Kyllä ku on pieni paikkakunta niin ei hirveesti hyvännäkösiä naisia oo ja yksi joka näytti mun silmissä hyvältä niin alkaa pikkuhiljaa jäädä unholaan.
Pienen paikkakunnan naiset
näinsevainmenee
11370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pikkukylillä katsotaan kieroon, jos joku laittautuu nätiksi. Ei ole tapoina laittautua kun vain käydään kaupassa. Sitten kun ne samat muijat menevät käymään suuremmassa kaupungissa, niin lähtöä tärkätään puoli päivää.
näinhän se on aina ollut ja ne muutamat hiemankin keskivertoa pirtsakamman näköiset tuppaavat kuvittelemaan itsestään liikoja vertailun puutteessa ja epärealistisessa markkinatilanteessa (kysyntä ylittää tarjonnan..)
Pian kun pääsen muuttamaan isommalle paikkakunnalle niin eiköhän se yksi nainen unohdu kokonaan.
Jees. Maalla on mukavaa. Muutin vastoittain ja paljon on hyväkroppaisia miehiä niiden lippispäisten plösöjen lisäksi.
Aion hyödyntää etulyöntiasemani harkiten ja valkata sopivan... ulkoisesti namun ja luonteeltaan kunnollisen. Näin hyviä apajia mulla ei olisi kaupungissa, missä kaltaisiani naisia on enemmän.
Onnea etsintöihin. Itse rupulakäpylässä ikäni asuneena en ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt yhtään oikeasti järkevää miekkosta niistä paremmannäköisistäkään uroista. Tähän mennessä löytämäni paras ja fiksuin yksilö olikin sitten homo eli se siitä.
Lienee turha mainita että itse olen muuttamassa kauas pois täältä, isoon kaupunkiin :D Onhan siellä enemmän naisia=kilpailijoita mutta helkkaristi paljon enempi miehiäkin!
Silloin aikoinaan kun pienemmältä paikkakunnalta lähti cityyn opiskelemaan, niin löi ihan oikeesti ällikällä miten paljon nuoria, kauniita ja hoikkia naisia on. Tiedä häntä oliko jotain henkistä vaikutustakin ympäristön muutoksella, mutta kyllähän itsekin on laihtunut aika lailla ja kiinnittää huomiota enemmän vaatetukseen yms.
Eli onhan se varmaan niin, että ei ole sellaista painetta ulkonäköön maaseutumaisella pienellä paikkakunnalla miehillä tai naisilla. Kyllähän sen itsekin näkee reissutyössään jo pelkästään vaatetuksesta.
Mutta tiedä häntä onko se hyvä vai huono tai onko tämä oikeasti merkitykseltään suuri juttu. Onhan sitä tullut toisaalta kuultua sanontaa, että parhaat naiset tulee maalta. Ja välistä kyllä tuntuukin siltä, että maalta tulleet naiset ja miehet ovat persoonaaltaan veikeämpiä ja vähemmän kireitä - lieneekö se juuri tuon paineen puutteessa kasvua?
Jotenkin harmittaa palstalle noin kirjoittavien puolesta, sillä musta jatkuvasti tulee kauniita/komeita ihmisiä vastaan. Voi toki olla sitäkin, kun ei mitään parisuhdetta tmv. hae, niin ei katsele niin kriittisestikään sitä vastakkaista sukupuolta.
Kaupunkinaisilla turhamaisuus näkyy kaikessa, maaseudun naisilla ei ole sellaisia paineita esittää jotain muuta mitä oikeasti ovat.
Matkustelu viini kapakoissa biletys, siinäpä ne kaupunkilaisen naisen harrastukset ja muu huvi, ykstoikkoista elämää sanoisin.
Eikä tämä ole yksin naisissa samanlaisia on miehetkin.
Minua pidettiin aina kaupungissa tosi rumana ja kaikki karsastivat minua. Sitten muutettiin maaseudulle, missä osui kohdalle mielestäni todella hyvännäköinen ja fiksusti käyttäytyvä miekkonen (ihan tavallinen, mutta minua hänen olemuksensa viehätti). Yllätyin, kun tämä mies tykästyi minuun ja pitää minua kauniina. Yllätyn myös siitä, että suunnilleen kaikki hänen tuttavansa ovat kehuneet minua kauniiksi.
Oikeasti en kyllä ole edelleenkään kaunis (ruma rupusäkki for real!), mutta tässähän tuleekin just tuo ilmiö, että kun olen erilainen ja tottunut vähän panostamaan kuitenkin vaatteisiin, hiuksiin ja silmämeikkiin, niin ne ikänsä siellä pienessä piirissä pyörineet nyt pitävät minua jotenkin "kauniina" ihan vain siksi, että itse kulkevat melko... noh... luomuina. Kun "ei sillä niin väliä, miltä näyttää, ei kukaan kuitenkaan näe".
Samaan aikaan anoppi ihmettelee, kuinka poikansa päätyi yhteen minun (=muualta kotoisin) kanssani, kun kaikki muut lapsensa ja tuttunsa ovat ottaneet puolison läheltä (esim. lapsuuden kavereista on tullut puolisoita). Eipä tässä mitään ihmeellisä - tottakai se puoliso maalla otetaan läheltä, koska ei siellä sitä tarjontaa mitenkään ylitsepursuavan paljoa ole. Tavallaan siis "pakko" ottaa se, kenet saa, ellei halua jäädä yksin. Sitä paitsi siinä helposti tulee siedettyä sellaisiakin piirteitä, joita ei oikeasti haluaisi puolisollaan olevan, kun on se ajatus ettei parempaakaan ole saatavilla.
Siitä en osaa sanoa, ovatko ne naiset tai miehet maalla nyt sen rumempia kuin kaupungissakaan, mutta onhan se totinen tosi, että vaihtoehtoja on vähemmän. Harva myöskään viitsii lähteä etsimään puolisoa kaupungista, koska sitten tulee tämä, että pitäisi joko itse muuttaa kaupunkiin (mitä eivät syntyperäiset maalaiset yleensä halua) tai puolison muuttaa maalle (ja kuka sinne muka HALUAA muuttaa?!), eli suhde on karikolla jo ennen kuin oikein ehtii alkaakaan.
Itsekin jämähdin maaseudulle, koska sieltä löytyi se unelmieni mies. Mutten voi mitenkään _suositella_ maalle jäämistä kenellekään, kyllä se elämä on siellä aika omituista ja ihmiset tietyllä tapaa.. ei nyt tyhmempiä, mutta vähän sinne päin. Yksikään maalaistuttuni ei esimerkiksi ymmärrä masennusta tai yleisimpiäkään sivistyssanoja tai psykologiaa tai yhtään mitään tällaista, eivät hyväksy homoseksuaalisuutta tai vapaaehtoista lapsettomuutta (heidän mielestään lapsettomuus on onnettomuus), eivät goottiutta tai oikein tajua hyvien tv-sarjojenkaan päälle yhtään mitään. Fantasiaelokuvista eivät olleet kuulletkaan, eivätkä oikein edes tykänneet niistä ajatuksena ("siis mikä on lohikäärme? Eihän sellaisia ole olemassakaan?" jne.) Eron huomaa heti, kun puhuu yhden tuttavapariskunnan kanssa, jotka ovat alunperin kaupunkilaisia ja maalle muuttaneet samaan aikaan kuin minäkin. Heille kun ei tarvitse selitellä jotain mitä "fakta" tarkoittaa tai mitä on masennus.
Niin ne fantasiaelokuvat ja muut on juuri sitä turhamaisuutta joilla maasedulla ei mitään arvoa ole, sitä fantasiaa maaseudulla löytyy luonnosta.
Mitä ne hyvät tv-sarjat mielestäsi on?
Jotenkin tuntuu että liiottelet melkoisesti, tai olet trolli.
Jaa onko nykyään telkkarin katsominenkin turhamaisuutta? :DDD En ole tiennytkään, että itselle tärkeiden asioiden sisällyttäminen elämään on turhamaisuutta....
Itse olen maalta. Halaun pois täältä. Tykkään kivoista, näteistä vaatteista ja elokuvista ja meikkaamisesta (haluaisin olla meikkitaiteilija). Mutta jeesusperkele, kun täällä yrittää kulkea pihalla meikattuna omaksi iloksi ja jotkut muut kuin vanhat verkkarit ja venähtänyt T-paita päällä, niin koko kylänraitti supisee, että mihinkähän tuo on menossa kun on itsensä tuollen tällännyt. Ahdistaa. Vihaan verkkareita, enkä aio sellaisia päälläni pitää. Skaakelin epämukavat ja rumat housut. Mutta kai tämä on sitten turhamaisuutta, kun haluaa käyttää vaatteita, joista tykkää.
Ja fantasiaa luonnosta... joo-o... luonto on kaunis ja siellä on kiva liikkua. Muttei se korvaa sitä, että elokuva on visuaalinen kokonaisuus. Et varmaan itse koskaan katso elokuvia. Niillä haetaan sitä toisen maailman tuntua. Itse olen tykännyt aina mieluummin katsoa elokuvia kuin haistella paskaa pellonreunassa, vaikka sekin epäilemättä sinulle on sitä fantasiaa parhaimmillaan.
Meitä on moneksi.
Paska haisee rahalle.
No katton elokuviakin joskus mutta tarkoin valiten mitä katson.
Verkkareita vihaan minäkin, kassialmat niitä käyttää, housut pitää olla sellaiset että muodot näkyy, joskus tekee mieli hullutella vetämällä ohuet housut kunnolla ylös niin että kamelinvarvas loistaa, kiva kiusata ukkoja.
Sun pitää pestä suus mäntysuovalla enneku kaupunkiin muutat, ei siellä naiset kiroile.