En ole kumppanini se suurin rakkaus, hänen exänsä on. Tämä saa mut tuntemaan itseni kakkosvaihtoehdoksi ja riittämättömäksi. Vaikka sanoo, ettei ole koskaan kokenut etten riittäisi hänelle. Hän haluaa olla kanssani ja kuulma uskoo minun olevan paras mahdollinen kumppani hänelle. Mutta suurimmat tunteet hän on kokenut jonkun muun kanssa. En tiedä, miten pääsisin tästä yli. Ymmärrän, että meillä ei ole sellaista huumaa voinut hänen puoleltaan olla, koska tapasimme vain vähän sen jälkeen kun hänen exänsä oli jättänyt hänet. Läpikävi eroa kanssani vielä pitkään, vaikka me jo seurustelimme. Myöntää, että joskus on miettinyt ovatko hänen tunteensa riittäviä minua kohtaan, mutta toisaalta ajattelee, että ne suurimmat tunteet jäi mun kanssa kokematta, koska ei ollut aluksi vielä exästään yli. Heidän suhteensa oli myös aikamoista vuoristorataa ja hänen tarvitsi olla jatkuvasti exästä mustasukkainen. Minusta hänen ei ole koskaan tarvinnut olla mustasukkainen ja koko suhteemme on ollut aika tasaista rakastamista. Uskoo, että meidän suhteessa ei sen takia ole ollut niin vahvoja tunteita, koska on kokoajan voinut olla niin varma minusta ja uskoo, että tasaisuus ei herätä niin suuria tunteita kuin vuoristomaisuus. Arvostaa kuulma meidän suhteessa juuri sitä tasaisuutta ja varmuutta, vaikka se ei yhtä suuria tunteita herätäkään. En tiedä, mitä pitäisi ajatella tästä kaikesta. Mietin välillä paljonkin eroa, mutta rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan. Yhdessä olemme olleet yli vuoden ja asumme yhdessä. Mun ei ole todellakaan ollut helppo löytää tällaista ihmistä, joka hetättäisi mussa näin vahvoja tunteita, en tiedä löytäisinkö itse ikinä enää toista, jota rakastaisin näin paljon. Mutta juuri sen takia sydämeni särkyy, koska en herätä toisessa yhtä voimakkaita tunteita.
En ole se suurin rakkaus
ghfgguyr
412385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Naisten yleinen ongelma, otetaan itseään korkeatasoisempi mies ja sitten surkutellaan kun korkeatasoisemmalla miehellä ei ole suuria tunteita alempitasoisemmalle naiselleen.
Mitä jos ottaisit itseäsi alempitasoisemman miehen, sitten sinulla ei olisi tunteita ja valittaisit siitä..
Miten alempitasoinen nainen pystyy "ottamaan itselleen" korkeampitasoisen miehen? Muka.
Helposti. Nykynaisten nirsoilu on vääristänyt pariutumiskulttuurin niin totaalisesti, että hyvännäköisetkin miehet tuskailee kun eivät saa keneltäkään vastakaikua joten naiset hyödyntää tilannetta entisestään ja kelpuuttavat vain itseään parempitasoisemmat, tavismiehillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tyytyä huonompaan tai olla yksin.
Menet vain tinderiin tai suomi24 treffeille ja valkkaat sieltä sen komean 190cm lentäjän, lääkärin tai juristin, niin helppoa se on naisilla.
Paljonko kuvittelet Suomessa olevan vapaita komeita 190-senttisiä lentäjiä, lääkäreitä ja juristeja?
Selaat vain niin kauan että tulee ensimmäinen vastaan, "mielummin yksin kuin huonossa suhteessa" eikö niin?
Vai niin helppoa se sitten on. Enpä olisi uskonut. Jännä että tuttavapiirissänikään kukaan ei ole hoksannut käydä ottamassa tuollaista puolisoa. Mä varmaan elän jossain kuplassa :D
Se on naisten vahvuus!
Itse oon kengät jalassa 175. Eli eipä oo tungosta naismarkkinoilla. 66 ikääkin, mutta toimii se vielä!!!
Kysehän nyt ei ole siitä, että minkä verran sinä olet rakas, tai minkä verran tulet olemaan rakas joskus tulevaisuudessa. Kyse on enemmänkin siitä, minkälaisia tunteita miehesi pitää suurina. Jos hänelle suuri rakkaus tarkoittaa draamaa jossa mennään kuin vuoristoradassa, niin kyse on vain siitä, ettei hän vielä ole oppinut, mitä oikea suuri rakkaus todella on. Usko pois, tiedän mistä puhun...
Minä olin nuorempana 8 vuotta suhteessa, jonka koin pitkään "elämäni rakkaudeksi". Siinä oli romantiikkaa, suuria sanoja, mustasukkaisuutta molemmin puolin, väliero ja riipivä ikävä, kaikkea sellaista, mitä silloin pidin niin kovin suurena... Tuntui etten voi elää ilman häntä. Yksi lapsikin yhdessä saatiin.
Kun se suhde lopulta oli ohi, meni suunnilleen kolme vuotta tajuta, ettei kyse ollut rakkaudesta. Toki olin varmasti jossain vaiheessa rakastanut ja niin oli rakastanut exäkin, mutta ne vuoristoratamaiset tunteet eivät olleet rakkautta. Ne kertoivat enemmän pakottavasta tarpeesta kiinnittyä, romantiikan nälästä, suureellisuuden hausta... Siitä oli kyse, että olin halunnut rakastaa niin kamalasti.
Tuon kolmen vuoden aikana minulla oli pari lyhyempää suhdettakin, varmaan ihan kivoja miehiä, mutta menivät minulta ohi, koska ajattelin että niissä ei ollut "tunnetta" tarpeeksi. Pöh. Olinpa lapsellinen.
Lopulta siinä vieressä kuitenkin oli ja pysyi upea, rauhallinen ja luotettava mies. Oli jo tovin ollutkin, ilman että olin osannut sen enempää arvostaa. Suhde syveni, kiinnyin... Itsetuntonikin oli jo niin ehjä, etten tarvinnut epätoivoisesti mitään draamaa vakuuttamaan, että tässä minun kuuluu olla. Tiesin muutenkin. Yhdessä hyvin onnellista, huumorintäyteistä ja lähes draamatonta elämää ollaan eletty nyt 5 vuotta, ja voin täydestä sydämestäni sanoa, etten koskaan ole rakastanut ketään niin paljoa kuin tätä miestä. Exäni ja suhteeni häneen nuoruuden vuosina on vain varjo siitä kiintymyksestä ja aidosta rakkaudesta, mitä voi tuntea turvallisessa ja oikeasti hyvässä suhteessa. Ei siihen vuoristorataa tarvita! Siihen tarvitaan vain kauhallinen kypsyyttä.
Vois toki keskustella asiasta miehesi kanssa. Kysy miten hän näkee, että mitä on aito rakkaus. Jos se hänelle edelleen on sitä, että paniikin hetkessä itketään ja takerrutaan toiseen rakkautta ulvoen, niin hän ei vielä pysty sinua oikeasti rakastamaan. Jos hän hiljalleen alkaa ymmärtämään, että aito rakkaus on hyvää arkea, sitä ettei tarvita vuoristorataa hyvien hetkien tajuamiseen, niin pysy hänen rinnallaan. Ehkä hän kulkee nyt jossain välimaastossa... Se on sitten sinusta kiinni, että odotatko. Vuosi erosta on vielä aika lyhyt aika.
Ehkä sun pitää sit järjestää siinä sun suhteessas vähän säpinää ja tehdä miestäsi hieman mustasukkaisemmaksi.Alat pukeutuu hieman niin et muutkin miehet kuin sun omas alkaa kiinnittää huomioo suhun. Ei siihen tarvii paljoa, kyse on nyansseista. Ja kun sun mieheskin sen huomaa sen muidenkin kiinnostuksen suhun, niin hän tajuu et hänen pitää taas alkaa tekee töitä et hän saa pidettyy sut itsellään.
Pitemmässä parisuhteessa ei ole kyse huumasta vaan tasaisehkosta, kestävästä rakkaudesta, kumppanuudesta jne. Jos yksi rakkaus on lyhyempi ja huumaava, toinen pitempi ja kestävä, miten voi sanoa, että niistä toinen olisi toista suurempi? Erilaisia ovat. Toki tämä pitää molempien tajuta, joillain ihmisillä menee koko elämä sen huuman tavoittelussa.
såkwöopw.n kirjoitukseen tekee mieli lisätä vain piste. Eli juuri noin. Ihanasti sanottu.
Ja tosiaan, pitää ymmärtää, että suhteet ovat erilaisia. Toisella on toista ja toisella toista.
Aloittajan huolen ymmärrän, mutta näitä vastauksia, ainakaan noita tasojuttuja en lainkaan. Kannattaisiko niiden täällä palstalla kirjoittavien, jotka horisee koko ajan jostain tasoista tutustua hieman internetin ulkopuoliseen maailmaan. Ei ne tasot sitä määrää tai voi jonkin verran määrätä, mutta ei se taso ole pelkästä ulkonäöstä kiinni tai pelkästä statuksesta. Kyllä luonne on se aika iso tason mittari. Niin ja luonne ei se aina ja kaikille ole se hiljainen, hissukka ja kiltti eikä sen vaihtoehto ole toiset jyräävä, itsevarma narsisti peluri. Aika paljon jää väliin ja joillekin sopii jonkinlainen ja joillekin toisenlainen. Ymmärrän tällaiset kirjoittelut, jos palstan kirjoittajien keski-ikä on 20 v tai alle.
"Kannattaisiko niiden täällä palstalla kirjoittavien, jotka horisee koko ajan jostain tasoista tutustua hieman internetin ulkopuoliseen maailmaan. Ei ne tasot sitä määrää tai voi jonkin verran määrätä, mutta ei se taso ole pelkästä ulkonäöstä kiinni tai pelkästä statuksesta. Kyllä luonne on se aika iso tason mittari."
Minä en ymmärrä teitä jotka yritätte kieltää tasoteorian olemassaolon.
Asiaa ei tarvitse monimutkaistaa. On tiettyjä tekijöitä jotka kiinnostaa naisia miehessä ja määrittää miehen tason.
Eli pitkä ruumiinpituus, komeat kasvot ja korkea koulutus/isopalkkainen työ, iso penis.
Luonne nostaa myös tasoa, naiset tykkäävät jos mies on todella itsevarma, sosiaalinen, älykäs, sellainen alfa-luonne.
Jos miehellä ei ole näitä ominaisuuksia niin hänen taso on alhainen ja naiset ei kiinnostu hänestä.
Ihailla voi tietysti niitä komeita poppareita, näyttelijöitä ja lehtien sivuilla esiintyviä komistuksia ja korkeamman tason ihmisten kanssa voi tieytty seksiä tarvittaessa harjoittaa, mutta kysymyshän oli parisuhteesta. Todellisuudessa kovin moni ei varmaan haluaisi parisuhteeseen tuollaisten kanssa. Tosin uusimpien tutkimusten mukaanhan ihmiset ja erityisesti nuoret solmivat seksisuhteita ilman tunteita ja seksikumppaneita ihmisillä onkin nykyään reilusti, siis Suomessa.
Mutta ihailu ja seksijutut on oikeasti eri asia kuin todellinen välittäminen kenestäkään ja joka pelkällä ihailulla elää ei elä mitään todellista elämää. Kyllä luonne ja muut jutut ratkaisee aika paljon enemmän. Itse ainakin voin sanoa, että olen ollut ulkonäöltään ja statukseltaan suhteissa ja kiinnostunut hyvinkin erilaisista miehistä. Kukin on tavallaan ollut kivan näköinen, mutta kukaan ei mitenkään erityisen komea niin että kaikkien silmää kaikilta osin miellyttäisivät. Mutta mitä merkitystä sillä oikeasti on. Tärkeintähän on, että se kumppani jollakin tavalla omaa silmää miellyttää.
Höpö höpö. Niin lapsellista kuin olla voi!
Aika sairasta tuollainen tasoajattelu. Nainen valitsee yleisemmin sellaisen miehen, joka sopii hänelle. Ihan yksi hailea millainen penis miehellä on, kunhan sitä osataan käyttää. Harvalla parikymppisellä miehellä on vielä minkäänlaista koulutusta, puhumattakaan korkeaa palkkaa.
Ai niinkö. Minun mielestä lapsellista nimenomaan on mennä kimppaan, jonkun kanssa pelkän ulkonäön tai statuksen vuoksi. Jo pelkästään hyvään seksiin tarvitaan asiantuntijoiden mukaan vetovoiman lisäksi tunne-elämää eli henkistä yhteyttä (esim. huumori, jekkuilu, läheisyys) ja luottamusta. Mutta sori minä puhunkin hyvästä ja taivaallisesta seksistä.
"On tiettyjä tekijöitä jotka kiinnostaa naisia miehessä ja määrittää miehen tason.
Eli pitkä ruumiinpituus, komeat kasvot ja korkea koulutus/isopalkkainen työ, iso penis.
Luonne nostaa myös tasoa, naiset tykkäävät jos mies on todella itsevarma, sosiaalinen, älykäs, sellainen alfa-luonne.
Jos miehellä ei ole näitä ominaisuuksia niin hänen taso on alhainen ja naiset ei kiinnostu hänestä. "
Pakko tähän vain kysäistä, että miksi yleistät tämän asian? Kyllähän tietyt piirteet / statukset aina tiettyjä ihmisiä kiinnostaa, mutta ideahan on siinä, että toisenlaisia ihmisiä kiinnostaa taasen toisenlaiset piirteet.
Esimerkki: henkilö A tykkää esim. tummat hiukset, pitkä, korkea koulutus, hyväpalkkainen työ, haluaa lapsia...
henkilö B voikin tykätä: vaalea, keskipitkä tai jopa lyhyt, koulutuksella ei väliä, urheilullinen, ei halua lapsia....
henkilö C saattaa ihannoida: tumma(hko) iho, kalju/siili, koulutuksella ei väliä, haluaa lapsia....
Eli kyllä jokaiselle "tasolle" periaatteessa ottajia on, eikä se tarkoita sitä, että niitä tasoja voitaisiin jotenkin järjestää parempiin tai huonompiin. Kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia, eikä niitä voida sillä tavalla määrittää, että olisi "yksi ylitse muiden ja kaikki muut ovat jämätasoja, joihin joutuvat tyytymään itsekin huonot". Kaikissahan meissä on jotain, mikä just meidän oman kumppanin kiinnostuksen on vetänyt puoleensa.
Itselläni on sellainen monien mielestä varmaan "huonotasoinen" miekkonen, mutta ainakin minulle hän on aina ollut maailman paras ja ihanin, enkä ole koskaan haaveillut mistään "paremmasta" tai ajatellut, että olen "joutunut tyytymään häneen paremman puutteessa". En tajua näitä, jotka väittävät, että kaikki naiset tai miehet tykkäävät vain tietynlaisista piirteistä/statuksista ja kaikki niiden tiettyjen piirteiden ulkopuolelle jäävät ovat muka "jämää".
Sen voin kyllä myöntää, että varmasti joidenkin mielestä vain tietyt piirteet kelpaavat "ykkösluokan kansalaiseksi" leimaamiseen. Mutta niin ajattelevat sitten menkööt metsästämään niitä omia ihannemiehiään ja -naisiaan. Jotkut muut pitävät ykkösluokkana sitten jotain aivan muuta.
Nimenomaan noin. Jokainen voi omassa päässään kehitellä vaikka minkämoisia tasoja, mutta kaikki tasot ovat rinnakkaisia, samanarvoisia toistensa kanssa. Aivan kuten ihmisetkin ovat samanarvoisia toistensa kanssa. Ihmisten luokittelu esim. hyviin, pahoihin ja rumiin, on erittäin subjektiivinen, todella henkilökohtainen makuasia.
"On tiettyjä tekijöitä jotka kiinnostaa naisia miehessä ja määrittää miehen tason."
Tuollainen on aikamoista naisten aliarviointia. Kaikki naiset eivät suinkaan ole bimboja blondeja. Mutta kaikille heillekään miehen pituudella ja palkkapussin koolla ei ole merkitystä.
Vähän sama juttu kuin tämä vanhempien perus "haluan vain lapseni parasta, eikä tyyppi X ole lapselleni hyväksi". Ne vanhemmathan sen tietävätkin, millainen sen lapsen ja tyyppi X:n välinen suhde on. Ehkei X ole kauhean miellyttävää seuraa kenellekään muulle, mutta juuri sille tietylle voikin sitten olla.
Ihmisten ei pitäisi kuvitella tietävänsä jotakuta toista paremmin, mikä sille toiselle on parasta.
"En tajua, miten tuollainen tasokas mies on päätynyt yhteen tuollaisen harakkanaisen kanssa", jotkut taivastelee joskus. Niin no, ehkei se tasokas mies pidä sitä naista mitenkään harakkana tai rumana. Miehen mielestä se nainen voikin olla maailman kaunein. Eikä muiden siitä naisesta sitten tarvikaan pitää, riittää kun sen oma mies pitää. Ja näin edespäin.
Jos teillä joillain on jotain ulkonäköön ja rahapussiin perustuvia paremmuustasoja, niin keskittykää ihmeessä niihin, ei teidän tarvitse suhteilla sellaisten kanssa, joista ette pidä. Mutta älkää olettako, ettei kukaan muukaan voisi pitää niistä, joista ette itse pidä.
Monen miesihannekin on sellainen "tumma ja lihaksikas ja sporttinen". Oma miesihanteeni on hieman pyöreähkö perustallaaja. Eli olen vähintään yksi poikkeus teidän tasokaavoissanne joissa "kaikki naiset...."
Se suuri rakkauden tunne on oikeastaan vain itsekkyyden huipentuma, eräänlainen mielenhäiriö. Valheellinen tunne, joka ajaa vaatimaan toista olemaan samanlainen kuin itse on.
Niinkuin sanot itsekin:
" Mutta juuri sen takia sydämeni särkyy, koska en herätä toisessa yhtä voimakkaita tunteita."
Hyvä näkökulma!
seksi tunteita ?
Ole onnellinen suhteestasi, ja etenkin siitä, ettei siinä ole suuria, kuumia tunteita häiritsemässä. Kokemukseni on, että mitä suuremmat tunteet, sitä vaikeampi suhde, joka todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin johtaa eroon. Ei kukaan jaksa tunteiden heilahtelua laidasta laitaan vuosikausia.
Tuo huonommuuden tunne rikkoo suhteen vähitellen. Ikuinen kakkonen, laastarina olo. Pahoittelut asiasta.
Jos huumaa vain kaipaat, kannattaa jättää koko mies. Parempi teille molemmille.
jos mies on rikas ?! Parempi sulle ap salarakas
onko exa nyt se toinen nainen ?
Ei pidä aloittaa uutta suhdetta, jos ei ole entisestä suhteesta irti päästänyt, eikä eroa läpikäynyt.
Ratksisu on sinulla, jaksatko olla se laastarisuhde?
Mikä tekee ap:n suhteesta laastarisuhteen? Monet alkavat seurustella juuri kun toinen on eronnut, tai vasta eroamassa. Seurustelevat, muuttavat yhteen. Kenties avioituvat. Eikä missään vaiheessa koeta, että olisi toiselle laastarisuhde.
Tuo ongelmasi on olemassa pelkästään sinun ajatuksissasi. Mitä itse haluat? Sitä vuoristorataa, ja ainaista draamaa? Jos näin, niin parempi on erota. Et näytä arvostavan rauhallista rakastamista.
Miten niin aloittaja ei arvosta rauhallista rakastamista? Nythän on kyse siitä, että hänen puolisonsa mielestä se draama on ollut rauhallista rakastamista suurempaa. Aloittajalle tuntuisi hyvin riittävän rauha.
Niin, ap:n kumppani sanoo, että draama edellisen naisen kanssa ON OLLUT suurempaa, mutta toteaa NYT: "Hän haluaa olla kanssani ja kuulma uskoo minun olevan paras mahdollinen kumppani hänelle. "
Eli on hyvä erottaa menneisyys ja nykyisyys. Tiedän täsmälleen mitä ap:n mies tarkoittaa, sillä itsekin ajattelen nuoruuden rakkauteni aikojen takaa olleen tunteita kuohuttavin rakkaus, vuoristoratoineen, mustasukkaisuuksineen kaikkineen. Rakkauden tunne, huuma oli tuolloin jotain aivan käsittämätöntä, oikeastaan HUUMETTA, josta oli riippuvainen. Tuo riippuvuus teki siitä suurta ja auttoi kestämään rakkauden mukana tuomat epämiellyttävät tunteet ja sinänsä täysin turhan draaman. Kun rakkauden suuresta roihusta, riippuvuudesta pääsi eroon, jäljelle ei jäänyt mitään sellaista, jonka kanssa olisi edes kuvitellut voivansa elää elämäänsä.
Nuoruuden rakkauteni on elämässäni mukana edelleen. Ollut lähes 30v. Eron jälkeen emme tavanneet ainakaan kolmeen vuoteen. Sen jälkeen olemme tavanneet epäsäännöllisen säännöllisesti. Meidän parisuhderakkaus oli jotain käsittämätöntä, jollaista en toivo takaisin. Se mikä oli, on mennyttä. Nyt on nyt.
Ap:n mieshän sanoo juuri arvostavansa heidän tasaista, hyvää suhdetta, vaikka kokeekin kokeneensa suuremmat tunteet tässä edellisessä suhteessa, josta ei draamaa puuttunut ja se draamahan tulee juuri siitä, että täytyy olla toisesta mustasukkainen hänen käytöksestään johtuen, ei siis mustasukkainen ilman syytä.
Itse olen nainen ja kokenut todella dramaattisen liiton, aina oli jotain draamaa meneillään. Nykyisen suhteen kanssa on aivan toisenlaista, arvostan rauhallista, tavallista arkielämää ilman minkäänlaista draamaa ja minustakin tuntuu, etteivät tunteeni ole nykyistä kohtaan niin voimakkaat kuin tähän dramaatikkoon oli, mutta kyllä se johtuu siitä, että voin luottavaisesti nukahtaa illalla, vaikkei hän ole samassa osoitteessa. On niin ihanan tasaista! Nauti vaan onnestasi, älä vaivaa päätäsi, ettei miehesi rakastaisi sinua ja sehän on totta myöskin, että kaikki suhteet tunteineen ovat erilaisia eri ihmisen kanssa.
"draamahan tulee juuri siitä, että täytyy olla toisesta mustasukkainen hänen käytöksestään johtuen, ei siis mustasukkainen ilman syytä"
Kyllä se suurin draama tulee siitä, että ollaan mustasukkaisia vaan mustasukkaisuuden "ilosta". Syyt on aina mustasukkaisen omien korvien välissä. Mustasukkaisuus voi ilmetä vaikka kuinka monella tavalla, mutta draamaa siihen ei välttämättä tarvita ollenkaan. Joidenkin mielestä vain juuri draama tekee "rakkaudesta" elämää suurempaa. Vaikka draama onkin lähinnä osoitus vuorovaikutuksen puutteista.
No on sulla ainakin rehellinen mies. Sitä kannattaa arvostaa.
Iso osa miehistä a) ei kertoisi tuollaista, vaikka sisimmässään niin ajatteleekin ja b) osaisi edes analysoida tunteitaan noin selkeästi.
Itse pitäisin miehestä kiinni kynsin hampain.
Silti kuitenkin sanoisin, että älä tee itsestäsi itsestäänselvyyttä, vaan pidä omat menosi ja omat ystäväsi jne.
Oletko "mustasukkainen".
En tiiä. Mie oon 66vee. Muutaman kanssa ollu. Kaksi lasta ja neljä lastenlasta. Vois siis sannoo ettei elämä oo menny ihan hukkaan. Eikä siunkaan.
Onko ongelma aina naisilla?