puolisolle kiva kostaa..

toinen tilanne on että eroisä kostaa exälle eikä halua tavata lapsia lainkaan,, ihan vaan piruuttaan.. koskaakseen exälle,,tai tapaa mutta hyvin rajoitetusti,, pari tuntia /kk yms..

Hmm... Oman kokemukseni kautta tuollainen "kostetaan exälle... Jotain?" Kuullostaa oudolta ja vieraalta. Eli lienee kuitenkin marginaalisia tuollaiset tapaukset, joissa pidemmällä tähtäimellä keskityttäisiin "kostamisiin". Tai oltaisiin tapaamatta lapsia.

Ymmärrän kyllä lapsien lähikodissa viihtymisen, jos etävanhempi on paha alkoholisti, narkkari tms. Mutta suurin osa vanhemmista on ihan tavallisia ihmisiä, joiden parisuhde on vaan kariutunut syystä tai toisesta.

Oamlta osalta sekä tuttavapiirissäni eronneet vanhemmat ovat kyllä hoitaneet lasten tapaamiset ja taloudelliset tarpeet luonnikkaasti ja joustaen. Asenteellakin on merkitys. Niin kaiku vastaa kuin sinne huudetaan.

Kyllä kostan ja todella kovaa jos eron ottas mitä sitä valehtelemaan.

Miksi tulevan exän olo pitäisi saada mahdollisimman epämukavaksi? Tai yleensä kenenkään. Ei ole tervettä.

Ei ainakaan meillä ole näin käynyt. Minä edelleen kyselen mieheltäni, että pärjääkö hän ja välillä kutsun käymään ihan vain kaverimielessä. Pyydetään edelleen kaveripiirillä mukaan yhteisiin tekemisiin kumminkin päin.

Mies auttaa ja vie töihin kun on tarvis ja hakee, käydään yhdessä kaupassa. Yhteisiä lapsia ei ole, mutta miehen tytär entisestä suhteesta pitää edelleen yhteyttä. Pelkäsi, että ei enää saa nähdä minua kun erosimme. Käydään kolmestaan vielä harrastamassa ja tyttö käy minun luonani välillä.

Ihan riippuu, miten aikuisia molemmat osaa olla, kun ero tulee. Meillä eron laitoin vireille minä, jouduin lopulta myöntymään, että minun henkinen hyvinvointini ei kestänyt miehen pettämisiä ja muita naisia. Silti sovussa erottiin, miehelle tuo oli hankalampaa (tietysti kun oma tunne-elämän ero on alkanut kehittyä mieheen jo ensimmäisen seksiviestittelypelleilyn jälkeen) kuin minulle.

Tuo on jotenkin ymmärrettävä kuvio, että jos toinen pettää, niin toinen jättää, jätettykin ymmärtää syyn jätetyksi tulemiseensa. En kyllä ymmärrä, miksi siinä exässä silti pitää roikkua, vaikka aikuinen olisikin. Kyllä ymmärrän, että kostoajatuksia voi tulla mieleen, kyllähän ihmismaailma on täynnä kostoa, kosto on omiin käsiin otettu rangaistus ilman oikeudenkäyntiä ja johtaa helposti kierteeseen - ei hyvä.

"erotessa puolisot miettii miten saisi toisen olon mahdollisimman epämukavaksi.."
Ai et sun mielestä he miettii vai mietitkö sä itse?

Helpointa on erota sovussa. Pääsee sit rakentaa sitä eronjälkeistä elämää paljon nopeammin, kuin et aikaa menis hukkaan siihen eroprosessiin exän kanssa.

Osoittaa kypsymättömyyttä jos pitää kostoa hautoa. Tämä on minun mielipiteeni. Toisten mielipiteitä en ole tästä asiasta vielä lukenutkaan.

Minä lähdin, osittain myös näistä syistä. Mies oli katkera, täynnä vihaa ja kostonhalua esim sukulaisiaan kohtaan. Tiesin että tulee olemaan myös minua kohtaan. Onneksi ei lapsia ollut, mutta voi sitä kiusaa tehdä monella muullakin tapaa....

Kostohenkisyys on aina hyvin epätervettä. Erotessa pitää saada toisen olo mahdollisimman mukavaksi, eikö niin?

Ja sitä paitsi -tuli nyt mieleen: erotessa jos tekee toisen olon mahdollisimman epämukavaksi, niin sehän vain vahvistaa sitä, että ero on erittäin oikea ratkaisu. Toinen ajattelisi "aah, mikä autuus, kun pääsin tuosta pölvästistä eroon, sietämätön tyyppi". Miten tämä edes voisi toimia kostona? Tietysti silloin voi, hyvinkin, jos provosoituu toisen huonosta käytöksestä. Sitten sätitään ja haukutaan toista vuoronperään, niinkö? Täysin älytöntä ja typerää.

Suora kosto on lyhytnäköistä ja kääntyy itseään vastaan. Mulle ilmoitettiin erosta ihan puskista ja erottiin miehen halusta pikavauhtia. Syynä kai toinen nainen. En kuitenkaan alkanut kostamaan mitään, vaan muutamaa tunteenpurkausta lukuunottamatta olin mahdollisimman ystävällinen ja kiltti. Mies sai myös yhteishuoltajuuden, josta pidän kiinni pilkuntarkasti.
Seuraus: vitun idiootti hoitaa ensi kerran yksin, siis todella yksin, omaa jälkikasvuaan ja kas kummaa, ylimielisyys mua kohtaan on kummasti alkanut vähentyä samaa tahtia kun naama vanhenee. Se, sen sukulaiset ja kaverit tekee vaikka mitä ihan ilmaiseksi mun puolesta, kun on niin huono omatunto (mä esitän aina surkeaa enkä tietenkään ole huolinut uutta miestä). Idiootilla on aina rahat loppu, mutta enää se ei voikaan syyttää mua asiasta. Mä en tietenkään kerro kenellekään, kuinka hyvin mulla taloudellisesti pyyhkii. Kirsikkana kakun päällä se jyystää useamman penskan yhäriä, ja mä nauran jo etukäteen niiden tulevan uusperheen "ihanuudelle".
Mitään en paljasta ulospäin. Olen muille surkea, säälittävä ja yksinäinen. Uskokaa pois, toimii paljon paremmin kuin kostaminen ja raivoaminen.

Ei se mies ilman uutta suhdetta ajattele noin, kolmas on se joka oikein patistaa miestä sihen, jotta hänellä olisi paremmat mahollisuudet thjentää miehen pankkitili ja omaisuus aikanaan. Uusi suhde ajattelee itseään ja siksi kannustaa miestä tekmään entiset ihmiset hankalisksi.
Manipuolintia. Mies on niin helppo käsytettävä että mies rakastaa ensitisä mutta uusi suhde pänkittää siihen että kiusaa vaan heitä-