Liian korkea työmoraali

Voi me liian vastuuntuntoiset ja kiltit ihmiset!
- Hirveitä juttuja luin näiltä sivuilta.

Jos joku uhkailee väkivallalla niin poliisille ja heti ilmoittamaan!
Ihan peestä myös jos oikein klikki asettuu yhtä vastustamaan: siinähän yritetään savustaa ihminen duunista ulos.

Mulla itseasiassa siis pieni ongelma omassa työssäni.
Viitisentoista ihmistä, joista suurin osa naisia.
Töissä oleva mieshenkilö yrittää saada kaikista naisista pikkusihteerikköjään itselleen.
Siis ihan ammattimielessä!
Tämä on onneksi kaikkien tiedossa täällä, mutta kun uutena tulet töihin niin eihän sitä ihan varma voi olla mitä kaikkea työtehtäviin kuuluu...
Ja kilttinä sanot okei mitä hulluimmillekin hommille kun tää pyytää.
Silloin on mies tyytyväinen ja työntää lisää hommia minkä ehtii, kun huomaa että nyt tärppäs! Tässäpä oiva tilaisuus delegoida omat hommat jollekin muulle. - Ja: menee pitkälle "työlounaalle" - firma tietysti maksaa!

Mutta: annapas olla kun kiltti tajuaa et hei: ei nää hommat mulle kuulu! Ja yrittää sit varovaisesti (vaikka tittelit ihan samanarvoisia - huom!) selittää etten ehdi...
Tässä se pointti: äijä syyllistää heti:
"Mutta kun pomo SANOI että sun pitäs nyt enemmän tehdä tällasia juttuja...ja kun ne muuten maksaa teettää ulkopuolisella....läpä-läpä"

Huh: tätä on nyt jatkunut neljä vuotta. Meni avoliitto karille kun työ alkoi. Alkoi masennuskausi ja lääkitys. Tuli sairaslomia ja pitkittyneitä kipuja. Vatsa, selkä, niskat - joku mennyt aina kipeeksi. Psykosomaattista, tiedän, mutta kiputilat on silti todellisia.
- Eilen vihdoin (uudet lääkkeet!) alkoi niin selkeesti vituttamaan toi tyyppi että tajusin et tästä on tultava loppu.
Päivä alkoi muuten hyvin ja sain kovasti hommia tehtyä. Ja sit se tyssäs tohon samaan juttuun.
Mutta sainpas sanottua sille järkevästi että jonkun muun on nyt tehtävä toi juttu.
- Huonosti nukutun yön jälkeen tosin: painajaisia tästä päivästä.
Jeesus kun pöljää! Mietin sitä töihin tullessani ja tajusin vaan että teenpä nyt kärpäsestä härkäsen. Ei toi jätkä saa mua enää pompottaa.
Jos tulee vielä tota litaniaa että "...pomo sanoi..." niin sanon että: "niinkö sanoi? No käydäänpä nyt sitten kerrankin kysymässä pomolta että pitääkö tämä paikkansa?

Eli, tarinan opetus:
Menkää hyvät kiltit, kiusatut ihmiset lekuriin ja kertokaa tilanne. On olemassa lekureita jotka kuuntelee. Jos ei kuuntele: vaihda lekuria! Vaadi että pääset puhumaan vaikka psykologille.
Mua on auttanut masennuslääke mitrazapin. Muutakin apua varmaan löytyy - ei ole pakko lääkkeitä syödä.
Meillon vaan tää yks elämä, eikä työ SAA syödä ihmisen voimia niin, ettei jaksa elää!

- Huh: kylläpäs helpotti kirjottaa...:-))