Mitä aiotte tehdä loppuelämänne

Tyhmä kysymys. Ensin sanoo, että kun ette löydä kumppania. No jos noin on, niin mitäpä siinä oikeen muutakaan voi, kuin jatkaa sinkkuilua. Ja ikäänkuin pitäisi olla yksin kaikenaikaa, jos on sinkku?? Kyllä sulla on käsityksissäsi jotain onttoa.

Naiset itkee usein yksinäisyyttään kun ei ole ketään ketä halata ja kelle puhua eikä naisille ole ketään tukena

Noh... Dokaan ja soitan itsemurhamusiikkia... :D

Joo mutta en tee töitä.

Mulla ei ole mitään tietoa...

Haluttas kuolla taistelussa kuuskymppisenä...

Kuolla tappelussa vielä kun kykenee siihen.

Nostelen rautaa, dokaan ja oon rasistinen kunnes mun pumppu pettäää.

Muutan toiselle paikkakunnalle... Julistan itteni varattomaksi ja väistelen elatusmaksuja...

Kyllä sinkkuna kelpaa olla loppuun asti. Aion nauttia elämästä kuten tähän asti olen nauttinut, harrastan ja työskentelen. Sitten kun eläkkeelle pääsen, lähden etelään. Yksin.

Haukun naisia tällä palstalla seuraavat 10 vuotta.

En tee mitään. Haluan vain kuolla. Miksen jo kuole, miksen sairastu vakavasti ja kuole. Miksi elämän pitää olla yksinäistä.

Eipä tässä jaksa oikein mitään tehdä. Niinhän tutkimus sanoo että yksinäiset kuolee nuorina. Tuskin mua huolitaan mihinkään töihinkään, olen vaan ja kulutan aikaa.

Olen sinkkuna, palstanaisten mukaan en uskalla elää ja sitten kuolen, ei kai siinä sen kummempaa ja parempi veto se minusta on kuin elää väärin.

Yksinäisellä ihmisellä on usein enemmän kavereita ja ystäviä kun varatuilla. Syy on yksinkertainen. Heillä on aikaa enemmän muuhun. Yksinäinen voi olla avulias ja ystävällinen (suomalaisille). Mikä on elämässä hienoa? Hyvä mieli? Tehkää sitä muille ja itsekin saatte sen.
Rakastakaa ihmisiä kauempaa ja itsekin saatte sen. Sitäpaitsi kun olette ystävällisiä, avuliaita ja mukavia ihmisiä, on vaara, että joku toinen yksinäinen ihastuu teihin. Mitenkän sitten???
Sitten ollaankin pahasti lirissä!
Ei voikaan olla enää sinkku tai yksinäinen.

Yksinäisia vihataan ja siksi ovat yksin. Ulkonäkö tai eivät ole sosiaalisia ja siksi ovat yksin. Jos ei ole normaali vaan vähän hiljainen ja ujo niin se on paha juttu kun pitäis elää ja etsiä kumppania. Tässä maassa on aika vähän sellaisia jotka hyväksyy hiljaisen epäsisiaalisen miehen kumppaniksi.

Olen päättänyt tehdä kaikkeni löytääkseni kumppanin, vaikka sitten ulkomailta. Ehkä pitäisi hyväksyä tilanne, että kumppanin löytäminen on miltei mahdoton tehtävä, mutta en silti vielä aio lannistua. Toimiva parisuhde on suurin haaveeni. Sitä kohden mennään, vaikka sitten läpi harmaan kiven;)

Ajattelin runkata kunnes madot syövät kyrvän ja käden.

Tyydyn yksinoloon, en enää jaksa hakea, enkä usko löytäväni, loppuelämä mennään näin. Yli 10 v olen yrittänyt kumppania löytää, ja nyt on jo ikääkin sen verran että tuntuu mahdottomalta ketään löytää.

Häh?..

Jos on selvinnyt "sinkkuna" lähes koko ajan 35-vuotiaaksi asti niin mihin se tästä muuttuisi?
Jotenkin huonommaksi?

Testot laskevat miehillä iän myötä joten ei panetakkaan niin paljon ja on aina siihen löytävissä ratkaisuja. Seksiä voi hakea läheltä tai eksoottisimmista kohteista helposti.
Läheisyyden kaipuu onkin sitten hankalampi paikata. Lähinnä varsinkin siinä vaiheessa kun aika on jättänyt vanhemmista ja muista ihmisistä.

Mitä muita ratkaisuja olisi kuin "tyytyä"?
Etsiä joku väkipakolla?
Joku jolla on jo lapsia tai joku joka ei viehätä tai jonka kanssa ei tule toimeen tai joka ei näe maailmaa lainkaan samalla tavalla? Joka ei voi käsittää hiventäkään siitä mitä sinä tunnet ja tiedostat?

Helpointa on olla yksin. Toisen kanssa toimeentuleminen se on hankalaa varsinkin kun jokainen on yksilö omine odotuksine.