Uusavuton uusisuunnistaja

Tottakai on. Ei kukaan määrää juoksemaan suunnistaessa.
Kuntosuunnistus on nimenomaan kaikille, jotka haluavat liikkua metsässä kartan ja kompassin kanssa.
Suunnistukset lähtevät määrättyyn aikaan ja päättyvät, kun kaikki tulevat pois metsästä. Jos joku viipyy niin, että hänen pitäisi olla kävellen perillä, niin häntä lähdetään etsimään.
Suunnistuksessa voi jokainen asettaa oman tavoitteensa. Kilpailijat kyllä käyttävät kuntorasteja harjoittelussaan, mutta muuten kävellään ja jolkotellaan omaan tahtiin.
Suunnistusta on helppo kokeilla, koska ainoa erikoisvaruste on kompassi ja halvimmat saa parilla kympillä. Karttamaksu vaihtelee paikkakunnittain, mutta 5-8 euroa riittää.

Jos olet epävarma taidoistasi, niin ota järjestävään seuraan ennakkoon yhteyttä. Heidän aktiiveistaan voi joku opastaa sinut rastilta rastille ensimmäisellä kerralla.

Monet seurat järjestävät varsinkin keväisin paitsi lasten, niin myös aikuisten suunnistuskouluja, joissa kaikki tarvittava kerrotaan ja opastetaan. Mutta myös näin myöhemmin kesällä voi tulla mukaan. Jos on epävarma ja kaipaa opastusta, niin rohkeasti vaan kysäisemään iltarastijärjestäjiltä apua. Lähes aina löytyy joku kokenut, joka mielellään opastaa aloittelijaa.

Jos olet pääkaupunkiseudulla, katso kohta alkava alkeiskurssi suunnistuskoulu.net.

Mielestäni suunnistus lajina sopii kaikille jotka haluavat liikkua luonnossa. Vaikka et lähde metsään kilpamielessä, niin kiehtovaa lajista tekee mm sen että kuntorasteilla (mutta myös osallistujamäärältään suurissa kisoissa) on yleensä melkein mahdotonta tulla viimeiseksi jos kävelee radan tekemättä suurempia pummeja. Kun kävelee ehtii lukea karttaa tarkemmin ja eksymisen todennäköisyys pienenee. Eksyminen vie niin valtavasti aikaa, koska metsä on valtavan iso. Kun kävelet sen suunnistusradan huomaat usein että sinut ohittaa silloin tällöin sama henkilö useampikin kerta.

Suunnistuksen pitäisi olla kansalaistaito yhtä hyvin kuin uimisen. Kun osaa suunnistaa voi olla rohkeampi marja- ja sienipaikkoja etsiessä.

Toivon, että tämä kannustaa, kun pummaat:
Suunnistusta takana nyt 39v. Edelleenkin sama kaveri (nyt jo äijäporukka) koolla. Olen ko porukan "avuttomin" taidoiltani aina ollut, ja olen edelleenkin. Suuri kiitos ja kunnia kavereistani niille, jotka ovat olleet usein samassa kyytikunnassa ja keksineet ajanvieton odotellessaan minua metsästä. Ja kunnia parille heistä, jotka podiumeillakin ovat sillointällöin olleet. Melko sama määrä on talvisin hölkkä ja hiihtokilometrejä hankkineet.
Ja sitten asian ytimeen:
Metsässä olen siis käyttänyt aikaa vähintään tuplat porukan taitavimpaan. Kilometrejä ehkä noin puolitoistakertaisen määrän. Edelläkerrottu tekee sitten sen, että kun kevättalvisin yhdellä hölkkälenkillä katsomme aina, mistä kukin olemme tehdyt, on minulle kevyt homma pitää kaikki takanani. Ja ompa niin maastojuoksussa, kuin radallakin putkahdellut eri ikäsarjoissa sitten niitä kansallisia palkintotilojakin, sekä yksi Sm sijoituskin.
Kun siis pummaat, niin pummaa rauhassa ja hyvillä mielin. Palkitse siitä itsesi vaikka kylmällä oluella.