Itsellä erosta vasta muutama kuukausi. On tunne et ei jaksa huvita oikein mikään. Tuntuu et kaikki on pilalla. Hirveitä itsesyytöksiä. Miten oikein pääsen tästä yli. Melkein 14 vuotta avoliittoa takana. Tää tuska ja ahdistus ihan hirveetä. Talon myynti käynnissä ja kauheita riidallisia selvittelyjä. Riitanhan tää loppuikin. Onneksi ei ole lapsia, ettei tarvii niistä tapella. Päivistä pakko selvitä työn takia ja jotenkin se pitää toisaalta järjissä. Kohta alkaa kesäloma joka jo ahdistaa. On muuttoasiota joita täytyy selvitellä niin ehtii onneks lomalla niitä hoidella. Illat ja varsinkin viikonloput tosi raskaita. Aamulla täytyy pakottaa itsensä ylös koska muistaa et eihän tää ollutkaan pahaa unta. Ruoka ei maistu ja univaje ja unettomuus vie oloa vielä alemmas. Voi kun olis joku ns " nappi" jolla tän pahan olon sais pois. Sanotaan et aika parantaa, ei vaan jaksa kuunnella tota kliseistä lausetta. Mä haluan mun elämänilon takaisin. Olin tänään pitkästä aikaa kunnon pyörälenkillä ja se vähän auttoikin. Jos saisin kääntää kelloa toivon et en olis koskaan tavannut koko miestä. Olen täs yrittänyt tavata kavereita mahdollisimman paljon, hakenut ulkopuolista apua ja pitänyt itteeni kiireisenä. Tarvitsisin vaan jonkun tai joitakin jotka elää tällaisessa tilanteessa ja jolla olis aikaa ja halua jutella ja mieluiten toki nähdäkin ja pitää mut kiireisenä silloin kun seinät kaatuu päälle ja puristava ahdistus oikein iskee päälle. Eihän asioita voi paeta en sitä yritäkään. Vertaistuella ja ystävyyden voimalla me tästä selvitään :)
Ero ahdistaa henkisesti ja fyysisesti
Uusystava
180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei uusystava
Kerrot eron jälkeisistä tunnelmistasi. Olet kriisissä ja mielesi työskentelee kohti uudelleen orientoitumista. Vielä kaikki on kesken.
Lopussa kerroitkin, että uskot selviäväsi vertaistuella ja ystävyydellä ja kirjoitit myös hakeneesi keskusteluapua. Näillä eväillä prosessi tosiaan kulkee pikku hiljaa kohti uutta, omanlaistasi elämää ilman tätä kumppaniasi enää vierelläsi.
Vertaistukea on myös joillain paikkakunnilla eroryhmien muodossa. Kesällä niitä tuskin järjestetään, mutta voisit kysyä paikalliselta perheasiain neuvottelukeskukselta, onko sellainen tulossa syksyllä. Moni kokee sen olleen voimauttava.
Voimia ja uutta toivoa elämääsi
diakoni Merja