. Eläimet johonkin hoitoon. En ymmärrä teitä siskot, jotka vain kärsitte tuollaista miestä.
itse en lähtisi kotoani mihinkään, jos koti olisi puoliksi minun.
Enkä todellakaan hyväksyisi tuollaista pelottelua. Seisoisin miehen edessä ja sanoisin, että minä en pelkää sinua, jos aiot lyödä, niin lyö, mutta tiedä, että se on tämän parisuhteen loppu jos et ala kunnioittamaan minua ja kohtelemaan minua sinulle rakkaana ihmisenä.
Jos mies kävisi käsiksi, soittaisin poliisit ja mies lähtisi putkaan. Sen jälkeen avioero, mies ulos asunnosta ja niin kauan kun hän ei osaisi käyttäytyä, ei lastekaan luokse olisi asiaa. Mutta se on varma että minä en lähtisi mihinkään lasten kanssa.
Olen sen verran ronski naisihminen, että osaan pitää puoleni.
huh huh mikä "Justiina"
päiväkodissa ja kotona opettiin, että ketään ei saa lyödä, mutta jos sinua joku lyö, puolensa saa aina pitää, selkäänsä ei tarvitse ottaa. Alistumalla ja hyväksymällä toisen huonon käytöksen ei saa osakseen rakkautta, päinvastoin, mitä enemmän alistut, sitä enemmän sinua nöyryytetään, kiusataan ja pahoinpidellään.
Enkä ikinä eläisi yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka uhkailisi fyysisellä väkivallalla tai heittelisi tavaroita, kiusaisi minua tai lapsia henkisesti.
Naisellakin pitää olla omat rajat ja itsetunto. Ei kannata alistua kenenkään kynnysmatoksi eikä nyrkkeilysäkiksi. Joten mieluummin olen Justiina kuin pelkään omassa kodissani.
3 viikkoa ? miksi et kysy, mitä tapahtui
mies on aina lapsi
Hei toivottomuudessa.
Kerroit olevasi ihan loppu. Tuollaista ei kuulukaan jaksaa. Riidat kuuluvat elämään, mutta tavaroiden heittely esineiden rikkominen ja solvaaminen ovat kaunistelematta väkivaltaisia tekoja jotka eivät kuuluu normaaliin erimielisyyksien käsittelyyn.
Väkivallan uhri tai kohde ei voi muuttaa väkivallan tekijää. Hän voi vain muuttaa sitä, antaako tilanteen jatkua. Vaikka muuten parisuhdeasioita ei pidä hoitaa 'uhkailemalla erolla', väkivallan (ja riippuvuuksien, rikollisuuden ym) kohdalla on syytä suoraan todeta, että liitto ei voi jatkua ellei hän hae apua. Jotta väkivaltaa sisältävä suhde voi parantua, on väkivallan tekijän itsensä haluttava sitoutua hoitamaan käyttäytymistään. Pariterapia auttaa kyllä muuten parisuhdeongelmiin, mutta samoin kuin esim. alkoholismi, on väkivaltakin hoidettava sen toimesta, joka sitä käyttää.
Itsekin tarvitset tukea ja purkupaikkaa. Voit halutessasi ottaa yhteyttä esim. oman asuinalueesi seurakunnan diakoniatyöntekijään ja jutella hänelle tilanteestasi. Muita tahoja voivat olla kaupungin perheneuvola, seurakuntien perheasiain neuvottelukeskukset tai muut keskusteluapua tarjoavat toiminnot. Mutta sinä et ole vastuussa miehesi tavaroiden särkemisestä, vaan sen suhteen hän itse joutuu hakemaan apua omaan tilanteeseensa.
Se, eroatteko vai voiko liittonne jatkua, riippuu puolisosi sitoutumisesta oman impulssikontrollinsa hoitoon.
Mitä ajattelet tästä?
Merja, diakoni
"Se, eroatteko vai voiko liittonne jatkua, riippuu puolisosi sitoutumisesta oman impulssikontrollinsa hoitoon."
Liiton jatkuminen on etenkin ap:stä itsestään kiinni! Aika merkillistä miten välinpitämättömästi ja vähättelevästi sinäkin tunnut suhtautuvan ap:n asiaan.
"heittää tavaroita ja hajottaa, kiroillen ja huutaen.. Tänäänkin oikein silmiin katsoen ja hajotti tavaran nenäni edessä, mikä saa aikaan minussa kauhua ja pelkoa.. se kai se asia tässä onkin. Tänään minun käskettiin kerätä kimpsuni ja häipyä"
Jos puolisoni vain KERRAN heittelisi ja hajottaisi tavaroita/tavaroitani, TAI kiroilisi ja huutaisi (minulle) TAI käskisi kerätä kimpsuni ja häipyä, niin häipyisin. Dorka mikä dorka. Tuollainen väkivaltainen käytös on selkeästi suhteen irtisanominen tunnetasolla.
Terapiassa saattaa parhaassa tapauksessa päästä irti väkivaltaisesta käytöksestä. Mutta toisen arvostusta se ei suhteeseen tuo takaisin, ei mitenkään. Eikä suhde puolestaan ole mitään ilman molemminpuolista arvostusta.