Enemmän kuin puhuu totta?
Onko jääny valheesta kiinni?
Miten suhtaudutte?
Onko oikeutettua se , että kumppani valehtelee, kun pääsee helpommalla?
Onko jääny valheesta kiinni?
Miten suhtaudutte?
Onko oikeutettua se , että kumppani valehtelee, kun pääsee helpommalla?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tunsin yhden miehen joka jatkuvasti valehteli - ja vielä huonosti. Joku persoonallisuushäiriö. Kyllä sen yksi toinen nainen huoli. Minä en olisi huolinut.
Voiko mielipide olla valetta?
Kun vaimoni väittää, että minä olen paras mahdollinen aviomies hänelle niin sehän on mielipide ja vaikea osoittaa valheeksi.
Muustakaan ei ole näyttöä.
Eihän tuo ole valhe. Valheet on näitä jotka muuttuu kun jää kiinni.
Sitten pitäs luottaa mukamas toiseen, kun jää valheesta kiinni aina jossain vaiheessa.
jep yleensä mies kuvittelee niin. kaikkea saa valehdella
Ei valehtele enempää kuin puhuu totta, mutta raha-asioista ei irtoa totuutta. Jättää kertomatta ja kysyttäessä kieltää => valehtelee. Muuten kohtuullisen rehellinen, jos ns hätä-valheita ei lasketa mukaan
On jäänyt kiinni valehtelusta ja muuttaa kertomuksia kun laitan totta puhumaan toisaalta enhän tiedä vaikka puhuu edelleen paskaa. Meitä vaimoja kun on niin kiva jallitaa. Säälittävintä on se etten edelleen ole saanut vahvistusta kuinka paljon valehtelee. Olen reilusti pyytänyt ottamaan yhteyttä toisen henkilön joka voisi asian kertoa mikä on totta. On kuulemma sanonut muttei mitään kuulu. Joten joko valehtelee siitä onko pyytänyt tai sitten koko asia on valhetta.
Kysyn lapsellisuuttani, että missä asioissa puolisonne valehtelevat?
Useimmat näyttävät olevan miehiä.
Vastaanpa tähän pari sanaa, vaikka oma puolisoni, ei exäkään, ole laskenut lööperiä. Olen kuitenkin perehtynyt valehtelun saloihin.
Puolisot valehtelevat välillä täysin mitättömistä pikkuasioista. Esim. haisevat kotiin tullessa oluelta; jos kumppani kysyy "missä viivyit, kävitkö kaljalla?" Siihen vastataan "en ole käynyt" "tai miksi kysyt?" Jos kysymykseen vastaa "haiskahdat kaljalle", niin siihen vastaan "no miksi kysyt, jos muutenkin tiedät".
Tai puoliso on ostanut jotain itselleen mieluisaa - se usein salataan - tai vähintään ilmoitetaan hinta alakanttiin.
Oma mielipide puolison ulkonäöstä (=uusi kampaus, vaate, lihominen, laihtuminen jne) kaunistellaan/valehdellaan.
Hyvin usein valehdellaan tai jätetään kertomatta puolisolle sellaista, mikä on itsestä ollut hyvin hauskaa/kivaa/rentouttavaa/tuottanut mielihyvää. Miksi tämä koetaan monessa liitossa vaikeaksi aiheeksi, että puolisolla on ollut hauskaa, tai "vain" mielenkiintoista jossain muualla? Tunnetaanko sellaisesta turhaa syyllisyyttä? Vai syyllistävätkö puolisot tällaisesta turhaan, ja siksi nämä ohitetaan?
Jos luonnostaan positiivisella asenteella eikä kaivele ikäviä asioita niin mielestäni se ei ole valehtelemista.
Tai ainakin "onhan tuo kiva mutta voisi olla vielä parempi jos - - -". Jotain tuohon tapaan.
Ulkonäön kommentointi on meillä harvinaista. Se ilmenee välillisesti. Ainoa minun kuulemani kommentti on, että olen takaa päin katsoen nuoremman näköinen kuin edestä. Tarkoittaa uurteista naamaani.
Tulkinta kertomatta jättämisen ja valehtelun välillä lienee moraalikysymys. En tiedä valehdelleeni mutta en ole katsonut aiheelliseksi kaiken kertomistakaan.
Kuvittelen, että vaimollani on vieläkin vähemmän kertomattomia asioita.
Yksi alue on jossa olen ollut ehdottoman aloitteellinen ja rehellinen. Ulkopuoliset ihmissuhteet. Ei olisi sinänsä mitään salattavaakaan mutta olen aina pelannut varman päälle ja pitänyt huolen, ettei vaimoni kuule ulkopuolelta mitään yllättävää.
Äärilaitaa moraalittomuudessaan edustaa oma veljeni joka kehui, että hänellä on seksitili josta hänen vaimonsaei tiedä mitään. Veljeni oli viikot matkatöissä ja aina joskus, jollakin tekosyyllä hän lähti kavereidensa kanssa viikoksi Kanarialle.
"Jos luonnostaan positiivisella asenteella eikä kaivele ikäviä asioita niin mielestäni se ei ole valehtelemista."
No niinpä. Mutta etenkin täällä, saa helposti sellaisen käsityksen, että parisuhteessa suorastaan täytyy olla negatiivisella asenteella, ja tavoitella vielä ikävien asioiden kaivelun maailman ennätystä.
No ei nyt todellakaan valehtele enemmän kuin puhuisi totta. Mitä järkeä sellaisessa suhteessa olisi? Nykyinen mies ei valehtele edes pienissä asioissa. Eipä kyllä liioin ex-miehenikään. Joskus valehteli, mutta niin harvoin, etten jaksanut valheisiin edes puuttua.
Aika monen mies valehtelee mennen tullen.
Ikävintä siinä on, että mies tuntee tälläiseen oikeutettu. Tietty pieniä hätävalheita pääsee, mutta se iso valhe tuntuu miehelle olevan hätävalhe, koska pääsee helpommalla. Niin hän itse, mutta toisesta tutuu kuitenkin petetyltä , loukatulta mitä taas mies ei ymmärrä.
Sitten kun se meneekin toisin päin niin mies tuntee itsensä suureksi uhriksi. Näitä olen nähnyt. Tai kuulemma jokanen näkee asioita erilailla. No, juu toki, mut jos se on aina ja aina menee miehen eduksi.
Kyllä sellainen perusluottamus toinen toiseensa tulee parisuhteessa olla asuttiinpa yhdessä tai erillään. Tasapainoilin suhteessa monta vuotta ihmisen kanssa, joka oli jotenkin epävarma ja se luottamuskin oli yhtä tasapainoilua. Kun laisti lupauksistaan, niin ei antanut mitään selitystä, kertoi valkoisen valheen mieluummin sen sijaan kuin olisi kertonut totuuden, mikä kävi aina myöhemmin ilmi, kun puhui itsensä pussiin, joskus pienetkään arjen teot ja sanat ei käyneet yksiin... Ehkä olen vaan niuho tai itse liian tarkka, mutta en vaan kyennyt perusluottamaan täysillä, kuten voin luottaa kavereihini tai omaisiini.
Tällä hetkellä en ole suhteessa, asumuserossa, joten puhun exästäni:
Enemmän kuin puhuu totta?
- Ei ehkä enemmän, mutta paljon. Valehteli isoista asioista (mm. siitä, seksiviestittelikö toisille naisille) ja siitä alkoi sitten kehkeytyä todella pieniä, mitättömiä valheita. Ei esim. voinut sanoa, että oli ottanut pari euroa parkkikolikoista autosta, vaan valehteli asiast.a
Onko jääny valheesta kiinni?
- On, pienistä ja isoista. Se olikin yksi painava syy, miksi halusin päättää avioliittomme lopulta.
Miten suhtaudutte?
- Aluksi suutuin, sitten totuin ja luovutin, lopulta luovutin ja päätin lähteä.
Onko oikeutettua se , että kumppani valehtelee, kun pääsee helpommalla?
- Riippuu mistä roikkuu, eli mistä valehtelee. Mitä enemmän valehtelet ja jäät niistä kiinni, sitä hankalampaa on puolisolla sinuun luottaa. Itse menetin luottamukseni täysin kun en voinut olla ikinä varma, puhuuko mies totta. On todella rasittavaa aina miettiä, onko mies nyt salilla treenaamassa kuten sanoi, olenko tosiaan hukannut kaksikymppiseni vai ottiko mies sen, jutteleeko se nyt tosiaan äitinsä kanssa puhelimessa vai jonkun muun, eikö meillä muka ole ollut lasia x vai onko mies sen vahingossa hajottanut, onko posti kadottanut laskut vai onko mies ottanut ne ja unohtanut maksaa....
Yleensä tuo uskottomuus poikii koko joukon lisää valheita. Sitä hölmömpiä mitä tyhmempänä kumppaniaan pitää. Pääsääntöhän olisi, että pyrkii valehtelemaan mahdollisimman vähän. Sen mitä valehtelee pitää olla sellaista mitä on hyvin vaikeaa todistaa valheeksi. Valheen pitää olla sellainen, että sen voisi itsekin uskoa. Ex miehesi ei vaikuttanut olevan kovin pätevä näissä...
Ei valehtele, ainakaan paljon. Ei kukaan elämäni miehistä.. Samaa voi sanoa minusta.
Sillon+on+kiero,+jos+pitää+esittää+niin+vahvasti+jostain+isosta+ja+ei+jäädä+kiinni.
Exäni valehteli usein. Ihan mitättömistäkin asioista. Jos kysyi samaa asiaa seuraavana tai sitä seuraavana päivänä uudelleen hän usein kertoi ihan erilaisen tarinan kuin ensimmäisellä kerralla. Raha-asioiden ja laskujen maksun kanssa oli paljon ongelmia. Ikinä ei voinut luottaa, että maksaa laskuja, vaikka oli luvannut. Usein unohti hetkessä mitä oli sovittu tai mitä hän oli luvannut. Mitään syytä valehtelulle ei oikeastaan ollut. Luulen, että hän itsekin uskoi valheisiinsa.
Luutavasti uskoi itsekin omiin valheisiinsa.
Taitaa miesystäväni olla samanlainen.
Muuttaa kans hieman kertomustaan, kun ei muista mitä on sanonut.
Sehän aiheuttaa riitoja.
Miesystävä kertoo, että pääsee helpommalla, kun valehtelee.
Olenkin miettinyt onko hän suhteemme aikana milloinkaan puhunut totta.
Aina kun riitaa tulee hän osaa manipuloida niin, että alan itsekin uskoon,että mun syy.
Ja näkee asian niin että se on hänelle parhainpäin. Saa ystävänsä ja sukulaisensa uskoon kaiken.
Tiemme onkin lopussa.
Ei valehtele. Paitsi silloin kun itse kokee olevansa kaikkea muuta kuin viehättävä; tukka takussa, silmät pusseilla, naama kirjavana saunan jälkeen, mies sanoo että olet kaunis. Silloin se kyllä valehtelee ja täysillä! :-)
Näissä kommenteissa puhutaan vaan miesten valehtelusta.Kyllä naisissakin on todella ,epäluotettavia ja typeriä valehtelijoita.Miksi etenkin suhteessa yleensä pitää valehdella,jos haluaa todella hyvän ja luottamuksellisen suhteen.
Valheet ja pettämisen voi rinnastaa,ovat yhtä hölmöjä tekoja.
En tiedä naisista. En ole seurustellut naisen kanssa. Naisena halusin kysyä muilta valehteeko puolisonne.
Nyt vain kävi niin, että suuri osa naisista on vastannut. Ehkä naiset lukee näitä enemmän en tiedä.
Lisäten tää kiinnosti siksi, koska oma puoliso
valehtelee paljon.
Mies valehtelee, kun pääsee helpommalla.
Toki hän pääsee, mutta ei ota teoistaan ja sanoistaan vastuuta vaan siirtää sen vastuun kumppanilleen.
Ei se ole hyvä parisuhde, jos toinen on
oikeutettu valehteluun.
Miten hän itse reagoi, jos hänelle valehdellaan.
Ei varmasti ota sitä hyvällä mielellä.
pakonomainen valehtelu on luokiteltu persoonallisuushäiriön oireistoon kuuluvaksi. eiköhän näiden pahimpien miesten valehtelun seurauksena ole myös tyypillisesti alistamista ja vähättelyä naistaan kohtaan ?
en kyllä hukkaisi aikaani elämääni tällälailla sairaaseen tyyppiin. Masennuksen ja vammat yms. virheet voidaan korjata parantaa ainakin tilannetta mutta persoonallisuushäiriöiseen ei ole lääkettä.
Tuollainen juuri minun miesystävä oli.
Ei osannut kuin valehdella, joskus joku piti paikkaansa, jos sattui hänelle sopimaan.
Jätti asioita kertomatta ja käänsi ne aina niin
että sai muilta hyvät pisteet ja sai minut näyttämään pahikselta.
Opin erottaan, koska alko isommat valheet paljastuun.
En toivo tuollaista miestä kenellekään.