Emme olleet yhdessä, vaan välillämme oli säpinää. Kävimme yhdessä hänen koiransa kanssa lenkillä, olimme meillä pari iltaa syleillen ja suudellen..
Tänään, olimme taas meillä ja jätkä sanoi että kolme vuotta on liian suuri ikäero ja että on löytänyt toisen. Silti voimme kuulemma olla kavereita, en sanonut siihen mitään, mutta se sattui.
Sydämmeni särkyi sillä rakastan tätä jätkää.. Auttakaa! (olen 14 ja jätkä 17)
Tänään, olimme taas meillä ja jätkä sanoi että kolme vuotta on liian suuri ikäero ja että on löytänyt toisen. Silti voimme kuulemma olla kavereita, en sanonut siihen mitään, mutta se sattui.
Sydämmeni särkyi sillä rakastan tätä jätkää.. Auttakaa! (olen 14 ja jätkä 17)
Vastaukset 4
Vanhimmat
No tossa iässä se voi vielä ollakin liian suuri, varsinkin kun olet vielä ns. "sakkolihaa" eli alle 16. tästä se ongelma varmaan sällille muodostuikin...
Shit happens...mostly to the wrong ppl at the wrong time.
Tuo jätkä teki kyllä siinä mielessä väärin ettei ottanut tunteitasi huomioon=/.!Vaikka hänellä itsellä ei tuntunut missään niin ajattelisi ees toista osapuolta kun tuolleen leikkii toisen tunteilla.Rakkaus ei oo helposti katoavaa mutta toivon että pääset asiasta yli..Ja sua varten on olemassa paljon parempi jätkä!Tsemppii sulle=)!
Minä sanon sen sinulle: ainoa keino jolla itse voit parantaa tilannetta on pohtia miksi juuri te ette voi olla pari.
Ikä on ykköseste. Minulla oli ihastus itseäni kaksi vuotta vanhempaa tyttöön. Tuo ikä ei ole paha, kun vielä huomioidaan, että hän oli lukiossa, minä vielä peruskoulussa. Kyseisessä suhteessa ei ongelmana ikä, vaan yksinkertaisesti se, ettei hän rakastanut minua, eikä hän halunnut ryhtyä seurustelemaan väkisin.
Sinulla ikä on kuitenkin este, jonka yli voi päästä. Tunnen eräät paikkakuntalaiset, jotka aloittivat seurustelun 14- ja 17-vuotiaina. He ovat yhdessä edelleen ja ovat aina olleet. Uskon, että heidän valttinaan olivat asenne ja usko. He asennoituivat siihen että ovat yhdessä. He myös halusivat uskoa siihen että he tulevat olemaan yhdessä siihen asti kunnes seuraavan kerran pohtivat, mitä tekevät suhteelleen.
Sen verran hyvin tunnen nykyajan peruskoululaisia ja lukiolaisia (ammattikoululaisista en tiedä paljoa) että voin sanoa, ettei teillä ole paljoa ”toivoa”. Suhteita tulee ja menee, sinun on kestettävä se että olet liian nuori olemaan tuon 17-vee pojan kanssa. Varmastikin löydät koulusi älyköiden keskuudesta (ja miksei myös sinunlaistesi keskuudesta myös?) uusia söpöjä ihmisiä, joiden kanssa voit aloittaa uusia suhteita.
Rakkaus on kuin vasta maalattu aita.
Siihen kun kädet joutuvat, se tahraa todella ikävästi ja harmittelet sitä todella kauan.
Onneksi se ei ole ikuinen.