Olen ollut uskollisuuden kannalla lähes koko parisuhteeni ajan kun olen asunut avopuolison kanssa yhdessä, pettänyt en ole...taitaa olla 24 vuotta kohta täynnä. Arki on ollut normaalia...vapaa aikaa, yhteistä tekemistä, hellyyttä ja seksiä, ylä ja alamäkiä. Muutos alkoi vajaa kaksi vuotta sitten...avopuolison kiinnostus seksiin katosi pikku hiljaa hellyyttä kuitenkin oli. Aina olen ottanut huomioon naiseni toiveet seksissä ei siis vain omia tarpeitani ja kyllä naiseni sen on myöntänyt...kehunut seksiä hyväksi ja toimivaksi. Asioista on myös puhuttu jos on tarvetta ollut...mulla on tapana nostaa kissa pöydälle vaikka ei aina niin kivaa oliskaan. No seksittömyys jatkui ja kyselin välillä olotiloja mutta selvää vastausta en saanut ennen enkä ole saanut tähän mennessä, totesin myös että jos haluat seksiä vieraan kanssa voit sen sanoa mutta ei...kumppani on todennut vaan ettei halua seksiä, halit pusut ja hyväilyt kelpaa tosin niitäkin vähemmän nykyään. Arjessa ei ongelmia ole kummemmin ja välillä käydään myös viihteellä ja rentoudutaan. Nyt olen kuitenkin ollut puutteessa puolisentoista vuotta, paine on kova, halut tapissa ja nainen ei halua, oma käsikään ei enää helpota oloa. Kyllä siinä retkahtaa. olen löytänyt itseni selailemasta seksiseuraa ja tottavie nyt olen kirjoitellut yhden naisen kanssa joka on samanlaisessa tilanteessa. Ei olla vielä tavattu mutta kai sekin hetki tulee näkee sitten kuinka jatkossa käy ja mitä tapahtuu. Olen kuitenkin sen verran nähnyt maailmaa että itseään ja halujaan ei kannata kieltää...kyllä terve ihminen kaipaa seksiä ja ellei toinen puolisko halua sitten se hoituu jonkun muun kanssa, ehkä. Ymmärtäisin jos naisellani olisi vamma tai sairaus, tilanne olisi eri mutta kun ilman mitään syytä loppuu kinnostus seksiin...ehdotin lääkärillä käyntiäkin mutta ei. Yksi tuttu tietää asian, esitti eron mahdollisuutta...mutta miksi eroaisin muuten hyvin toimivasta suhteesta luotettavan ja turvallisen kumppanin kanssa. Tämä tuttu totesi että niimpä, seksin takia ei kannata uhrata hyvää parisuhdetta jos puutteen voi korvata muuten.
Päätös harkinnan jälkeen
pistäämiettimään
5218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko jo pettänyt?
Niin. Noinhan se menee. Myös silloin, vaikka ei pidä parisuhdettaan erityisen hyvänä. Taidanpa myös kysäistä, voiko seksitön parisuhde olla oikeasti hyvä? Siis siinä tapauksessa, ettei toinen halua seksittömyyttä. Jos päätös olisi yhteinen, ihan eri juttu.
Tiedän suhteita joissa kumpikin on sanoutunut irti seksistä, silloin on ok, mutta jos toinen ilman syytä hannaa vastaan eikä halua seksiä hyväksyn tarpeiden tyydyttämisen jonkun muun kanssa. Tunnen myös naisen joka on ollut aviossa 15v, hänen ja miehensä seksielämä on kuihtunut olemattomiin...he antoivat luvan mennä vieraan kanssa sängyyn jos siltä tuntuu ja elävöittää sillä omaa seksielämää. Vielä ovat yhdessä ja hyvin kuulemma menee. Ja vielä, jos toinen kieltäytyy seksistä hän ei voi sitä kieltää toiselta, loppupeleissä mies tai nainen ovat kumpikin itsenäisiä ei toisen omistuksessa.
Jos molemmat ovat tuon sopineet ei ongelmia sen suhteen. Kukin tyylillään ja tavallaan. Kunhan kerrotte rehellisesti sille kakkoselle kun alatte suhteeseen mikä pelin henki on. silloin nauttikoon kaikki. samoin kantamaan ne juorut ym. puheet mitkä auttamatta tulevat kuvioon. Kukaan tällöin ei saa olla se petetty ja salattu. Tämän kun kaikki oivaltaa niin ei ketään nolauteta tahattomasti!
"seksin takia ei kannata uhrata hyvää parisuhdetta"
Uhrata? Entäpä jos tekisi toisinpäin: eroasi parisuhteesta, jota jatkaisi ystävyyssuhteena? Vai eikö suhteesta riittäisi ystävyyssuhteeseen asti? Onko suhteenne sittenkään niin hyvällä mallilla kuin ajattelet?