Puolisoni petti minua rankemman kautta ja aikani tilannetta harkittuani olen päättänyt erota hänestä. Pääasiallisina syinä tietty itse pettäminen, valehtelu kiinni jäämisen jälkeen, toisen asettaminen edelleni ja viimeisenä tietysti se, että en yksinkertaisesti usko hetkeäkään liiton enää elpyvän.
Toinen vannoo ja vakuuttaa itkien päivä toisensa jälkeen, että ei erota ja että kaikki on muuttunut. Takana on terapiat ja hän on kuulemma muuttunut ihminen, joka haluaa oikeasti yrittää ja katuu todella syvästi.
Tunnen hirveää syyllisyyttä erosta, mutta kaiken tapahtuneen jälkeen en usko hetkeäkään etteikö suhde taas kerran jatkuisi tilanteen tasaannuttua ja odotankin, että vuoden sisään erosta se on täysin julkinen suhde.
Onko muilla käynyt niin, että eron kynnyksellä vakuutetaan ja vannotaan viimeiseen asti, että suhde on ohi, mutta hetikohta eron jälkeen käykin ilmi, että kaikki olikin petattu valmiiksi? Tai että suhde ainakin jatkuu heti eron jälkeen? Tämä kolmas pyörä on myös tahollaan naimissa ja selkeästi ilmaisi muutama kk sitten, että hän haluaisi "keskustella" puolisoni kanssa tulevasta, kun tilanne kävi ilmi molempien kotona.
Raastavaa laittaa lasten koti palasiksi ja tämä syyllisyys syö aivan hirveästi. Puoliso oli jo "jatkoajalla" töppäysten jälkeen eikä muutosta siis tapahtunut.
Toinen vannoo ja vakuuttaa itkien päivä toisensa jälkeen, että ei erota ja että kaikki on muuttunut. Takana on terapiat ja hän on kuulemma muuttunut ihminen, joka haluaa oikeasti yrittää ja katuu todella syvästi.
Tunnen hirveää syyllisyyttä erosta, mutta kaiken tapahtuneen jälkeen en usko hetkeäkään etteikö suhde taas kerran jatkuisi tilanteen tasaannuttua ja odotankin, että vuoden sisään erosta se on täysin julkinen suhde.
Onko muilla käynyt niin, että eron kynnyksellä vakuutetaan ja vannotaan viimeiseen asti, että suhde on ohi, mutta hetikohta eron jälkeen käykin ilmi, että kaikki olikin petattu valmiiksi? Tai että suhde ainakin jatkuu heti eron jälkeen? Tämä kolmas pyörä on myös tahollaan naimissa ja selkeästi ilmaisi muutama kk sitten, että hän haluaisi "keskustella" puolisoni kanssa tulevasta, kun tilanne kävi ilmi molempien kotona.
Raastavaa laittaa lasten koti palasiksi ja tämä syyllisyys syö aivan hirveästi. Puoliso oli jo "jatkoajalla" töppäysten jälkeen eikä muutosta siis tapahtunut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuolla viimeisellä lauseellasi "Puoliso oli jo "jatkoajalla" töppäysten jälkeen eikä muutosta siis tapahtunut" vastasit itse kysymykseesi eli olet yrittänyt hänen kanssaan jo kaikkesi eikä muutosta tule, niin oman itsesi ja lastesi vuoksi kannattaa erota. Eipä sitä lastenkaan ole kiva katsella tuollaista suhdetta, mikä teillä on ja ihan turhaan syytät itseäsi, koska miehesihän se käyttäytyy kunniattomasti ja on se suhteenne sika. Ihan turha miettiä sitä jatkaako hän suhdettaan vai ei, keskity vaan eron käytännön järjestelyihin ja muista rakastaa itseäsi ja vielä ehjäksi asti.
Miten usein olemmekaan aivan liian kilttejä. Voimia päätöksessä pysymiseen. Olet jo antanut toiselle tilaisuuden tehdä asiat toisin ja näit lopputuloksen. En minäkään katselisi pidempään. Harmittavaa, että lapset joutuvat myös kärsimään, mutta vastuu kahden ihmisen suhteesta on aina kahdella ihmisellä. Jos toinen heittää vastuun pois, on yksin mahdotonta suhdetta kasassa pitää.
Kyllä se on sillä tavalla, että puolisoasikin tilanne helpottaa, kun eroatte. Ensin itkettää, se on luonnollista, mutta kyllä se siitä.
Niin se munkin entinen puoliso vakuutteli, ettei koskaan enää petä jos en lähde. Että hänestä kuoriutuu hyvä aviomies mulle. Teot ei kuitenkaan puhuneet puolestaan ja ero tuli. Kahden viikon kuluttua erosta mies esitteli salasuhteensa lapsille.
Nainen oli myös naimisissa eikä ikinä eronnut miehestään. Ja sitten alkoi se takaisinruikutus. En ottanut. En tiedä tänä päivänäkään, saiko naisen aviopuoliso koskaan tietää suhteesta.
Luonnollista, että tunnet syyllisyyttä eron takia koska ajattelet lasten parasta. Se paras on mun mielestäni heille sitä, että voivat kasvaa aikuisiksi kodissa, jossa vallitsee rakkaus ja luottamus. Se ei tarkoita, että vanhemmat hampaat irvessä pysyttelee saman katon alla.
Sä itse tiedät, mikä sulle on parasta. Itse tiedät, missä menee rajat, miten sua voi kohdella. Kaikkea ei tarvitse anteeksi antaa.