Olen 24 vuotias nainen, ja neljättä vuotta naimisissa. Menetin neitsyyteni aviomiehelleni, enkä siis ole ollut kenenkään toisen kanssa koskaan (suudellut olen paria muutakin ennen kuin tapasin mieheni).
Nyt on niin, että olen viime aikoina alkanut miettiä tätä asiaa. Mietin miksi en nuorempana kokeillut enemmän...Nyt on myöhäistä! Olin niin nuori ja naiivi naimisiin mennessäni, ja luulin etten koskaan haluaisi kokea sitä kenenkään toisen kanssa, mutta... Olin tuolloin aika ujo ja epävarmakin, mutta nyt näiden vuosien aikana olen alkanut löytää itsestäni uusia puolia. Koen nyt todella olevani nainen ensi kertaa, ja uusi itseluottamukseni(?) on ehkä syy siihen, että nykyään saan enemmän katseita myös muilta miehiltä. Huomaan ajattelevani muita miehiä, ja miltä se voisi tuntua...
Olenko minä huono ihminen..?
Nyt on niin, että olen viime aikoina alkanut miettiä tätä asiaa. Mietin miksi en nuorempana kokeillut enemmän...Nyt on myöhäistä! Olin niin nuori ja naiivi naimisiin mennessäni, ja luulin etten koskaan haluaisi kokea sitä kenenkään toisen kanssa, mutta... Olin tuolloin aika ujo ja epävarmakin, mutta nyt näiden vuosien aikana olen alkanut löytää itsestäni uusia puolia. Koen nyt todella olevani nainen ensi kertaa, ja uusi itseluottamukseni(?) on ehkä syy siihen, että nykyään saan enemmän katseita myös muilta miehiltä. Huomaan ajattelevani muita miehiä, ja miltä se voisi tuntua...
Olenko minä huono ihminen..?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet hieno ihminen kun olet pystynyt siihen. Se on tosi kunnioitettavaa. Kylla tottakai ymmartaa nuo ajatukset. Mutta ei sita kannata lahtea pilaamaan hyvaa avioliittoa sen takia etta haluis vaan kokeilla.
Vastaan tähän viestiin kokemuksella ja petetyksi tulleena.
Toteaisin:
-älä petä
-pohdi vielä kerran, kannattaako
-jos tuntuu pakottavalta tarpeelta, niin puhu puolisollesi asiasta
-jos edelleenkin kysy mahdollista suhtautumista
-jos päätätte toimia, niin sovi säännöt
-älä sählää kännissä
Meillä ei sovittu ja kaikki (lukuisat) paljastui jälkikäteen, jolloin alkoi syöksykierre kohti eroa. Jos olisi pelattu avoimesti ja sovittu säännöt, niin olisin hyväksynyt. Tosin en tiedä mihin olisi ajan kanssa johtanut, sillä tämä tie jäi näkemättä.
Tosin luulen meidän molempien ajattelevan, että se kaikki mitä tuli menetettyä, niin ei ollut tämän pettämisen arvoista. Mutta enään ei saa tekemättömäksi ja mikään ei palauta uskoa ja luottoa.
Ihana kuulla että muillakin on samoja fiiliksiä! Aikoinani mietin tuota - ja kävin kokeilemassa. Emme tosin virallisesti vielä seurustelleet silloin poikaystäväni kanssa (en tiiä oikeuttaako se mitään, mutta...). Kokeilin ja petyin mutta nyt iedän. En vaihtaisi kokemusta pois mistään hinnasta. Vieläkin nousee pintaan, että pitäisikö kokeilla taas kun nuita miehiä on ollut niin vähän.. JA POikaystävällä on ollut enemmän. Mutta ehkäpä nämä asiat eivät ole niin oleellisia suhteessa???
Neuvoisin sinua kuitenkin kokeilemaan. Luvan kanssa. Itse en olisi voinut elää kokeilematta. Asia on kuitenkin niin henkilökohtainen eikä siitä pääse muuten eroon.
Yksi tuttu piti varmaan vuoden ajan yllä toista suhdetta miehensä luvalla. Koska ei ollut ollut muidne kanssa ja oli mennyt naimisiin nuorena. Tosin saa olla aika voimakas ja rakastava mies jos hyväksyy...
NIin vaikea ja kinkkinen asia. KOskaan kun ei mikään ole tarpeeksi. JA jos on ollut vain 1-2 kumppania niin on yhteiskunnan mielestä säälittävä... Voi meitä poloisia... :)
Neitsyys multa meni sekin vasta 22-vuotiaana.. Eli et sinä taida olla ihan näin myöhäisherännäinen kuitenkaan :) Jos nuorena on aloittanut niin se on vain plussaa ilmeisesti. Ainakin itsetunnolle......
Tässäpä taas ajatuksen virtaa.. Kerrohan päätöksiäsi!
Kiitos vastauksestasi minulle!
Ihanaa, etten ole ainut... Tai siis tavallaan - eihän se hyvä tietenkään ole että muillakin on tarvetta käydä kokeilemassa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella! Mutta varmaan käsität mitä tarkoitan :)
On totta, etten saa kunnolla mielenrauhaa! En ainakaan ennenkuin ehkä jotain tapahtuu, ja minulle selviää mitä todella tunnen. Rakastan miestäni suunnattomasti, enkä ikinä haluaisi loukata häntä. Meillä menee hyvin myös vällyjen välissä, kyse ei olekaan siitä... vaan varmasti nimenomaan siitä, etten ole kokenut rakastelua kenenkään toisen kanssa (ja mietin - onko mieheni ainut mies joka minulla tulee koskaan olemaan?!). Kokeilunhaluni on siis herännyt tosi voimakkaana... Mutta tiedän, etten halua vaihtaa miestäni kumppanina keneenkään toiseen.
Aika harvinaista, että ystäväsi mies oli suostunut antamaan vaimonsa pitää yllä sivusuhdetta toiseen mieheen! En tiedä onnistuisiko se meillä, nimittäin myös mieheni on harrastanut seksiä vain minun kanssani... Ehkä annamme kummallekin luvan..?
Pelkään ottaa asiaa esille...mutta lienee parasta, en halua pettää.
Heippa taas!
Minusta on upeaa että olette miehenne kanssa ainoat toisillenne. Sellaisilla menee tutkitusti parhaimmin ja ovat tyytyväisimpiä seksielämään. :)
MInulla itselläni oli ongelmana se että minulla ei ole ollut muita ja miehelläni on ollut takana pitkiä suhteita (olivat enemmän ja vähemmän kyllä teinisuhteita). Ei kai se minua huononna (?) mutta sen ajatteleminen tekee ilkeätä kun tietää että toinen on... no, mielikuvitus osaa olla melkoinen!
Mutta toisaalta sitten olen jo tämänikäinen (26) että en viitsisi todellakaan pilata hyvää suhdetta kokeilemalla "rinnakkaissuhdetta". Ja olla sitten päälle kolmikymppisenä vielä sinkku kun ei löydy uutta hyvää :)
Pitää kai vain muutta asennemaailmani. Että ajattelen että oli hienoa että "odotin sitä oikeaa" enkä säheltänyt teininä?!??!?! Vaikeaa *pahus*...
Kiitos myös sinulle että sain purkaa kiukkuni! :)
Meillä tämä asia/ongelma on kyllä ihan "yleisessä tiedossa" ja on aiheuttanut monia riitoja koska mieheni kokee ettei riitä tai ole tarpeeksi hyvä. Ehkäpä siis neuvoisin sinua ensin miettimään itse mitä todella haluat. Meillä on mennyt kuppi nurin jo spekuloimisesta saati sitten siitä että oikeasti tekisin jotain.... vaikijaa on niin.
Mutta tsemppiä! Ja onnea!
Mulla oli vähän sama juttu viime kesänä.. Olin 16 kun menetin kanssa neitsyyteni aviomiehelleni ja nyt siis 8 vuotta kulunut saman miehen kanssa.. Siis kesällä oli mullakin sellanen olo että mitäs jos.. Sain jostain nettipalstalta jo yhden miehen puhelinnumeron ja tallensin sen puhelimeeni.. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.. En edes soittanut kyseiselle kaverille.. Nyt on "ylimääräiset halut" hävinneet ja tais olla viime viikolla kun poistin sen numeronkin.. Näin jälkeenpäin olen ihan tyytyväinen että asiat meni näin.. Ja viime kesää ajatellen meillä ei miehen kanssa mennyt mitenkään huonosti mutta jotain "olematonta kitkaa" tuntui välillämme olevan.. Ja ollaan tästä "pettämisasiasta" puhuttu ihan yhdessäkin.. Tosin mies on minua pettänyt ja tiedän miten paljon se satuttaa joten en halunnut mieheni kokevan samaa kuin minä aikoinaan
Pettää. Itse olen ollut kans vain mieheni kanssa, eikä yhtään harmita, päinvastoin! Kannattaa tajuta, että pettäminen ei ole sitä, mitä jokaisen mieli voi joskus fantasioida. Mutta älä anna ajatuksen tehdä pesää pääsi päälle!
Olen itsekin tavannut mieheni 17 vuotiaana ja edelleen naimisissa hänen kanssaan. En suosittele edes kokeilemaan pettämistä, koska silloin teidän liitoltanne on pohja poissa. Mikäli haluat jatkaa yhdessä oloanne kunnioita miestäsi ja selvitä mitä haluat ja tee se hänen kanssaan, älä muiden. Voit olla varma, että halukkaita sänkyyn kanssasi varmaan löytyy, mutta mitä sen jälkeen???
Itse olen 21 vuotias ja olen ollut nykyisen poikaystäväni kanssa kohta 3 vuotta yhdessä. Heti alussa päätimme että odotamme häihin asti ennen kuin menemme sänkyyn ja aivan hyvin on lupaus pitänyt. Olemme molemmat ensi kertalaisia ja en kaipaa ketään muuta kuin miestäni.
Hyvää kannattaa odottaa !