Onko kuinka moni tavannut nykyisen tai entisen kumppaninsa netin kautta? Miten tuttavat suhtautuivat? Ja jos on päättynyt, miksi päättyi? Sehän on nykyään aika arkista touhua, että netissä tutustutaan, vaan moniko johtaa sitten vakavampaan suhteeseen tai alttarille asti...
Netissä tavanneita???
Amore-amore
191326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Heips! Minä satuin löytämään elämäni rakkauden netin kautta, yhessä ollaan oltu tosin "vasta" 8 kk mut tuntuu et oma sielunkumppani istuu vierellä :) Sukulaiset suhtautuu niin kun suhtautuu...Vanhanaikaisia kun ovat, mut ne vaan pitää jättää omaan arvoon! Molempien vanhemmat on meidän puolesta onnellisia, samoin sisarukset :) Ja totta turiset, arkipäiväähän se netti nykyään on. Varovaisuutta suosittelen kaikille, mut on netissä näitä ihaniakin tapauksia :) Kiinnostaa vaan tietää et miks kysyt? Ootko ite löytäny kumppanin netistä?
Näin hiivatti vie tuppas käymään :D
kauan sitä miestä etsin suomenkamaralta ja kuinkas kävi…..ihan muualtahan tuo sitten löytyikin. Ja kaiken kukkuraksi vielä deittipalstan kautta!!
Näin se maailma muuttuu ja kansat sekä kulttuurit lähenevät :)
Moi olen tavannut netin kautta yli 50 naista,
joiden kanssa olen harrastanut seksiä joko yhden tai useamman kerran.
En ole kuitenkaa voinut mennä kenenkään kanssa naimisiin, koska olen jo ennestään naimisissa, enkä halua erota nykyisestäni.
Netistähän se löytyi. Ulkomaalainen, mutta asui jo Suomessa. Nyt asuttu yhdessä 2,5 vuotta. Sukulaisilla ei ole ollut yhtään pahaa sanaa sanottavana, tai ei ole ainakaan minun korviini kuulunut. Vanhemmat (molemmin puolin) ovat suhtautuneet oikein mukavasti ja ystävällisesti. Kuitenkin meidän kotimaiden välillä on tuhansia kilometrejä...
Tiedän tapauksen, jossa nainen myös bongannut miehen toiselta puolelta maailmaa netin välityksellä. Naimisiin kiiruhdettiin muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen, että mies saisi viisumin ja sitä kautta oleskeluluvan Suomeen. Nyt sain kuulla, että mies on jo alustavasti tiedustellut, että miten käy pysyvän oleskeluluvan saannin, mikäli eroaa vaimostaan ennen sitä... Ahdistavaa. Pitäisikö vaimolle vihjaista miehen touhuista vai pitää vaan omana tietonaan? En haluaisi leimautua kateelliseksi rasistiksi, kun en sitä ole, mutta toisaalta painaa mieltä olla kertomattakaan...
Oliko tää nyt jotenkin arka aihe?? Haluaisin ihan oikeasti kommenttia! Mitä mieltä olette? Annanko asian olla vai?!
Annat asian olla, tietenkin. Mikään ei vähennä lumeliittoja yhtä tehokkaasti kuin nappisilmän kusettamaksi tullut nainen. Se kun sitten katkerana vaikertaa pitkin maita ja mantuja, miten vittumaisia kaikki ulkomaalaiset miehet ovat.
Varoittava esimerkki on paljon tehokkaampi kuin mikään valistus moisen käytöksen typeryydestä. Kyllä sen eteen kannattaa yksi lemmenkipeä nainen uhrata. Tällä kertaa ei mene veroeurot hukkaan!
Varmaan mainitsemaasi tapahtuu edelleenkin, mutta uskoisin seassa olevan ihan oikeitakin romassi tapauksia. En oikein voi muuta sanoa, kun oma tapaukseni on päinvastainen eli olen muuttamassa pois Suomesta muualle Eurooppaan.
Reilua olisi kertoa ystävättärellesi asioiden todellinen laita, mikäli tietosi ovat 100% varmaa. Siinä säästyisi ystävättäresi sydän niin kuin moni muukin asia.
tieto on 100% varma (siis ei toisen käden tietoa), mutta ongelmana on se, että olen aika harvoin kasvotusten tämän ystäväni kanssa. Joten jotenkin kynnys mennä puhumaan tällaisesta asiasta on korkealla. Mutta kai sitä täytyisi jokin keino keksiä, miten asiasta voisi edes vinkata.
Ota ystävääsi yhteyttä ja kutsu esim. johonkin rauhalliseen paikkaan syömään jossa olette kumpikin siinä tapauksessa ns. puolueettomalla maaperällä. Pohjusta kertomasi asia hyvin eli älä töksäytä oitis ja ennen kaikkea pysy rauhallisena, ottaa ystäväsi asian miten ottaa. Varmaan hänen on vaikea ja jopa mahdotonta uskoa mitä sinulla on kerrottavaa, mutta olet häntä varoittanut ja se on hyvän ystävän yksi tärkeimmistä tehtävistä.
Aikoinaan eräs ystävättäreni sai kuulla ystävältään, että hänen aviomiehensä petti häntä ja raivostui silmittömästi ystävälleen. Pisti välit poikki ystäväänsä, haukkui pataluhaksi ja muuta vähemmän mukavaa.
Menikö siinä vuoden verran, niin ystävättäreni kertoi minulle kuinka pahalta hänestä tuntui kun oli mennyt sanomaan mitä sanoi. Otti yhteyttä ystäväänsä, pyysi anteeksi ja ovat jälleen hyviä ystäviä. Mies näet todella petti häntä ja ystävän sanat ehkä loukkasivat, koska hänen mielestään liitto oli ns. täydellinen.
heips taasen!!!Hassu juttu mut mulla on kuules ihan sama tilanne :D Elikkä poikakaveri muualta euroopasta :)Ei kyllä tavattu deittipalstan kautta, vaan ihan muita teitä..:) Ois kiva kuulla et mistä maasta sun poikakaveri on ja vaihtaa kokemuksia...Esim kuin usein pystytte tapaamaan? Meillä tapaamisten välit on noin 4 kk mut toukokuussa poikakaveri tulee suomeen 2:deksi kuukaudeksi...en jaksa oottaa...
Että on joku joka on myös Eurooppalaisen kanssa sekoilemassa :D No, tai tiedä nyt siitä sekoilemisesta, mutta on löytänyt omansa :)
Ilomielin vaihdan kokemuksia ym. meili nyt tietty olisi paras vaihtoehto, tarvii vaan avata osoite jossa ei oma nimeni loista koko palstalla :)
Mieheni on ranskalainen, ei siis muualta Ranskaan muuttanut vaan aito ja alkuperäinen patongin purija :) Meillä tahti on aika "tappava" ei kestä pitkiä erossaoloja ja seuraava reissu on kaiketi...hmmm...sellainen jossa mietitään, jotta muutanko vai en...;) Jos kaikki menee hyvin, niin lähtölaskenta voi alkaa.
Tossa ei nyt sinällään ole mitään ihmeellistä. Euroopasta ei niin pientä tuppukylää löydy, etteikö siellä olisi vähintään yksi paikallisen aikamiespojan tms. luuserin hankkima suomalainen kotirouva.
On syynä katkeroitumiseesi???
Pitäisikö jokaisen Eurooppalaisen miehen olla joko aikamiespoika Pekko tai joku muu vellihousu jonka suomalainen nainen ottaa puolisokseen?? Eiköhän niitä ihan omiin tarpeisiin löydy Suomen kamaralta ja ken niitä kaipaa niin ei tarvitse kauas mennä. Vaan kuinka moni sitten uskaltaa mennä kauemmaksi, se onkin toinen asia. Yksi uhoaa siinä missä toinen, vaan älämölöä tyhjästä kun eivät siihen itse kykene eivätkä uskalla ja katkeroituuneena sitten suoltavat agressioitansa tänne.
Ei kaiketi tämän palstan lukijoilta ja kävijöillä riitä älyä siihen, että elämää on Suomen ulkopuolella. Siinä missä tämä korpikansa ryömi metsistä esiin 1700-luvun jälkeen on Euroopassa tunnetusti historianvaiheet alkaneet jo tuhat luvulta.
Paljon on tyhmiä kirjoituksia tälläkin palstalla nähty, mutta Amore-amore kyllä vetää voiton... :-D
Kuules nyt, ensinnäkin mistä keksit sekä 1000-luvun, saatika sitten 1700-luvun? Et ole tainnut tajuta että historiankirjojakin voi avata... Toiseksi, suurin osa meistä sivistyneistä suomalaisista matkailee ja asuu ulkomailla ihan omin voimin, työn tai opiskelun kautta, eikä meidän tarvitse tämän takia itseämme huorata (sillä sitähän tuo periaatteessa on, jonkun reppanamiehen tyydyttämättömien himojen hyväksikäyttöä) kuten kaltaisesi perusbimbo.
Karu totuus vain on se, että suomalaisten naisten ulkkispuolisot yleensä ovat näitä luuserijuntteja, jotka eivät kotimaastaan naista saa. Vrt. venäläiset naiset ja maaseutujen miehet Suomessa. Älä minulle suutu jos et tästä pidä.
En mä vedä hernettä kärsään :D
Vuosiluvuista puhuminen oli metafora, historiaa olen paljonkin lukenut joten kyllä tiedän paljonkin siltä saralta. Jos olet historiaa paljon lukenut niin tiedät, ettei Suomen historiassa ole paljoakaan kehumista vai onko? Suomihan on ollut Ruotsin- ja Venäjänvallan alla.
Olen itse työskennellyt ulkomailla ja anteeksi nyt vaan sinulle, mutta mieheni ei todellakaan ole mikään luuseriluppakorva enkä ole pätkääkään huorannut. Ihmettelen kyllä sitä, mistä vedät päätökset huoraamiselle?? Olen koulutettu, maailmaa nähnyt ja sivistynyt.
Syytä olisi olla varovainen huorittelu- ja bimboilusyytöksien suhteen. Herkkänahkainen saattaisi pahasti loukkaantua asiasta. Toista se on tälläinen yli 40-vuotias "fossiili" :D
hih...no mun poikakaveri on hollantilainen...ei kuitenkaan tunnusta käyttävänsä puukenkiä x) Mut se on kuiteski sen verran ihana maa et tahtosin asuttaa sitä viel joku kaunis päivä (vaikka ehkä siellä on jo liikaa valmiiks porukkaa). Mie tulin uuden vuoden jälkeen pois Hollannista ja nyt on kova ikävä...mut koitetaan jaksella :)
Olen löytänyt yli 5v. sitten rakkaani chatista.
Vuoden verran asuimme omillään, etäisyys oli yli800km, mutta asuin jo suomessa silloin.
Kaikki palkat meni lentolippuihin... :D
Sen jälkeen muutin hänen luokseen ja viime vuonna menimme naimisiin :)
Aluksi ystävät olivat skepsisiä, mutta heti kun tapasivat mieheni, alkoivat ajatella "mikäpä siinä, onnelliselta näyttää".
Vanhemmat eivät tiedä että ollaan tavattu netissa... Mutta sukulaiset rakastavat häntä (toki asuvat kaaaukana suomesta...)
Onnellisia ollaan edelleen !
Entinen poikayhtäväni, kamerunilainen journalisti, otti itse yhteyttä minuun deittiprofiilin välityksellä. Muutama kuukausi puheluita, tekstiviestejä, maileja ja chattailua. Tuli myös kirjeitä ja lahjapaketteja. Lähdin katsomaan häntä lomamatkalla maahan, josta olin kiinnostunut. Mies siellä töissä Dubaissa. Tuttavat katsoivat kieroon koko touhua, veli varoitti heti alussa. Kaikki hieman mietimme, mitä on tulossa. Päätin katsoa, mitä tämä on. Mies osti sormuksen viikon näkemisen jälkeen. Kävin katsomassa häntä muutaman kerran. Suunnittelimme hänen tuloaan ensin Suomeen jatko-opiskelemaan ja sitten kotimaahansa muutoa vuodeksi ja avioitumista. Näiden päätöksien jälkeen hän kuitenkin sai Ruotsista, jonne muutti, opiskelupaikan. Hän kävi luonani puoli vuotta. Sitten yhteydenpito muuttui vain päivittäiseksi chattailuksi. Oli kuulemma rahahuolia ja puhelut kalliita ja kännykän tekstiviestitys ei toiminut. Lisäksi jatkoviisumin saaminen opiskelua varten oli vireillä eikä voinut ilman viisumia tulla Suomeen. Itse kerroin säästäväni tulevaisuutta varten, joten en voinut käydä häntä katsomassa. Mies oli muuttanut yhteen ruotsalaisnaisen kanssa, jonka kanssa avioitui puoli vuotta viimeisestä näkemisestämme. Mies kävi myös perheeni luona ja käyttyi korrektisti. Hän tuli tapaamaan meitä viime vuoden viimeisellä viikolla. Hiukan ihmettelin käytöstään. Miehellä oli uusia suunnitelmia, joista oli luvannut kertoa tänä vuonna. Pari päivää vierailunsa jälken sain mailin Englannista. Oli muuttanut sinne. Internetistä sain tietää tuttavansa mailiosoitteen. Tämä vastasi minulle heidän avioituneen pari kuukautta aiemmin ja että mies oli kertonut hänelle minun olevan vain hyvä ystävä. Lähettämäni kortit ja kirjeet olivat ilmeisesti herättäneet huomiot. Kerroin naiselle miehen olevan kihloissa kanssani ja yhteisistä suunnitelmistamme. Mies lähetti ennen tätä minulle sähköpostia, että hän on kertonut pelkkää hyvää minusta ja toivoi etten aiheuttaisi hänelle pettymyksiä ja toivoi meidän pysyvän ystävinä. Seuraavaksi tuli katkera puhelinsoitto mieheltä, joka raivosi, että tuhoan hänen elämänsä. Tulin petetyksi, mutta rahallista tappiota en kärsinyt. Varoitin vaimoa myöhemmin pitämään varansa. Tällainen rakkaustarina meillä. Ajatelkaa kaksi kertaa ulkomaaalaista suhdettanne. En ole katkera, koska en olisi voinut mennä naimisiin hänen kanssaan, sen esti oma parempi taloudellinen asemani sekä elämän reaaliteetit.