Onko tämä narsistin käytöstä kun parisuhde on aika pitkälti perustunut miehen kontrollointiin siten että naisella ei ole juurikaan vaikutusta asioihin esim. mies on perheenpää (voi olla osittain entisajan ajatusta kun mies tuo leivän pöytään). Hänen kanssaan on hyvin vaikea olla eri mieltä ja jos asiat eivät tapahdu niin kuin hän on halunnut hänellä on hyvin äkkipikainen hermostuminen ja huutaminen. Vaimon haukkuminen joskus ja hänen sättiminen osittain johtuen omasta huonosta itsetunnosta jolloin vissiin haluaa tuntea itsensä paremmaksi kun saa oman vaimonsa haukuttua. Aina kun lapsia on paikalla hän ei hauku vaan on ihan normaali eli tiedostaa kuitenkin tekemisensä. Asioista ei voi puhua avoimesti. Hän arvostelee vaimonsa harrastuksia ja kuinka käyttää paljon aikaa esim. pelaamiseen. Itse hän ei tee juurikaan muuta kuin istuu päivät kun elämässä ei ole suurempaa merkitystä.
Hän on lapsilleen todella hyväntahtoinen ja auttavainen mutta suree sitä etteivät he ole ottaneet hänen elämänkatsomusta. Hänen kanssaan voi keskustella vain asioista jotka ovat hänen vakaumukselle sopivia. Lapsuudessa on puhunut kuinka on huono isä.
Kuvailin omaa isääni koska olen alkanut miettimään että olisiko pinnan alla narsismi vai onko hän vain itsesäälissä tms?
Hän on lapsilleen todella hyväntahtoinen ja auttavainen mutta suree sitä etteivät he ole ottaneet hänen elämänkatsomusta. Hänen kanssaan voi keskustella vain asioista jotka ovat hänen vakaumukselle sopivia. Lapsuudessa on puhunut kuinka on huono isä.
Kuvailin omaa isääni koska olen alkanut miettimään että olisiko pinnan alla narsismi vai onko hän vain itsesäälissä tms?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nimenomaan epäterveestä narsismista on kyse. Eikä vain miehen osalta, vaan myös naisen, eli varmaankin äitisi. Ihan selkeästi on kyse parisuhteesta, jossa on alistaja ja alistettava. Ei ole normaalia.
Kostopanot, erilaiset addiktiot, erolla uhkailu, itsemurhalla uhkailu, uniongelmat, ei pysty työelämään tai opiskelemaan, läheisriippuvuus, dissosiaatio, rakkausriippuvuus, epävakaa persoonallisuus, manipulointi,kontrollointi, tunnekylmyys, tarve hakea miesten huomiota. Onko syytä hakea apua vai meneekö ihan itsestään ohi?
Eli epäilykseni osuvat oikeaan. Ennen ajattelin että kaikki tulee vain uskonnosta johon kuuluu siihen kasvattaminen. Osuit äidinkin suhteen oikeaan sillä kuulin salaa hänen puhuvan isälleni kuinka lapsenlasten ulkonäkö pitäisi saada muuttumaan kun se sotii heidän elämänkatsomustaan vastaan eikä ole kiva kun he semmoisena vierailevat heidän luonaan. Äitini on alistunut hänen kontrollin alaisuuteen ja välillä hän huutaakin hänelle tästä ettei tykkää että häntä arvostellaan ja tähän isäni vain mököttää.
Heillä on todella negatiivinen elämänasenne ja syyttävät muita siitä ja ivaavat muiden elämää, itsesäälissä eläminen, en muista rakkauden näytelleen roolia lapsuudessa vaan uskonto oli tärkeintä, läheisriippuvuus heitä kohtaan.
Monet ulkopuoliset ovat sanoneet kuinka meillä on täydellinen perhe ja hyvä kasvatus mutta nyt olen herännyt näkemään kuinka tilanne onkin aivan päinvastainen. Heidän hyväntahtoisuus lapsia kohtaan on ollut aitoa mutta se on tapahtunut heidän ehdoillaan eikä lapsilla ole ollut vapaata omaa henkistä kasvua. Usein äitini on sanonut että ei ole kasvatus mennyt perille kun en toimi heidän opettamalla tavalla ja tämä saa minut tuntemaan että olisin tehnyt jotain väärää.
Tämä ei ole kuitenkaan toisten hyväksikäyttöön liittyvää mutta onhan narsismia muunkinlaista. En sano heitä pahoiksi ihmisiksi mutta pinnan alla tunne-elämä ei ole terve.
Jännä miten yhtäkkiä asiat voivat nähdä ihan päinvastaisena kun niiden on ajatellut olevan.
Ei ole mitään noista. ETKÖ VITTU TAJUA ETTÄ MULLA JA MUN ÄIDILLÄ EI OLE ONGELMIA!
Kannattaa muistaa se että narsistinen ihminen pilaa ja tuhoaa toisen. Asiat eivät ole ikinä helppoja sille joka joutuu uhriksi. Kun on perhe ja vielä päälle uskonnollinen elämä ei varmasti ole helppoa lähteä ja jättää tällaista ihmistä vaikka tietää toisen olevan narsisti. Kaikkea toisten suhteesta on vaikea nähdä koska tämmöiset asiat tapahtuvat aina piilossa. Jos uhri on henkisesti kypsymätön tai herkkä ihminen luonnostaan narsisti vetää hänetkin omaan negatiiviseen ajattelumaailmaan.
Suhde narsistiin kannattaa katkaista vaikka olisi oma isä kyseessä. Jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti.
"Suhde narsistiin kannattaa katkaista vaikka olisi oma isä kyseessä. Jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti."
Kyllä. Yleensä jo paikkakunnan vaihtaminen auttaa. Itse menisi mahdollisimman kauas.
Ap: "En sano heitä pahoiksi ihmisiksi mutta pinnan alla tunne-elämä ei ole terve."
Ihmiset, joiden tunne-elämä on vinksallaan, tartuttavat pahaa oloa kaikkiin läheisiin, siitä huolimatta, että asian tiedostaisi ja osaisi "varoa".
Olen asunut narsismia"sairastava" puolison kanssa 13 vuotta ja se aika oli 12 vuotta yhtä helvettiä.....pääsin onneksi suhteesta aika helpolla pois. Meillä yhteinen lapsi, joka nyt jo melkein täysi-ikäinen. Lapsi oli 7 kun muutettiin toiselle paikkakunnalle. Elämä ei niin helppoa ollut yksinhuoltajana, mutta ihanaa ja rauhallista ilman narsissista hullua. Jokainen joka on elänyt narsistipuolison kanssa tietää mitä yhteiselämä on!
Nyt lapsi on joutunut olemaan tekemisissä ja samalla työmaalla isänsä kanssa ja kaikki mitä isä oli/teki minulle, kohdistuu nyt lapseen.....lapsen kanssa käydään paljon keskusteluja, työ on yhtä helvettiä........lapsi ei osaa tehdä mitään oikein, lapsi ei osaa mitään, isä hermostuu jos joku ei heti onnistu ja käskee painua helvettiin...ei voi opettaa ilman huutamista/karjumista, karjuu toistenkin työkavereitten kuullen yms yms Toivottavasti ei periydy, ainakin lapsella on tunteet ja kärsii tilanteista
kontrollointi on hyvin yleinen väkivallan muoto muttei suoranaisesti välttämättä viittaa narsismiin. Aidot narsistit käyttäytyy yhtä tökerösti kaikkia kohtaan oli kyse sitten kumppanista tai lapsista, joten en itse luokittelisi isääsi narsistiksi.
Isälläsi on huonot kommunikointi- ja riitelytaidot, mikä hyvin suurella todennäköisyydellä kantaa juuret lapsena opittuihin malleihin, isä on perheen pää ja päättää aisoista, piste. On hyvin vaikeaa muuttaa käytöstään, jos ei pohjimmiltaan näe omassa mitään vikaa ja syyttää esim. vaimoaan siitä, että tämä ärsyttää tai provosoi häntä, mikä taas oikeuttaa hänen mielestään huutamiseen. Ja varmasti hänellä on heikko itsetuntokin, kun ei itse oikein saa elämässään mitään aikaiseksi.
Terapiakaan tuskin isääsi auttaisi, koska hän ei pohjimmiltaan näe käytöksessään mitään väärää. Lähinnä voit tukea äitiäsi, jutella hänen kanssaan ja kenties myös kehottaa häntä lukemaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta mahdollisesti käydä terapiassa juttelemassa omista fiiliksistään, mikäli hän kärsii suhteessa.
Nämä toisen ihmisen tekemät analyysit eivät välttämättä kuvaa totuutta, joka saattaa olla esim. parisuhteeseen kyllästyminen, ja normaalia alfauroon eli johtajayksilön ominaisuuksia. Johtajia tarvitaan nykypäivänäkin, ja kriisioloissa jotka Euroopassakin ovat luultavasti piankin taas edessä, alfaurokset päättävät miten toimitaan, eivät naisjohtajat tai diskuteeraajat.
Nuorilla naisilla tuntuvat ne hankaluudet olevan: ei tiedä haluaako alfauroksen vai nynnyn vasemmistohipsterin.