Hei,
Olen mielestäni tavallinen 30-vuotias nainen, mutta minulla ei ole ystäviä tai mitään yhteisöä mihin kuuluisin. Kadulla kulkiessani tuntuu, että hukun ihmisten keskelle, se on ahdistava tunne, kun ei ole ketään kenelle jutella ja katoaa massaan. Välillä mietin, että tarkoittaako kuivahukkuminen tätä?
Olen miettinyt mistä yksin jäämiseni johtuu, voisiko se johtua pisamistani tai jostain muusta ulkonäköön liittyvästä asiasta? Mistä löytäisin ystäviä ja yhteisön elämääni?
Olen mielestäni tavallinen 30-vuotias nainen, mutta minulla ei ole ystäviä tai mitään yhteisöä mihin kuuluisin. Kadulla kulkiessani tuntuu, että hukun ihmisten keskelle, se on ahdistava tunne, kun ei ole ketään kenelle jutella ja katoaa massaan. Välillä mietin, että tarkoittaako kuivahukkuminen tätä?
Olen miettinyt mistä yksin jäämiseni johtuu, voisiko se johtua pisamistani tai jostain muusta ulkonäköön liittyvästä asiasta? Mistä löytäisin ystäviä ja yhteisön elämääni?
Vastaukset 15
Vanhimmat
moi, mistäpäin olet?
Täällä kans yksinäinen nainen Espoosta.. :)
Heippa! Tuskin kukaan pisamien takia ei halua olla ystäväsi. Itse olen löytänyt todella mukavaa seuraa seuraavista ryhmistä Facebookissa Uusia Ystäviä ja
Uudet ~40 ystävät, johon tosin sinä ikäsi puolesta et vielä kuulu :)
Joskus paikkansa löytäminen voi olla haasteellista. Itse en ole ehkä noin yksinäinen mutta olen joutunut olemaan oma-aloiteinen ja ylittämään omat "ujousrajani".
Ja voithan mennä erilaisiin ystävätoimintoihin mukaan, Kehatikaveri, SPR yms.
Tsemppiä sinulle!
minusta pisamat tekevät ihmisestä oudon! ymmärrän täysin jos tunne yksinäisyydestä tulee pisamista! itse en omaa yhtään pisamanaamaista ystävää ja pelottaa tutustua niihin, joilla on. mutta netissä on tietysti ihmisiä, jotka eivät piittaa ulkonäöstä ja voivat silti olla ystäviäsi!
Ompa outu fobia sulla!!
Aito punatukkainen pisamainen nainen on kauneinta mitä olla voi, oon täysin myyty.
Pisamat ei haittaa yhtään, pikemminkin päinvastoin eli ovat plussaa!
Jos olet sopivan kokoinen, et hirveän näköinen ja luonteeltasi yhteensopiva, ottaisin riemusta kiljuen Sinut!
Vaan kun en saa.
Olen kai isoisäsi ikäinen. Ja muutakin vikaa lienee, kun en kenellekään ole kelvannut - paitsi parille hätävaraksi vähäksi aikaa.
Yksinäisyys johtuu usein ulkonäöstä.
Nii-in, oon ite miettiny just tota, että monesti ulkonäkö tai outous on yksinäisyyden merkki. ja millä perusteelal kuka on kenenkin silmissä outo? mitä ootte mieltä? kun kaikkihan me ollaan eri näkösiä! mietin, että pitäiskö mun tehä lapsia, että löytäisin jonkun yhteisön missä olla? tuntuu että äideille ja lapsille järkätään paljon kaikkea ja niihin syntyy yhteisöllisyyttä. tietty tää vaatis sen, että ois joku jonka kanssa tehä?
Mistä päin olet?
Ajattelin, että voishan sitä ainakin yrittää ystävystyä, jos välimatkaa ei ole paljoa..?
Ja jos on, niin miksei sitten vaikka mailailtais? Mailailukin on mielestäni sentäs ainakin tyhjää parempi.
Olen itse 37v, perheetön mies, joka myöskin on yksinäinen. Ja välillä se kyllä tuntuu todella ikävältä, milloin enempi ja milloin vähempi, mutta on se yksinäisyys koko aika taustalla.
Olisi tosi kivaa, jos sais edes joskus seuraa ulkoilemaan lähtiessä ym. vapaa-ajan tekemiseen, mitä nyt aina sitten puuhaankin. Ja joskus olisi kiva vain puhua niitä näitä. Ettei tarvitsisi AINA olla yksinään.
Välillä kanssa tuntuu, että onko se ulkonäöstä ja ylipäätään jostain ulkonaisesta seikasta kiinni, vai mikä siinä mättää, ettei oikein tunnu löytyvän ketään ystäväksi.
Mulla on kuitenkin lievästi ylipainoa(10kg), mikä kuitenkin näkyy tuossa vyötäröllä ja kun nykyään varsinkin nuo asenteet tuntuvat olevan sitä tasoa, että ihmiseltä pitää näkyä luut ihon läpi, ennen kuin ihminen on hyväksyttävällä tasolla porukkaan ja muutenkin.
Mutta tosiaan, vastaile kirjoitukseeni eka, jos haluat edes mailailukaverin, niin vaihdetaan sitten yhteystietoja.
Hei täällä olisi myös yksinäinen Mies joka kaipaa ystävää ja juttu seuraa Käyn kalastelemassa kesällä omistan auton jolla liikun hei kaikki jotka tunnette että olette yksin ja haluatte ystävän niin laittakaa viestiä eli nyt yksinn olevat Naiset
Hei V-Virino
Kirjoitat tarpeestasi liittyä toisiin ihmisiin. Kuulumisen tunne ja elämän jakamisen tarve ovat elämän perustarpeita. Miten onkin, että niitä on toisinaan vaikea saavuttaa?
Yhteisöön kuuluminen edellyttää, kuten ystävyyskin, että ihmisillä on jokin yhdistävä tekijä. Monesti yhteenkuulumisen tunne on syvintä, jos tämä yhdistävä tekijä liittyy johonkin suurempaan tavoitteeseen. Eräs taho, josta moni löytää elämänmittaisia ystävyyssuhteita on vapaaehtoistyö. Se antaa elämään merkitystä ja mielekkyyttä. Vapaaehtoistyötä on todella monenlaista tarjolla. Erilaisia järjestöjä, yhdistyksiä, kaupunkien ym alla. Myös seurakunnat tarjoavat monenlaista mahdollisuitta vapaaehtoistyöhön ja tähän myös koulutusta, tukea ja virkistystä. Ehkä sinua kiinnostaisi ottaa yhteyttä ja tutustua alueellasi myös kirkon vapaaehtoistyöhön? Seurakunnissa ihmiset toimivat talkooapuna, kuuntelevana korvana, ryhmänvetäjinä, leiriavustajina tai yksittäisissä kertaluontoisissa tapahtumissa.
Toivottavasti löydät porukan johon kuulua!
Merja, diakoni
Naurettavinta ja tyhmintä mitä olen kuullut, että pisamat vaikuttaisivat siihen, ettei löydy ystäviä (nimimerkki torinlaita kirjoitti tähän suuntaan). Aloittaja, mene johioónkin harrastusryhmään. Jumppa, jooga mitä tahansa. Käy säännöllisesti ainakin yksi lukukausi. Jos ei ole kivoja ihmisiä, mene seuraavaksi lyhyille kursseille. Sinun täytyy liikkua ihmisten parissa, että voit tutustua. Lisäksi voit miettiä terapiaan menoa. Joskus johtuu omasta lapsuudenperheestä, ettei ikään kuin kykene avautumaan kohti uusia ihmissuhteita. Yksi asia on varma. Kun alat tekemään jotain asian eteen, niin ennemmin tai myöhemmin, saat ystäviä. Jos joku ei halua tutustua sinuun pisamiesi takia, niin todellakin olet better off ilman tätä henkilöä. Auts!
Yksinäinen mies mistäpäin olet?
et ole ainoa. Suomi on yksinäisyyden valtakunta, 1 M =1 miljoonaa yksinäistä suomessa asuvaa on ongelma..
Yksinäisyys johtuu säännöllisen toiminnan puutteesta toisten ihmisten kanssa ja rohkenettomuudesta aloittaa keskustelu. Työpäivän jälkeen on liian helppo jäädä illaksi kotiin. Kerhoissa tapaa ihmisiä, mutta kotikyläilykaverin löytäminen on aikuisiällä vaikeaa.