En uskalla jättää miesystävääni

Sinä hyvä tarkoittaessasi, pahennat miehen alkoholismia.
Niin kauan kuin hänellä on tukija, hän tietää että vaikka kuinka huonossa kunnossa viinapäissään tulee olemaan, sinä kuitenkin aina olet rinnalla vetämässä kuiville. Holhoat ja huolehdit.

Jos todella haluat muutoksen yhteiseen elämäänne, PAKOTAT miehen päivittäisiin tai vähintään kolme kertaa viikossa AA kokouksiin. Tai (halutessasi) annat miehelle vaihtoehdon joko sinä tai viina, kylmä viinasta irtoaminen.

Pysy sitten sanojesi takana. Et voi sanoa enää yhtikäs mitää mitä mies ei olisi kuullut jo 100 kertaa. Siis puheitten aika on ohi.
Nyt on tekemisen vuoro.

Joko AA kokoukset, yksin tai sinä kädestä pitäen viet hänet niihin.

TAI

Seuraavan viinaryypyn huomattuasi menneen miehen huulilta alas, muutat omillesi.
Tai jos se ei ole mahdollista (asunto sinun nimissäsi tjms) salli miehelle tilaisuus hoitaa oman elämisensä ilman sinua ja sinun ihanaa, turvallista, kaiken sallivaa kotia.
Mieheltä kotisi avaimet pois ja yksinkertainen lause: MENE MUUALLE.

Ei muuta. Pysy sanojesi takana.

Hän ilmeisesti ei ole käynyt vielä tarpeeksi syvällä aallon pohjalla (kiitos sinun) todella tajutakseen että hänellä on vain kaksi vaihtoehtoa: joko pikainen kuolema viinan kanssa tai raitistuminen.

1. lopetat suhteen ja palaat siihen, mikäli miehen raitistuttua rakkautta vielä löytyy - mikään muu teidän ei sairasta "symbioosia" paranna, vaan tilanne jatkuu muuttumattomana miehen kehon romuttumiseen saakka (liver,pancreas..) sekä Sinä hukkaat elämääsi samoin kuin juojakin (mikä on itsekästä)
2, jatkat nykyisellä linjalla toivoen parempaa ja tietäen samalla kaiken jatkuvan ennallaan

Get Moving !

"Pelkäisin, että hän menehtyisi juomiseen, siksi että jätin hänet. "
Eristäytyminen on huono asia, koska todellisuudentaju häiriintyy helposti. Kuka tahansa ystäväsi voisi kertoa sinulle, että alkoholisti ei menehdy juomiseen jättämisen takia, vaan siksi, että hänellä on sairaus nimeltä alkoholismi.

Sinun pitää hommata itsellesi apua. Kyseessä on iso vyyhti, jonka purkaminen vie aikaa, mutta eihän mihinkään ole kiirettäkään. Rakastat miestäsi, hänkin ehkä sinua ja purkaa syyllisyyttään syyttämällä sinua. Hae apua vaikka kirkon perheneuvonnasta, se on ilmaista. Tai Al Anonista. Jos olet tähänkin saakka hänet elättänyt, niin ehkä jatkat sitä vielä tietoisesti, jolloin et pety siitä, että hän taas joi eikä hoitanut osuuttaan raha-asioista. Et pysty pääätlksiin ennen kuin olet tehnyt itsellesi selväksi mitä oikeasti haluat. Eihän ole kiellettyä elättää miestä joka juo kausittain. Rakastaa voi juoppoakin, ihminen hän on kuten me muutkin. Jotain sinä tästä suhteesta saat sellaista, joka sinut siinä pitää, joten pitäisi saada selville mitä. Pelkäätkö yksin olemista, mikä sinun menneisyydessäsi on sellaista, joka koukuttaa tällaiseen riippuvuussuhteeseen. Ehkä mies on riippuvainen alkoholista ja sinä hänestä.

Mutta ota vaaleanpunaiset silmälasit silmiltäsi siinä suhteessa, että olet hänen ainoa elämänsä turva. Niinhän asia ei ole, vaan jollain tapaa voi olla toisinkin päin. Sinussa on jokin haava, johon hänen hoivaamisensa ja huoltamisensa soveltuu ja tunnet itsesi tärkeäksi, korvaamattomaksi. Mutta myös alkoholisti ohjaa elämäänsä, tekee päätöksiä ja valtavan moni nainen on pettynyt, kun mies eropäätöksen jälkeen löytää välittömästi uuden hoivaajan tai jopa raitistuu. Miehesi pystyy kuitenkin olemaan aikoja selvinkin päin. Hänen alkoholisminsa ei ole vielä niin paha, että työ olisi mennyt. Jokaiselle löytyy myös asunto, jos sitä haluaa.

Ryypätä saa myös itsensä hengiltä, sitä ei suhteenne estä niin kuin ei sitäkään, että mies raitistuisi. Mutta nykytilanteessa hänen ei tarvitse tehdä mitään millekään, koska sinä hoidat asiat hänen puolestaan ja kurjuus jatkuu. Sinä inhoat itseäsi ja hän samoin inhoaa itseään.

Olisi tietysti hienoa, jos hän tulisi mukaan terapiaan. Toivon, että hän suostuu.

Olen itsekin tiedostanut, että ehkä olen riippuvainen hänestä. Olen työntänyt kaikki muut ihmiset ympäriltäni, ja keskittynyt vain häneen. Muiden ihmisten seura on alkanut ahdistaa minua, minulla ei ole mitään mielenkiintoa tutustua uusiin ihmisiin, sellaiset tilanteet jopa ahdistavat minua, enkä myöskään halua pitää yhteyttä vanhoihin kavereihin. Olen niin valtavan yksinäinen, kun hän juo. Tuntuu, että ainoa ihminen elämässäni muuttuu joksikin toiseksi. Eikä ole ketään kelle puhua. En kieri itsesäälissä, tiedän aiheuttaneeni tämän itse itselleni.

Olen aikanaan keskustellut paljon miehen entisen vaimon ja lasten äidin kanssa. He ovat hyvissä väleissä, ex on pystynyt antamaan anteeksi, ja luopumaan,katkeruudesta, vaikka heidän avioliitossaan oli paljon juomista ja henkistä väkivaltaa mieheni puolelta. Ex on kertonut, että kun hän teki lopullisen eropäätöksen, niin mies ei suostunut lähtemään heidän asunnostaan. Hän asui siellä puoli vuotta eron jälkeen, nukkui sohvalla ja ryyppäsi. Exän mukaan, hän oli niin monta kertaa ennenkin uhannut erolla, että mies ei ymmärtänyt hänen olevan tosissaan. Joka päivä ex oli kehottanut lähtemään, mutta mies vaan pysyi. Lopulta hän oli ymmärtänyt, että ex oikeasti tarkoitti sanojaan. Sen jälkeen oli alkanut alamäki kunnolla. Asunto oli löytynyt, mutta rahat menivät kaikkialle muualle kuin vuokraan ja laskuihin, ja miehen äiti oli maksanut poikansa vuokria lainarahoilla. Ennen pitkää mies sai häädön, mutta siinä kohtaa minä olin jo kuvioissa ja muutimme yhteiseen asuntoon. Olisi pitänyt ymmärtää lähteä lätkimään, mutta parikymppinen rakastunut tyttö näki kaiken hauskana,seikkailuna. Totuus valkeni melko pian, mutta siinä kohtaa oli jo niin rakastunut ja kiinni kaikessa, että lähtö tuntui mahdottomalta. Silloin jaksoin vielä käydä silloin tällöin ulkona kavereiden kanssa. Tilannetta helpotti myös erään kaverini smankaltainen tilanne. Puimme asioita yhdessä, ja oli mukavaa kun joku ymmärsi. Mutta käverini irtautui huonosta suhteesta ja oli onnellinen, joten en enää halunnut häiritä häntä omilla ongelmillani. Pikkuhiljaa lopetin yhteydenpidon kaikkiin kavereihini. En halunnut lähteä mihinkään, koska mies tuli mustasukkaiseksi, tai alkoi juomaan kun olin poissa.

Ongelma on myös se, että mieheni ei näe itseään alkoholistina. Hän vetoaa siihen, että on nyttenkin ollut kaksi kuukautta selvinpäin, että ei se hänestä alkoholistia tee jos hän nyt vähän juo. Turhan usein juominen ei jää yhteen päivään, niinkuin alkoholin normaalikäyttäjillä. Tällä hetkellä mies makaa sängyssä sammuneena. Oli baarissa joitain tunteja ja tuli kotiin alkon kautta. On toinen lomaviikkomme, ja tiedän jo nyt millainen siitä tulee. Ahdistaa niin paljon.

En tiedä miksi odotan, että tämä tilanne ratkeaisi itsestään. Että yhtäkkiä asiat vaan alkaisivat sujua ja mies ei enää joisi ja elämästä tulisi normaalia. Olen kuitenkin odottanut sitä jo monen vuoden ajan. Tunnen itseni typeräksi, kun vieläkin jaksan uskoa, että asiat kääntyvät, ja että hän alkaisi rakastaa minua enemmän kuin pulloa. On totta että inhoan itseäni. Olen täysi idiootti. Mutta kun ei ole mitään tulevaisuuden toiveita tai haaveita, niin jotenkin sitä vaan turtuu tähän tilanteeseen. Ei ole tietoa tai toivoa paremmasta.

Mieti että haluatko surkean elämän juopon puolisona jota joudut katsomaan loppuelämäsi kun juopottelee. Vai eroatko ja aloitat uuden luvun elämässä, löydät kenties miehen joka ei juo ja jolla on raha-asiat hyvin. Minä en juo kun harvoin ja velkaa on 0 euroa. Valinta on sinun, oma isäni joi ja kuoli siihen juomiseen. Ei se siitä parane, miehesi valinta on juoda ja elää sellaista elämää että juo usein. Oma valintasi on myös millaista elämää haluat elää. Elämässä voi tehdä paljon hyviä juttuja ja saavuttaa jotain jos vain haluaa. Juopon kanssa tuskin voit tehdä mitään hyviä juttuja.

Alkoholisti ei koskaan myönnä että juo liikaa. Omassa lähipiirissä olen nähnyt samanlaista touhua eikä se ollut mukavaa katsottavaa. Sinun pitää olla vahva ja päättää että eroat. Elämäsi ei ole ohitse lainkaan ja sinun pitää ratkaista tilanne omaksi eduksi ja ajatella itsesi parasta Eikä sen miehesi parasta. Ne tulevaisuuden haaveet selkeytyy kyllä kunhan pääset eroon siitä miehestä ja annat itsellesi aikaa, sun olis hyvä olla yksin vähän aikaa ja miettiä mitä haluat.

Hei enenääjaksa

Ensimmäisestä viestistäsi on jo muutama viikko, mutta ilmeisesti tilanne jatkuu ennallaan.

Olet saanut mielestäni erittäin hyviä vastauksia muilta vastaajilta. Minulla ei ehkä ole lisättävää, mutta haluan olla mukana kannustamaan sinua tekemään elämässäsi muutos. Se ei ole helppoa. On kuitenkin selvää, että jos sinä et tee aktiivisesti muutosta tilanteeseenne, annat miehelle vallan jatkaa teidän molempien kärsimystä. Se, ettei tee valintaa tai päätöstä, on valinta jatkaa samaan malliin.
Monet alkoholistin läheiset ovat saaneet tarvitsemaansa tukea ja rohkaisua myös Al-Anon ryhmistä tai A-klinikoiden omaisten ryhmistä. Kaikki mahdollinen tuki kannattaa ottaa vastaan, vertaistuki on usein korvaamattoman tärkeää. Myös seurakunnan diakonia- tai päihdetyöntekijän kanssa voi varata muutaman keskusteluajan.

Voimia elämäänne!


Merja, diakoni

Jokainen aikuinen ihminen on vaatuussa itsestään. Mies käyttää kiltteyttäsi hyväksi. Olet enemmän velkaa itsellesi. Käytä elämäsi monipuolisesti ja nauttien kun sen olet lahjaksi saanut. Parhaiten autat miestäsi jättämällä hänet vastaamaan itse itsestään. Vain silloin hänen on ryhdistäydyttävä koska niin kauan kuin tuet hänen nykytoimiaan hän ei ole pakotettu muuttumaan. Pelastat itsesi lisäksi myös miehesi lähtemällä. Mitä aiemmin, sen nopeammin miehesi todennäköisesti toipuu. Alkoholismi on pitkä sairaus joka pahenee jatkuvasti. Agressiivisuus ja holtittomuus omista teoistaan lisääntyy koko ajan eikä ole mitään mitä voit sille tehdä tai jättää tekemättä. Vain miehesi voi, ja sairauden kuvaan kuuluu ettei tee mitään niin kauan kuin on joku läheinen hyväksymässä ja tukemassa rinnalla. Voit itse sairastua, masennukseen, alkoholismiin, läheisriippuvuuteen, paniikkihäiriöön. Tee palvelus kaikille, varsinkin jos on lapsia, äläkä vain hanki alkoholistin kanssa perhettä sillä siitä kärsitte teidän lisäksi myös miehesi, ja lähde ennen kuin nykyelämä muuttaa sinua radikaalisti ja pysyvästi. Senkin jälkeen voi ja kuuluu lähteä. Mieluummin nyt. Joka päivä lähteminen on vaikeampaa ja siihen on suurempi syy miehen tötöiltyä. Maailmalla ihmisetkin ovat paremmassa turvassa kun miehesi lopettaa tuon vastuuttoman käytöksen.

Itsellä oli sama. Alkoholi valtasi omankin elämän vaikken juonut lopulta lähes koskaan vaan olin suunnilleen raivoraitis. Kun jätät alkkiksen niin aurinko alkaa taas paistaa ja näet miten elämä onkin ihanaa ja että oket itse osa sitä kaikkea ihanaa ja kaikki mahdollisuudet avautuvat. Lähde heti.