Olen depressoitumassa pahasti nykyisessä työssäni. Samaa paskaa paperinpyöritystä, sotkuja, hullua puhelinrumbaa, sekavia vastuuttomia pomoja, työmäärään ja stressiin nähden naurettava palkka. Vuodesta toiseen. Työ toistaa samaa, vaikkei teollisuuden liukuhihnahommaa olekaan. Aamuisin tympii laahautua duuniin.
Tuttuni työpaikalla ovat naiset olleet rohkeita, ja irtisanoutuneet hommien tympäistessä yli inhimillisen sietokyvyn tai huomattuaan ettei ala olekaan oma. Ja irtisanoutuneet nimenomaan ilman uutta tiedossa olevaan duunia. Tätä ihailen. Itse olen jo kauan ajatellut samaa, vaan rohkeus puuttu edelleen. Karenssi pelottaa, vaan lienee kuitenkin niin, että toimeentulotukea voi saada karenssin ajalta ellei säästöjä tai omaisuutta ole? Kait tässä sentään hädän hetkellä (lue: työ ahdistaa, hirvittää ja masentaa, aiheuttaa unettomuutta ja epätoivoisuutta, ja täysin väärä ala)voi tilapäistä toimeentulotukea saada? Tarkoitus ei jatkossa todellakaan ole jäädä makaamaan vaan hetki hengähtää oravanpyörästä päästyäni, ja alkaa hahmottamaan uutta alaa ja työpaikkaa, ja aloittaa sitten piakkoin aktiivinen työ sen eteen.
Antakaa kannustusta, arvon kolleegat eli samassa tilanteessa olleet/olevat!
Tuttuni työpaikalla ovat naiset olleet rohkeita, ja irtisanoutuneet hommien tympäistessä yli inhimillisen sietokyvyn tai huomattuaan ettei ala olekaan oma. Ja irtisanoutuneet nimenomaan ilman uutta tiedossa olevaan duunia. Tätä ihailen. Itse olen jo kauan ajatellut samaa, vaan rohkeus puuttu edelleen. Karenssi pelottaa, vaan lienee kuitenkin niin, että toimeentulotukea voi saada karenssin ajalta ellei säästöjä tai omaisuutta ole? Kait tässä sentään hädän hetkellä (lue: työ ahdistaa, hirvittää ja masentaa, aiheuttaa unettomuutta ja epätoivoisuutta, ja täysin väärä ala)voi tilapäistä toimeentulotukea saada? Tarkoitus ei jatkossa todellakaan ole jäädä makaamaan vaan hetki hengähtää oravanpyörästä päästyäni, ja alkaa hahmottamaan uutta alaa ja työpaikkaa, ja aloittaa sitten piakkoin aktiivinen työ sen eteen.
Antakaa kannustusta, arvon kolleegat eli samassa tilanteessa olleet/olevat!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Heh, olemmekohan töissä samassa paikassa, kuulostaa tutulta.
Häivy ihmeessä, jos taloutesi kestää karenssin. Sossusta rahan saamiseen en uskaltaisi luottaa. Tosin omakohtaista kokemusta ei siitä ole.
Oletko ajatellut vaihtoehtona esim. opiskelua, saisitko jotain opintotukea tai vuorotteluvapaata.
Jos olet todella masentunut ja ahdistunut, niin mene lääkäriin ja hanki sairaslomaa. Pitkäaikaselta sairaslomalta saa Kelan sairaspäivärahaa.
Itse en uskalla lähteä työpaikastani ennen kuin olen saanut uuden työpaikan. Työpaikkani on saanut minut sairastumaan uupumukseen ja masennukseen, mutta pois en voi lähteä, opinto- ja asuntolainat pitävät pankin talutushihnassa. Eikä lainoja makseta työttömyyspäivärahoilla.
Tutuilta tuntuvat ajatuksenne myös tässä pöntössä, omana propleemana satuu olemaan vieläpä se että tällä koulutuksella en muita töitä saa ja velat niskassa.
Käsittääkseni sossusta saa rahaa jos:
- ei omista mitään
- ei ole tuloja
- ei opiskele
- ei saa töitä (voi todistaa hakeneensa, luulen että työkkärin kirjoilla oleva saa)
Mutta valitettavasti sossun päätökset on kiinni siitä minkälainen virkailija sattuu omassa toimipisteessäsi olemaan (=täysin mielivaltaista).
Kellään kokemuksia?
Periaatteessa taitaa tulla kolmen kuukauden karenssi jos irtisanoo itsensä. Jos pystyt näyttämään, että jatkaminen työssäsi olisi ollut aivan mahdotonta terveytesi kannalta, niin voi olla, selviät ilman köyhiä kuukausia. Esim.: paljon sairaslomia työuupumuksesta ja stressistä, olet ottanut yhteyttä työsuojeluun ja/tai luottamusmieheen, että työolosuhteet paranisivat. Jos sitten kaikistä näistä, dokumentoista toimenpiteistä huolimatta ei ole asiat parantuneet, niin sitten voi toimikunta katsoa että oli perustellut syyt irtisanoutua.Linjaukset ja päätökset vaihtelee riippuen perusteista eikä etukäteen voi sanoa, miten käy.
Voit mennä opiskelemaan ansiosidonnaisella uuteen ammattiin/tutkintoon valmistavaan koulutukseen JOS sinulla on työhistoriaa 10 vuotta viim. 15 vuoden ajalta. Ja jos olet ollut, ennekuin uusi opiskelusi alkaa, työttömänä vähintään 5 kuukautta.
Eli kouluun hakemaan/pyrkimään nyt, irtisanoutuminen hyvissä ajoin että 5 kuukautta tulee työttömyyttä ennenkuin lukukausi alkaa ja sitten opiskelemaan ansiosidonnaisella!
Sossusta saa toimeentulotukea karenssin ajaksi, MUTTA se myönnetään siitä perussummasta alennettuna, koska katsotaan että olet itse itsellesi moisen karenssin hankkinut elikkä sanktiodaan. Ei saa olla kirjoilla oppilaitoksessa (opintotukeen) ja pitää olla ilmottautuneena työttmäksi työnhakijaksi ja päivärahahakemukset laitettuna voimaan.
Sossun linjaukset vaihtelee eri paikkakunnilla kuten ollaan lehdistä luettu. Joissakin kaupungeissa kohdellaan esim. opiskelijoita eri tavalla kuin joissakin. Kuitenkin asia on niin, että laki ja asetukset ovat koko maassa samat kaikille. Tästä pitää lähteä.
Ei sitä ihan tyhjän päälle jää, mutta tiukkaa tekee.
Samaa minäkin harmittelen. Toisaalta itse kyllä uskaltaisin, koska tiedän että pärjään vaikka iso asuntolaina onkin. En vaan kehtaa ottaa lopareita, kun ajattelen, että mies ja äiti pitää mua ihan lusmuna. 5 vuotta sitten otin loparit edellisestä (osa-aikainen, vakuítuinen) työpaikasta, ku alko ahdistaa. Silloin ei jatkosta ollut tietoa, mutta jo parin viikon kuluttua sain opiskelupaikan korkeakoulusta ja osa-aikaisen työpaikan.
Nyt olen hakenut töitä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Jos en ole 6 kuukauden kuluessa löytänyt uutta paikkaa pidän 5 viikkoa vuosilomaa ja loman jälkeen irtisanon itseni. Irtisanomisaika on 14pv, joten pitkään ei loman jälkeen tarvitse kärvistellä. Sitten menen jonkun vuokrafirman kautta muutamaksi viikoksi johonkin tehtaaseen töihin ja sitten kun työt siellä ei jatku, niin ei tule karenssiakaan. Vuokrafirmastahan saa potkut, jos haluaa.
Suosittelen, että kysyt jostain vuokrafirmasta olisiko heillä sinulle jotain lyhyttä pätkää kokoaika työtä ja vaihdat siihen. Näin vältät karenssin.
Jos sinulla on todella fyysisiä stressioireita, kerro niistä ja tilanteestasi lääkärille. Itse sain työpaikkalääkäriltä todistuksen siitä, että olen kärsinyt työperäisestä unettomuudesta, toistuvista flunssista ja masennuksesta. Kela ei antanut karenssia, vaikka itse irtisanouduinkin.
Olo oli muuten harvinaisen kevyt sen jälkeen, kun tein lopullisen päätöksen lähteä hulluksi tekevästä duunista työeläkejärjestelmien parissa.
Oliko työeläkeala karmea ja stressaava?? Itse olen ajatellut siitä urapaikkaani, etenkin Ilmarinen ja Eläke-Tapiola kiinnostaa...
niin helkatin tutulta...koko juttu:( Tota samaa paskaa se on munkin työni, joka ikinen päivä...kiirettä,sotkujen selvittelyitä...ja naurettava palkka...Mutta kun ei uskalla irtisanoutuakaan, kun ei uutta työtä ole.
Entä sitten kun iskee työuupumus???jos elämä on yhtä kiirettä..kiirettä!!kaikki painaa päälle..huh huh ei sitä kukaan jaksa kauan,jossain vaiheessa tulee seinä eteen,näin on käynyt monelle.
ja se tuntuu todella pelottavalta:( Yritän kyllä etsiä uutta työpaikkaa koko ajan,ei vaan ole kovin helppoa:(
Lähdin kaksi vuotta sitten omasta työpaikastani oltuani siellä vasta kaksi ja puoli kuukautta. Päätin, etten jaksa sietää yhtään kauempaa työtä, jossa toimitusjohtaja-omistaja pompottelee aamusta iltaan oikkujensa mukaan ja vittuilee koko ajan ihan riippumatta siitä, teitkö hommat hyvin tai huonosti. Menin vaan yhtenä päivänä yksityislääkärin vastaanotolle ja kerroin tilanteestani. Sain kolmen viikon sairasloman, jolta palattuani irtisanouduin. Menin sitten lääkärintodistuksen kanssa työkkäriin, ja päätös oli, ettei karenssia langetettu. Tosin kyllä työnantajanikin tiedettiin ammattiliitossa huonomaineiseksi, millä saattoi olla vaikutusta asiaan.
Jos et suinpäin arvaa irtisanoutua, niin kannattaa kokeilla rakentaa turvattu talous ja
sitten irtisanoutua. Voin olla avuksi, jos
apu kelpaa. Kirjoita tarkemmin tilanteestasi suoraan minulle [email protected]