Talonpojat piestiin ellei rahaa veroihin löytynyt

Tsot tsot, tietämätön Pystis

Taloille annettiin jo 1600 luvulta lähtien manttaaliluku, jonka perusteella kannettiin veroa. Manttaaliluvussa huomioitiin mm. peltojen määrä ja laatu. Myös kruununmailla sijainneilla taloilla oli verovelvollisuus. Vero kohdistettiin joko kirkolle tai kuninkaalle, joskus molemmille. Maakirjoista löydät laskelmia kuinka verot on määrätty.

Kuten kerrot, Kruununmaille perustetut tilat sai lunastaa perintötiloiksi muutaman vuoden veroa vastaavalla summalla, eli siinä vaiheessa omistuskin siirtyi kruunulta yksityisille suvuille. Tilojen lunastus alkoi jo varhain Ruotsin vallan aikana ja jatkui sitten 1800 luvulla. Jos tila köyhtyi ja joutui taloudelliseen ahdinkoon, se saattoi vapautua veroista esim. asettamalla oman sotilaan armeijan käyttöön. Yleensä kolme-neljä taloa muodosti ruodun joka ylläpiti sotilasta, antoi tälle torpan asuttavaksi ja maksoi pientä palkkaa.

Verovelvollisilla tiloilla oli usein torppia, joiden kautta tilalliset keräsivät osan veroista, etenkin elintarvikkeina ja muina hyödykkeinä kerätyt verot. Torpparit joutuivat luovuttamaan osan tuotteistaan kantatilalle, tai sitten tekemään taksvärkkinä työtä kantatilalla. Lisäksi oli kalastettava tietty määrä kalaa vuosittain mm. kirkolle ja kaupunkien aatelille luovutettavaksi.

Talolliset veivät tuotteet kaupunkeihin myytäväksi, maaseudulla kaupunkäynti oli kiellettyä, vaikka joissakin rannikkopaikoissa (mm. Kalajoki) oli epävirallisia kauppapaikkoja. Ulkomaankauppaa sai harjoittaa tapulioikeudet saaneet kaupungit, ja esim. tervakauppa oli annettu koko Ruotsin valtakunnassa erillisille monopolille, tervakomppanialle, joka säännösteli kauppaa tehden itse huikeat voitot. Tervakomppanian tultua lakkautetuksi, alkoi mm. Oulun tervaporvareiden kukoistus. He ostivat tervan maakunnista ja myivät sievoisella voitolla eteenpäin maailman laivastoille.

En ole manttaaliverotuksesta tietämätön. Olisin voinut tehdä talonpoikien verotuksesta laajemmankin esityksen, mutta tartuin vain avauksen kohtaan "Maaseutua verotettiin alkuun siis elintarvikkeiden muodossa, mutta sittemmin myös itse maata (peltoa) alettiin verottamaan". Kiinnitä huomio sanoihin sittemmin ja peltoa. Manttaali tuli verotuksen yksiköksi jo 1600-luvulla, kuten toteatkin.

Manttaali oli siis maatalojen verotusyksikkö. Se ei perustunut vain peltojen määrään, eikä varsinkaan niiden laatuun, jonka arvioiminen olisikin ollut entisaikaan melko summittaista. Verotuksen kannalta peltojen määrää olennaisempaa oli niiden tuotto. Pellot eivät olleet maatalon tuoton kannalta sikälikään perusjuttu, että voin tuotanto ei ollut sidoksissa niiden tuottoon, koska lehmiä ei pelloilla pidetty, eikä lehmiä varten viljelty heinää tai syötetty niille viljaa.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

En ole manttaaliverotuksesta tietämätön. Olisin voinut tehdä talonpoikien verotuksesta laajemmankin esityksen, mutta tartuin vain avauksen kohtaan "Maaseutua verotettiin alkuun siis elintarvikkeiden muodossa, mutta sittemmin myös itse maata (peltoa) alettiin verottamaan". Kiinnitä huomio sanoihin sittemmin ja peltoa. Manttaali tuli verotuksen yksiköksi jo 1600-luvulla, kuten toteatkin.

Manttaali oli siis maatalojen verotusyksikkö. Se ei perustunut vain peltojen määrään, eikä varsinkaan niiden laatuun, jonka arvioiminen olisikin ollut entisaikaan melko summittaista. Verotuksen kannalta peltojen määrää olennaisempaa oli niiden tuotto. Pellot eivät olleet maatalon tuoton kannalta sikälikään perusjuttu, että voin tuotanto ei ollut sidoksissa niiden tuottoon, koska lehmiä ei pelloilla pidetty, eikä lehmiä varten viljelty heinää tai syötetty niille viljaa.

Lue lisää

Kyllä talojen peltomaan, niittyjen ja muidenkin alueiden laatuakin arvioitiin. Maakirjaan tehtiin näistä merkintöjä, ja verot määräytyi osin tämänkin mukaan.

Ensimmäisiä maatalouteen kohdistuneita veroja oli ns. koukkuvero, koukku oli puinen kaskiaura jolla peltoa tai kaskea muokattiin. Se oli siis eräänlainen "työkoneeseen" perustunut veromalli, jossa talon vaurauden mittana oli koukkujen määrä. Yhdellä koukulla saattoi muokata tietyn määrän viljelystä, isoilla tiloilla oli useamman koukun vero. Koukkuvero oli käytössä jo 1200 luvulla, jopa sitä ennen. Sittemmin koukkuvero korvautui "savulla", joka jakautui äyreiksi. Yksi äyri vastasi yhden tynnörin kylvöä.

Manttaalivero tuli 1600 luvulla, sitä määritettäessä otettiin huomioon pinta-ala ja peltojen tuotto (laatu), tilan nauttimat muut etuudet kuten niityt, kalavedet ja myllyt ym. Hyvillä kalavesilläkin oli siis merkitystä manttaaliluvun määrittelyssä. Manttaalin mukaan määrätyi myös velvotteita, esim. teiden (postitiet) ylläpito.

Kalastuskunnat noudattavat vieläkin osin noita vanhoja jakokuntien mukaisia rajoja, vaikka monin paikoin ovat yhdistyneetkin isommiksi kalastusalueiksi.

Isäntävero oli erityisen hankala suomen maatiloille, se oli maksettava vaikka tila ei tuottanut mitään tai tuotti huonosti, niinpä "isäntien" oli lähdettävä talvisin savottoihin verorahoja kerätäkseen.
Isäntävero oli kaiken lisäksi harkinnanvarainen vero. Naisen palkka oli niin pieni työelämässä tuolloin, että se ei riittänyt ruokaan ja asuntoon useinkaan, mutta harkinnanvarainen isäntävero sattoi olla tyttärenkin kohdalla niin suuri, että se olisi edellyttänyt paljon suurempaa naisten palkkatasoa. Ihan kuin niissä verotuksessa päättävissä elimissä olisikin mennyt verot ja tulot ihan sekaisin.
Ne isäntäverot maksettiin kodin ulkopuolelta tienaamillamme rahoilla, sillä ei vanhemmillamme ollut niitä varaa maksaa. Minä olin rakennuksilla töissä. Olemme sisarusten kanssa muistelleet viimeaikoina sitäkin, kuinka meistä kukin niitä isäntäveroja maksoi. Niin metsätöiden kuin myös maatöiden teknistyminekin olivat eräitä syitä maaltamuuttoon, mutta suurempia syitä olivat kyllä isäntävero, tilojen pieni koko ja suurten ikäluokkien tulo työmarkkinoille.

Historiantuntija kirjoitti:

Kyllä talojen peltomaan, niittyjen ja muidenkin alueiden laatuakin arvioitiin. Maakirjaan tehtiin näistä merkintöjä, ja verot määräytyi osin tämänkin mukaan.

Ensimmäisiä maatalouteen kohdistuneita veroja oli ns. koukkuvero, koukku oli puinen kaskiaura jolla peltoa tai kaskea muokattiin. Se oli siis eräänlainen "työkoneeseen" perustunut veromalli, jossa talon vaurauden mittana oli koukkujen määrä. Yhdellä koukulla saattoi muokata tietyn määrän viljelystä, isoilla tiloilla oli useamman koukun vero. Koukkuvero oli käytössä jo 1200 luvulla, jopa sitä ennen. Sittemmin koukkuvero korvautui "savulla", joka jakautui äyreiksi. Yksi äyri vastasi yhden tynnörin kylvöä.

Manttaalivero tuli 1600 luvulla, sitä määritettäessä otettiin huomioon pinta-ala ja peltojen tuotto (laatu), tilan nauttimat muut etuudet kuten niityt, kalavedet ja myllyt ym. Hyvillä kalavesilläkin oli siis merkitystä manttaaliluvun määrittelyssä. Manttaalin mukaan määrätyi myös velvotteita, esim. teiden (postitiet) ylläpito.

Kalastuskunnat noudattavat vieläkin osin noita vanhoja jakokuntien mukaisia rajoja, vaikka monin paikoin ovat yhdistyneetkin isommiksi kalastusalueiksi.

Lue lisää

Olennaista on, että talonpoikien verotus perustui lähes meidän päiviimme asti arvioon tilan tuottokyvystä, eikä sen todelliseen tuottoon. Vielä 1960-luvulla kunnissa oli verotuslautakunnat, jotka määrittelivät verojohtajan kanssa kunkin isännän veronmaksukyvyn. Määrittelyn oikeudenmukaisuuteen vaikutti aivan varmasti myös isännän pärstäkerroin lautakuntalaisten silmissä.

Verotuslautakunnan istuntoja on käsitelty fiktiivisesti joissakin vanhoissa suomalaisissa elokuvissakin, muun muassa Kahdeksassa surmanluodissa. Siinä tosin saattoi olla kysymys Pasin verovalituksesta, mutta yhtä kaikki, periaate oli sama eli verotus määräytyi lautakunnan jäsenten mielipiteen, eikä esitettyjen kuittien perusteella.

Ruotsin kieli valinnaiseksi!
Suuren Pohjansodan ja Isovihan jälkeen Suomessa oli jonkin verran yli 300.000 asukasta. Maa-ja henkikirjoja oli tuhoutunut ja viety Tukholmaankin. Sitten oli kiva ja helppo tehdä uusjako. Lesket ja orvot olivat avuttomia. Sodan aikana ne, joilla oli varaa, olivat paenneet Ruotsiin ja Norjaan kuten sotaväen rippeetkin. Sitten tultiin takaisin maita jakamaan. Ruotsinkielinen oli hyvä apu.

Torpparilaki 1919..
http://www.mlang.name/arkisto/torpparilaki-m1.html

maaseutua on aina kupattu ja kupataan jatkossakin keskusten hyväksi..

jäsenyys on vapaaehtoista, mutta koetappa olla liittymättä ammattiliittoon raksalla..

Hyvä huomio!

AY-jäsenyys on monilla aloilla vastenmielisen painostuksen tulos. Rahankorjuujuhlia vietetty jo yli 60 vuotta. Yleishyödyllisyydelle ja sen tuomalla verovapaudelle ei enää löydy perusteita.