Pitkämäki ja Ruuskanen, pysykää pystyssä

Suomalainen heittotekniikka on aivan hirveää katsella, sukeltaminen ei tee heittämisestä miehekkään näköistä jos muut heittävät paljon pidemmälle tikanheitto-tekniikalla. Lajivalmennus pitäisi laittaa täysremonttiin, heittäjien tulee pysyä pystyssä riuhtaisun jälkeen loukkaantumisriskin vähentämisenkin kannalta.

Voi hitto mikä pehmee pullapoika toi Mannio. Ja Peippola huitoo kuin tuulimylly voima suuntautuu kaikkialle muualle kuin juoksun eteenpäin menoon. Äiti toi jalkavaivaisen tyttelin kisoihin.

Semmoiset tukisaappaat, jotka pultataan heittoviivan taakse tartaaniin kiinni, jotta varmasti pysyy jätkät pystyssä. Perkeles. Samanlaiset on hyvät kotisoffillekin, niin pysytään teknisesti ryhdissä suorituksia arvioitaessa.

Norjan Thurkilsenillä oli hieno heittotekniikka hän pysyi pystyssä ja selkäsuorana.
Ruuskanen ja Pitkämäki ja muut voisivat katsoa mallia kuinka heitetään. Muistan kuinka armeijan sotaharjoituksissa piti aina tietyn askelvälin jälkeen heittäytyä maahan. Onkohan näille suomalaisille jäänyt se jotenkin päälle.

Mikä on vialla keihäsvalmennuksessa kun miehet mätkähtävät mahalleen tantereeseen heittonsa lopussa? Näyttää hiton rumalta. Katsokaa saksalaisia, ylväästi pystyssä , keihäskaaret pitkiä.

Nyt näyttää tuo Pitkämäen tekeminen kyllä niin hankalalta että niinkohän Riosta mitalia pätkähtää. Ikätoveri Thorkildsen tajusi faktat ja teki oikeat johtopäätökset ajoissa. Ei viitsinyt lähteä enää pelleilemään. Toisaalta, oli palkintokaapissakin jo kertynyttä jalometallia vähän toiseen malliin kuin meidän jampoilla. Jospa se Ruuskanen sentään pistää vähän kampoihin noille saksalaisille nyt Amsterdamissa, mutta olympialaisissa tulee rento mies Keniasta ja pistää 93-metrisen. Vaikkei nouse penkissä puoliakaan siitä mitä voimamiehillä.

Pitkämäki ja Ruuskanen pääsevät eläkkeelle keihäänheitosta, sairauseläke.

Sillä kaatumisella ei ole sinänsä paskankaan väliä ainakaan heittotulosten kannalta. Itselleni aivan sama vaikka tanssisivat mamboa viivalla. Mutta ennätysmäisen heikko oli keihäsmenestys: vain yksi suomalainen EM-finaalissa. Ruuskasen mitali ja karsintatäräytys pelastivat sitten kaiken lopulta. Mutta enemmänkin olisi ollut otettavissa, kun yleinen taso jäi heikoksi. Eivätpä ne saksalaisetkaan aina niin pitkälle heittele, vaikka jonkun silmissä toisinaan kovin ylväiltä näyttävätkin...

Mutta hyvä, että tulee positiivisiakin yllätyksiä: Mörön koko kisat pelkkää todella komeaa urheilusuoritusta yhdessä vaativimmista yu-lajeista. Hienoa! Eikä hän ole ainut suomalaisonnistuja; muitakin nuoria urheilijahahmoja on noussut hyvässä mielessä esiin ja ylittänyt aiemman tasonsa.

Ehkä he itse ja heidän valmentajat tietää, mikä tekniikka heille sopii parhaiten;)