"Maailman itsekkäin ihminen" täällä moi

En tiedä, onko tämä työpaikkakiusaamista vai mitä, mutta työpaikalla se kuitenkin tapahtuu ja eräänlaiseksi kiusaamiseksi itse sen koen.

Esimieheni on mahdoton. Hän on taantunut 5-vuotiaan tasolle. Hän antaa epäselviä ohjeita, joita muuttelee vielä mielessään sen jälkeen, kun on jo kertonut ne työntekijöille - mm. minulle - ja sitten hän syyttelee ja huutaa kuin hullu, kun asiat on tehty hänen ohjeidensa mukaisesti. Hän kiljuu kurkku suorana, että tein (tai muut tekivät, jos kyse muista) "kaiken taas tahallaan väärin". Hänelle ei saa antaa parannusehdotuksia, tai ehdotuksia ylipäätään, mistään asiasta, sillä jos antaa, hän alkaa savustaa ohjeistajaa ulos firmasta, koska tämä "hyppii silmille eikä tiedä omaa paikkaansa". Työntekijöiden, minun myös, tulisi sietää kaikenlaista halventavaa puhetta ja haukkumista ja kiukuttelua (siis ihan oikeasti 5-vuotiaskin kiukuttelee rakentavammin! Hyvä, ettei tämä esimies vedä itkupotkuraivareita lattioilla!), koska olemme kuulemma "vain työkaluja" työpaikallemme. Meidän tulisi olla kiitollisia, kun ylipäänsä saamme olla töissä hänen yrityksessään, ja kaikenlaiset kehitysideat tai ideoiden heittely ensinkään ovat tulkittavissa "hyökkäykseksi esimiestä vastaan" ja siis päteviä syitä alkaa "pitää silmällä" niiden sanojia. Esimies ulisee pitkin päivää kuinka hänellä on enemmän tekemistä kuin muilla ja kuinka hän "ainoa, joka kantaa vastuuta, kukaan muu ei välitä mistään vitunvertaa", mutta jos joku muu sanoo olevansa vaikka surullinen esimerkiksi vanhempansa kuoleman tähden tms. niin esimies sanoo kylmästi "mitä sitten, se ei saa haitata työntekoa!" Yhtä työntekijää hän esti toistuvasti lähtemästä työajan päättyessä hakemaan lapsia päivähoidosta, sillä "työ on tärkeämpää kuin sinun lapsesi. Piste." Lopulta kyseinen työntekijä irtisanottiin "taloudellisista syistä", vaikka oikeasti syy oli se, että hän "söi työpaikan rahaa" eli lähti ajallaan töistä hakemaan lapsiaan sen sijaan, että olisi jäänyt ylitöihin ilman korvausta.

Esimiehen suosikkipuuhaa (ulos savustamisen ohella) on tietysti työntekijöiden nöyryytys toisten työntekijöiden edessä.

Se muista työntekijöistä. Itse olen kohdannut mm. tällaista: esimies juoksuttaa minua omilla henkilökohtaisilla asioillaan, mm. ruokakaupassa. Hän kertoilee henkilökohtaisia asioitani muille työntekijöille - tai vaikkei hän tiedäkään minusta enää mitään, hän kertoilee sitten keksimiään asioita minusta muille täytenä totuutena. Hän ei anna minun pitää lomia, jotka minulle kuuluvat, eikä suostu maksamaan niitä rahanakaan. Joskus minulla on sovittua menemistä työpäivän jälkeen. Tekeminen ajoittuu aina työajan ulkopuolelle, mutta joskus on vain tärkeää päästä lähtemään _ajallaan_ töistä. Jos esimies saa tietää tällaisesta menosta, hän tekee kaikkensa estääkseen minua lähtemästä, jotten ehdi sovittuun juttuun. Joskus olen vain lähtenyt (olen hoitanut työt niin, että kaikki tuli tehtyä, mitään ei jää koskaan "kesken"). Silloin on esimies soittanut perään, huutanut ja haukkunut puhelimessa "itsekkääksi mulkeroksi", vedoten siihen, että vielä sitä, tätä ja tuota olisi pitänyt tehdä (vaikka ne ovat aina sellaisia asioita, joita EI ole PAKKO tehdä just sinä päivänä, vaan ne ovat kiireellisiä vasta viikon päästä tai jotain, ehtisi hoitaa seuraavanakin päivänä), eikä hän aina ole edes ilmoittanut päivän aikana asioista, jotka hän sitten puhelimessa markkeeraa kiireellisiksi sen kyseisen päivän töiksi. Haukkuminen jatkuu aina seuraavana päivänä heti aamusta.

Hän on usein huutanut minulle, kuinka olen "ilkeä, itsekäs, tyhjäpäinen ja tunteeton mitätön paska". Hän aukoo päätään siitä, ettei ymmärrä, kuinka puolisoni viitsii katsella "noin ilkeää ja vittumaista ihmistä". Samalla hän käskee minun pitää itseään ja yritystään elämäni tärkeimpinä asioina, en saisi laittaa edes puolisoani tärkeämmäksi (eihän se yksikään saanut pistää lapsiaan tärkeämmäksi...). Hän pitää myös kaikkea minun ja muidenkin ihmisten asioita "epätärkeinä ja turhina", korostaen, kuinka vain hänellä ja hänen asioillaan on merkitystä tässä elämässä.

Olen kertonut, että tuntuu pahalta, kun hän vähättelee muita tai minua. Hän toteaa aina "sillä ei ole minulle vitunkaan vertaa väliä, miltä sinusta tuntuu." Nykyään en kerro hänelle yhtään mitään.

Hän myös kitisee siitä, ettei minulle pitäisi maksaa palkkaa ensinkään, ja olen kuulemma itsekäs, kun vaadin palkkaa.

Esimies on siis vanhempani. En pääse eroon hänestä, sillä hän ei anna myydä osuuttani yrityksestä. Välttelen häntä muussa elämässäni ja suhtaudun häneen kuin hän olisi joku muu. En pidä häntä vanhempanani.

[X] Avautuminen, koska vitutus overload.

Jollain muulla vastaavanlaisia esimiehiä?