Olen pitkäaikaistyötön. Vuosikausia olen ollut kotiäiti. Minulla ei ole kodin ulkopuolisia harrastuksia. Sosiaalisia suhteita vain muutama. Olen korkeasti koulutettu, mutta työtön maisteri. Olen etääntynyt opiskelemastani aineesta täydellisesti. Hukkaan meni se koulutus kohdallani.
Minulla ei ole mitään sanottavaa tai puhuttavaa mieheni kanssa - tai ylipäätään kenenkään. Olenhan työtön, vuosikausia. Valitan lähes joka asiasta. Mieheni on korkeassa virassa, puhuu työasioita - en ymmärrä sanaakaan. Kommenttini ovat typeriä. Olen lukossa, en halua avautua kenellekään - paitsi täällä. Miten te muut naiset elätte perhe-elämää, kun mitään yhteistä ei ole miehen kanssa?
Minulla ei ole mitään sanottavaa tai puhuttavaa mieheni kanssa - tai ylipäätään kenenkään. Olenhan työtön, vuosikausia. Valitan lähes joka asiasta. Mieheni on korkeassa virassa, puhuu työasioita - en ymmärrä sanaakaan. Kommenttini ovat typeriä. Olen lukossa, en halua avautua kenellekään - paitsi täällä. Miten te muut naiset elätte perhe-elämää, kun mitään yhteistä ei ole miehen kanssa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei
Kirjoituksesi on koskettava. Jotenkin tulkitsen sitä niin, että varsinainen ongelma ei ole yhteisten puheenaiheiden puute puolisosi kanssa. Korjaa jos olen väärässä. Mutta vaikka työttömyys on kauhea asia, ei se sinänsä estä sinua hankkimasta puheenaiheita tai pakota lukkiutumaan kotiin. Voisivatko syyt kuitenkin olla syvemmällä?
Ystävällisesti
Pappi Elisabet
Ymmärrän täydellisesti: jos elämä kuluu neljän seinän sisällä niin puheenaiheet loppuvat täysin ja tyystin aika nopeasti. Asenteetkin näyttävät kulahtaneen siinä samalla. "Korkeasti koulutettu" ihminen joka hoitaa perhettä osaa vaikka mitä ja pystyy ja kykenee, kyse on enemmän halusta ja tahdosta.
Ota niskasta itseäsi kiinni äläkä päästä valumaan johonkin masikseen ainakaan kovin syvälle. Juuri jostain luin että pikkuinen pinnallinen alavireisyys saattaa antaa ihmiselle eväät miettiä missä mättää ja sillä lailla keinot selvittää, aloittaa 'alusta' uusin voimin.
älähän nyt viitsi, ei lasten kanssa kotona oleminen maisteristason koulun käynyttä ihmistä noin täysin tyhmennä, etteikö olisi miehen kanssa enää mitään puhuttavaa, tai etteikö maisteristason koulutuksella ymmärrettäisi virkamiehen työtä.
Sitä yhteistä elämää tulee heti miehen kanssa kun nostat pääsi ja ajatuksesi pois sieltä omasta peffastasi ja lopetat itsesäälissä rypemisen ja itsesi vähättelyn.
Mietipä vähän seuraavia asioita:
Ovatko lapsesi sinulle tärkeitä?
Onko heidän kanssaan vietetty aika tosiaan noin hukkaan heitettyä ja valunut läpi käsiesi itsesäälissä velloen mitään tekemättä?
Onko kotisi ja elämäsi tosiaan noin paskaa ja ikävää?
Asenteesi muita ja itseäsi kohtaan, on sen tasoinen, että töitä ei tule löytymään jatkossakaan.
Mitäpä jos alkaisit keskittymään niihin tärkeisiin asioihin, perheeseen, uudelleen kouluttautumiseen, itsesi hoitamiseen. Tämän kaikki onnistuu kunhan asenteesi ensin on kohdallaan.
Minä olen kohta vuoden ollut lapsen kanssa kotona ja kyllä, joka päivä tunnen typertyneeni ja tunne korostuu, kun tapaan ystäviäni, jotka elävät aktiivista elämää.
He yrittävät kyllä saada minua mukaan keskusteluihin, mutta mitä sanottavaa minulla on? Edes uutisia en ole kunnolla vuoteen seurannut, joten kakkavaipoista ja neuvolakäynneistäkö pitäisi puhua. Toiset kertovat väitöskirjansa etenemisestä, päivänpolitiikasta, kiinnostavista kirjoista... ja sitten olen minä, räjähtänyt kotiäiti, jonka aivotoiminta on nollassa.
Haluan takaisin töihin mahdollisimman pian. Ja toisten äitien seuraan hakeutumista on turha ehdottaa, inhoan heidän juttujaan yhtä paljon kuin omiani.
oikeassa olet, kyllä se elämä näköjään tyhmistyttää joitakin.
Et osaa päivän uutisia netistä edes lukea, mutta tänne jaksat kuitenkin kirjoittaa!
No mikä on kunnolla kenellekin. Toki pintapuolisesti luen, mikä tarkoittaa mulle Ylen uutissivuja ja Hesaria. Vähän eri asia, kuin se, että lukisi noiden lisäksi The Guardianin, New York Timesin, Der Spiegelin... jne.
huomaatko miten uppoat yhä syvemmälle itse kehittämääsi tyhmyyteen?
mikähän estää sinua lukemasta yllämainitsemiasi ulkomaisia lehtiä kotona ollessa?
Sinullahan on 24/7 aikaa sivistää itseäsi!
Mitenkähän ajattelit nuo ulkomaan uutiset ja kaiken kehittävän tiedon jalostaa ystäväpiirillesi sitten kun olet mennyt töihin?
Vai 24/7 aikaa sivistää itseäni. Ilmeisesti tietosi itsensä sivistämisestä ja lapsista ovat samalla tasolla. Siinäpä sivistää itseään kun koliikkivauva huutaa kuukausitolkulla yöt läpeensä. Aivot ovat siinä vaiheessa aika toimintakyvyttömässä tilassa. Ja vaikka nyt pahin on ohi, lapsi vaatii hereillä ollessaan huomiota eikä mahdollisuutta keskittyä yhtämittaisesti muuhun ole. Toki jos aina olisi tottunut elämään tippaleipäaivojen kanssa ja pomppimaan asiasta toiseen, älyllisen suorituskykynsä heikkenemistä tuskin edes huomaisi. Onneksi typeryyteni ei kuitenkaan ole saavuttanut vielä sinun tasoasi.
Ja nuo mainitsemani asiat, joihin en kykene, eivät ole ystäväpiirilleni mitään eritystä meriittiä, vaan yleissivistykseen kuuluvaa.
Olen kouluttamaton ja olin vuosia kotiäitinä lasten kanssa.
Kansakouluni ja mieheni koulutuksen ero on 4 tasoa.
Siitä huolimatta ja yhteisistä mielenkiinnon kohteista johtuen meillä on riittänyt keskustelun aiheita nämä vuosikymmenet.
Kotivuosina kyllästyin sosiaalisten kontaktien niukkuuteen ja hakeuduin KK-markettiin iltakassaksi. Silloin ei vielä ollut viivakoodeja joten muistettavaa oli väihintäänkin riittävästi.
Työkaveri ja asiakaskontaktit olivat arvokas osa sosiaalista elämääni. Osa niistä on säilyt aina nykypäiviin asti.
Ay-toiminta ja osallistuminen paikallispolitiikkaan antoivat oman sisältönsä elämääni. Vielä nytkin minua pyydettiin ehdokkaaksi kuntavaaleihin En suostu.
En täytä tuota loppuosan ehtoasi koska milloinkaan emme ole mieheni kanssa olleet paljoakaan eri maailmoissa.
Avioituessamme antoivat muutamat, meitä vanhemmat tuttavamme melko pessimistisen ennusteen liitollemme. Vanhat asenteet. Minun olisi pitänyt olla vähintään peruskoulun opettaja tai sairaanhoitaja!
Viimeisten, vajaan parinkymmenen vuoden aikana, olen vuosittain matkustellut naiskaverini kanssa. Joskus pelkästään pääkaupunkiseudulla, Tallinnassa, kaupunkilomalla Euroopassa ja Välimeren alueella.
Vaihtelua tämäkin.
Kaikesta päätellen miehesi ei ole ainakaan kannustanut sinua suuntautumaan ulospäin missään mielessä?
Olet passivoitunut ja mahdollisesti masentunut? Hölmö ajatukseni on kannattaisiko psykiatrilla / psykologilla käynti?
"Asenteesi muita ja itseäsi kohtaan, on sen tasoinen, että töitä ei tule löytymään jatkossakaan". Just näin on. Kiitos sinulle.
Olet niin oikeassa. Olenhan kaikessa väärä; nyt minulla on myös väärä asenne. Juuri asenteen takia ei ole löytynyt töitä eikä löydy jatkossakaan. Anteeksi olemassaoloni. Muille kirjoittajille kiitos neuvoista. Hyviä ovat, kannustavia ja rohkaisevia.
älä jaksa.
mietipä nyt tuota asennettasi. Työtön maisterisraukka on ollut vaan kotona, oma ammattitaito on mennyt kun mies on saanut tehdä uraa ja päässyt korkeaan virkaan ja päläpälä.
jos juttusi on puoleksikaan totta, sitä suuremmalla syyllä sinun on aika ottaa lusikka kauniiseen käteesi ja ajatella vähän asioitasi muultakin kantilta kuin itsesäälin taholta.
1) olisit voinut pitää ammattitaitoasi yllä lastenkin kanssa. Mikään ei estä opiskelemasta iltaisin tai viikonloppuisin.
2) olisit voinut hankkia harrastuksia ja ystäviä.
3) voisit koska tahansa mennä kouluttautumaan uuteen ammattiin.
4) teillä on talous turvattu, onhan miehesi korkeassa virassa :), joten mikä estää vaikkapa vapaaehtoistyön tai järjestöhommat? Oma asenteesi?
Oma asenteesi, mykkyytesi ja haluttomuutesi puhua miehellesi, on se joka estää keskustelut hänen kanssaan. Maailma on täynnä asiaa ja aiheita, löytyy taatusti yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja asioiden jakamista.
Oma asenteesi, itsesi vähättely ja itsesääli, marttyyrinä mariseminen antaa sinulle mahdollisuuden olla tekemättä mitään itsesi eteen. Ainahan se on helpompaa marista ja marmattaa mitään tekemättä kuin oikeasti ottaa lusikka kauniseen käteen ja hakea vaikkapa uudelleen koulutukseen.
Meneehän se elämä ohi noinkin, itseensä ja parisuhteeseensa tyytymättömänä kitisijänä.
Itse olen hattua myöden täynnä itsesäälissä rypijöitä. Jos on masennusta eikä sen takia saa mitään aikaan, kannattaa mennä lääkäriin. Hyvää keskikesän juhlaa ja heps, nyt pää pois sieltä takapuolesta ja huomaatko, aurinko paistaa, lapsesi ovat terveitä, sinulla on kiva ja ihana mies, ei taloushuolia, nauti siitä!
Minäkin olen melkein uimamaisteri. Jäi tutkinto suorittamatta kun kaveri tarjosi kaljapullon. Nyt olen ikäloppu peruskoulun käynyt juntti. Joka ei lue ei sivisty.
sinulla on kaikki mahdollisuudet kehittää itseäsi, parisuhdettasi ja elämääsi juuri nyt. Olet hyväosainen, ei paina rahahuolet eikä tarvitse surra mistä jokapäiväisen leivän saa pöytään. Olet kotona, voit hoitaa lapsesi ja kantaa sitä kautta kortesi kekoon tämän yhteiskunnan ja lastesi hyväksi.
Voit koska tahansa kouluttautua uuteen ammattiin tai päivittää nykyisiä tietojasi.
Kesä on tullut, nauti kotona olosta, ihanista lapsistasi ja työssä käyvästä miehestäsi.
Huomaat viimeistään 10-20 vuoden päästä, että elit juuri tänään elämäsi parasta aikaa, mutta tyhmyyksissäsi missasit sen.
Jos podet masennusta, varaa aika lääkärille. Hyvää kesää ja elämää. Nauti siitä mitä sinulla on, älä murehdi sitä mitä sinulla ei ole.