Osan tuotteistaan talonpojat saattoivat myydä, mutta vain kaupunkien kauppiaiden kautta, tai kapunkien markkinoilla. Vero kerättiin tullimaksuina tuotteitaan kauppaamaan tulleilta talonpojilta. Tuolloiset kapunkäynnin kohteet - siis ruoka, turkikset, rakennustarpeet jne - tuotettiin maaseudulla, mutta kun niiden kauppaoikeudet oli rajattu, näiden välittäjien, siis kaupunkien kauppiaiden, vauraus kasvoi, ja he puolestaan saattoivat ostaa palveluksia muilta. Syntyi erilaisia ammattikuntia. Näin maaseudulla tuotettujen hyödykkeiden luoma vauraus hyödytti aina vaan isompaa joukkoa.
Maaseutua verotettiin alkuun siis elintarvikkeiden muodossa, mutta sittemmin myös itse maata (peltoa) alettiin verottamaan. Kaikenlaisten verojen keräämiseen tarvittiin hallintoväkeä, syntyi kaupunkien virkamieskunta, jonka ylläpidosta niinikään vastasi maaseutu kestitys- ja kyyditysvelvotteen muodossa.
Maaseutua verotettiin alkuun siis elintarvikkeiden muodossa, mutta sittemmin myös itse maata (peltoa) alettiin verottamaan. Kaikenlaisten verojen keräämiseen tarvittiin hallintoväkeä, syntyi kaupunkien virkamieskunta, jonka ylläpidosta niinikään vastasi maaseutu kestitys- ja kyyditysvelvotteen muodossa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kapungistumista on historian saatossa jouduttu aina avittamaan hallinnollisin toimin, joten mitään luonnonlakia kaupungistumisen ja vaurauden kehittymisen välillä ei ole. Täysin vapaassa yhteiskunnassa kaupungistuminen ei olisi ollut välttämättömyys. ..
Peltomaata ei verotettu ainakaan vielä Ruotsin vallan aikana, koska valtaosa talonpojista ei periaatteessa edes omistaneet viljelemiään tiloja, vaan heillä oli niihin vain käyttöoikeus. Jos tilanpito ei kannattanut, talonpoika joutui lähtemään tilaltaan ja sinne tuli uusi talonpoika ilman rahanvaihtoa. 1700-luvulta lähtien tilan saattoi kuitenkin lunastaa kruunulta perintötilaksi eli käytännössä omaksi. Tällaisten tilojen määrä oli kuitenkin vielä pieni.
Tiloja verotettiin eräänlaisella arvioverotuksella, jossa otettiin huomioon edellä mainitsemastani syystä lähinnä vain karjan määrä. Tosin ikkunoiden määrääkin laskettiin johonkin aikaan, koska suuri määrä ikkunoita oli kai muka merkkinä jonkinlaisesta piilovarallisuudesta, mutta peltojen määrä sisällytettiin arvioverotukseen vasta, kun pellonraivaus lähti tosimielessä käyntiin 1800-luvulla.
Kaupunkien rajoilla perityt tullimaksut voi rinnastaa lähinnä myöhempään liikevaihtoveroon ja arvonlisäveroon.
Talonpojat tosiaan maksoivat veronsa pitkään pääasiassa vain maataloustuotteina. En muista, milloin siirryttiin rahaan, mutta luultavasti pikku hiljaa sitä myötä, kun talonpojilla alkoi ylipäätään olla merkittävämmin rahaa. Tervakaupasta se alkoi ja viimeistään 1800-luvulla maataloustuotteidenkin kauppa sai aivan toiset mittasuhteet kuin ennen. Silloin myös kaupankäynti vapautui maaseudulla.
Tsot tsot, tietämätön Pystis
Taloille annettiin jo 1600 luvulta lähtien manttaaliluku, jonka perusteella kannettiin veroa. Manttaaliluvussa huomioitiin mm. peltojen määrä ja laatu. Myös kruununmailla sijainneilla taloilla oli verovelvollisuus. Vero kohdistettiin joko kirkolle tai kuninkaalle, joskus molemmille. Maakirjoista löydät laskelmia kuinka verot on määrätty.
Kuten kerrot, Kruununmaille perustetut tilat sai lunastaa perintötiloiksi muutaman vuoden veroa vastaavalla summalla, eli siinä vaiheessa omistuskin siirtyi kruunulta yksityisille suvuille. Tilojen lunastus alkoi jo varhain Ruotsin vallan aikana ja jatkui sitten 1800 luvulla. Jos tila köyhtyi ja joutui taloudelliseen ahdinkoon, se saattoi vapautua veroista esim. asettamalla oman sotilaan armeijan käyttöön. Yleensä kolme-neljä taloa muodosti ruodun joka ylläpiti sotilasta, antoi tälle torpan asuttavaksi ja maksoi pientä palkkaa.
Verovelvollisilla tiloilla oli usein torppia, joiden kautta tilalliset keräsivät osan veroista, etenkin elintarvikkeina ja muina hyödykkeinä kerätyt verot. Torpparit joutuivat luovuttamaan osan tuotteistaan kantatilalle, tai sitten tekemään taksvärkkinä työtä kantatilalla. Lisäksi oli kalastettava tietty määrä kalaa vuosittain mm. kirkolle ja kaupunkien aatelille luovutettavaksi.
Talolliset veivät tuotteet kaupunkeihin myytäväksi, maaseudulla kaupunkäynti oli kiellettyä, vaikka joissakin rannikkopaikoissa (mm. Kalajoki) oli epävirallisia kauppapaikkoja. Ulkomaankauppaa sai harjoittaa tapulioikeudet saaneet kaupungit, ja esim. tervakauppa oli annettu koko Ruotsin valtakunnassa erillisille monopolille, tervakomppanialle, joka säännösteli kauppaa tehden itse huikeat voitot. Tervakomppanian tultua lakkautetuksi, alkoi mm. Oulun tervaporvareiden kukoistus. He ostivat tervan maakunnista ja myivät sievoisella voitolla eteenpäin maailman laivastoille.
En ole manttaaliverotuksesta tietämätön. Olisin voinut tehdä talonpoikien verotuksesta laajemmankin esityksen, mutta tartuin vain avauksen kohtaan "Maaseutua verotettiin alkuun siis elintarvikkeiden muodossa, mutta sittemmin myös itse maata (peltoa) alettiin verottamaan". Kiinnitä huomio sanoihin sittemmin ja peltoa. Manttaali tuli verotuksen yksiköksi jo 1600-luvulla, kuten toteatkin.
Manttaali oli siis maatalojen verotusyksikkö. Se ei perustunut vain peltojen määrään, eikä varsinkaan niiden laatuun, jonka arvioiminen olisikin ollut entisaikaan melko summittaista. Verotuksen kannalta peltojen määrää olennaisempaa oli niiden tuotto. Pellot eivät olleet maatalon tuoton kannalta sikälikään perusjuttu, että voin tuotanto ei ollut sidoksissa niiden tuottoon, koska lehmiä ei pelloilla pidetty, eikä lehmiä varten viljelty heinää tai syötetty niille viljaa.
Kyllä talojen peltomaan, niittyjen ja muidenkin alueiden laatuakin arvioitiin. Maakirjaan tehtiin näistä merkintöjä, ja verot määräytyi osin tämänkin mukaan.
Ensimmäisiä maatalouteen kohdistuneita veroja oli ns. koukkuvero, koukku oli puinen kaskiaura jolla peltoa tai kaskea muokattiin. Se oli siis eräänlainen "työkoneeseen" perustunut veromalli, jossa talon vaurauden mittana oli koukkujen määrä. Yhdellä koukulla saattoi muokata tietyn määrän viljelystä, isoilla tiloilla oli useamman koukun vero. Koukkuvero oli käytössä jo 1200 luvulla, jopa sitä ennen. Sittemmin koukkuvero korvautui "savulla", joka jakautui äyreiksi. Yksi äyri vastasi yhden tynnörin kylvöä.
Manttaalivero tuli 1600 luvulla, sitä määritettäessä otettiin huomioon pinta-ala ja peltojen tuotto (laatu), tilan nauttimat muut etuudet kuten niityt, kalavedet ja myllyt ym. Hyvillä kalavesilläkin oli siis merkitystä manttaaliluvun määrittelyssä. Manttaalin mukaan määrätyi myös velvotteita, esim. teiden (postitiet) ylläpito.
Kalastuskunnat noudattavat vieläkin osin noita vanhoja jakokuntien mukaisia rajoja, vaikka monin paikoin ovat yhdistyneetkin isommiksi kalastusalueiksi.
Isäntävero oli erityisen hankala suomen maatiloille, se oli maksettava vaikka tila ei tuottanut mitään tai tuotti huonosti, niinpä "isäntien" oli lähdettävä talvisin savottoihin verorahoja kerätäkseen.
Isäntävero oli kaiken lisäksi harkinnanvarainen vero. Naisen palkka oli niin pieni työelämässä tuolloin, että se ei riittänyt ruokaan ja asuntoon useinkaan, mutta harkinnanvarainen isäntävero sattoi olla tyttärenkin kohdalla niin suuri, että se olisi edellyttänyt paljon suurempaa naisten palkkatasoa. Ihan kuin niissä verotuksessa päättävissä elimissä olisikin mennyt verot ja tulot ihan sekaisin.
Ne isäntäverot maksettiin kodin ulkopuolelta tienaamillamme rahoilla, sillä ei vanhemmillamme ollut niitä varaa maksaa. Minä olin rakennuksilla töissä. Olemme sisarusten kanssa muistelleet viimeaikoina sitäkin, kuinka meistä kukin niitä isäntäveroja maksoi. Niin metsätöiden kuin myös maatöiden teknistyminekin olivat eräitä syitä maaltamuuttoon, mutta suurempia syitä olivat kyllä isäntävero, tilojen pieni koko ja suurten ikäluokkien tulo työmarkkinoille.
Olennaista on, että talonpoikien verotus perustui lähes meidän päiviimme asti arvioon tilan tuottokyvystä, eikä sen todelliseen tuottoon. Vielä 1960-luvulla kunnissa oli verotuslautakunnat, jotka määrittelivät verojohtajan kanssa kunkin isännän veronmaksukyvyn. Määrittelyn oikeudenmukaisuuteen vaikutti aivan varmasti myös isännän pärstäkerroin lautakuntalaisten silmissä.
Verotuslautakunnan istuntoja on käsitelty fiktiivisesti joissakin vanhoissa suomalaisissa elokuvissakin, muun muassa Kahdeksassa surmanluodissa. Siinä tosin saattoi olla kysymys Pasin verovalituksesta, mutta yhtä kaikki, periaate oli sama eli verotus määräytyi lautakunnan jäsenten mielipiteen, eikä esitettyjen kuittien perusteella.
En ole maalainen, mutta minulla on käsitys että nämä talonpojat ovat maaseudun kokoomuslaisia ja puolueena on keskusta.
Maat jaettiin isossajaossa 1600 tai 1700 luvulla ruotsalaisen herrakansan suomen asukkien kesken, tietenkin kartanot olivat parasta eliittiryhmää.
Todellinen kansa suomalaiset asuivat mäkitupalaisina, renkeinä, kerjäläisinä, huutolaisina, vaivaistaloissa ja kartaloille ja talonpojille (maa pääoman omistajille) tehtiin noitavainojen ja ruoskimisen uhalla päivätöitä ja muita veronkaltaisia suorituksia.
Sama kuviohan toistuu nykyaikanakin työvoimahallinnon toimesta erilaisten vastikkeettomien ****nakkihommien muodossa.
Ruostalainen herrakansa siis pitää edelleen sortovaltaansa pystyssä suomessa, edustajinaan rkp apupuolueineen, kuten kansallisromanttiset cocksut, sosiaalinousukkainen liitto, persunuolijat, viherhuuhailijat ja biodynaaminen keskuspuolue. Ja hallinnon ollessa pelkkää kaksinaamaista teatteria ja kusetusta.
Tietenkin ruostalaiset ja muut agnlosaksis-arjalais-intialaiset rodut ovat huikeasti esim. suomalaista rotua kehittyneempiä, mutta jos suomalaiset haluaisivat rasismin ja muun rotusyrjinnän loppuvan, pitäisi lakata äänestämästä kaikkia näitä piilorasistisia puolueita.
Ruotsin kieli valinnaiseksi!
Suuren Pohjansodan ja Isovihan jälkeen Suomessa oli jonkin verran yli 300.000 asukasta. Maa-ja henkikirjoja oli tuhoutunut ja viety Tukholmaankin. Sitten oli kiva ja helppo tehdä uusjako. Lesket ja orvot olivat avuttomia. Sodan aikana ne, joilla oli varaa, olivat paenneet Ruotsiin ja Norjaan kuten sotaväen rippeetkin. Sitten tultiin takaisin maita jakamaan. Ruotsinkielinen oli hyvä apu.
Torpparilaki 1919..
http://www.mlang.name/arkisto/torpparilaki-m1.html
suurin osa tilallisista on torppareiden jälkeläisiä
maaseutua on aina kupattu ja kupataan jatkossakin keskusten hyväksi..
Niin ne pitäisi piestä nytkin.
Maaseutua verotettiin alkuun siis elintarvikkeiden muodossa, mutta sittemmin myös itse maata (peltoa) alettiin verottamaan.
kautta aikain ryöstetty ja syrjitty, se on totuus.
Kirkko on Suomessa aina ollut riistäjän puolella ja kupannut kansaa. Erotkaa kirkosta ihmiset! Valtion verokirkon aika on ohi!
jäsenyys on vapaaehtoista, mutta koetappa olla liittymättä ammattiliittoon raksalla..
Hyvä huomio!
AY-jäsenyys on monilla aloilla vastenmielisen painostuksen tulos. Rahankorjuujuhlia vietetty jo yli 60 vuotta. Yleishyödyllisyydelle ja sen tuomalla verovapaudelle ei enää löydy perusteita.