Olen tässä ollut yli vuoden työttönänä. Ensimmäinen puolivuotta meni kivasti ja jaksoin vielä hakea töitäkin aktiivisesti, sitten sitä vaan jossain vaiheessa alkoi hakea vaan vähemmän ja nyt lähtee enään 1-2 hakemusta kuukaudessa.
En valita, pärjään kyllä, ruokaa on ja netti toimii, mutta pahinta on sukujuhlat ja muut tuttujent tapaamiset. Ensin kysytään aina että "missä olet töissä?". Sen jälkeen aletaan kauhistelemaan kuinka näin nuori voi makoilla kaiket päivät kotona.
Tajusin vähän aikaa sitten itsekkin että olen alkanut huomaamatta välttelemään kontakteja ihmisiin, tuttujen kemuihin en jaksa enään mennä ja liikun ulkona vain iltaisin katse omissa jaloissa ettei kukaan tuttu tunnista ja tule juttelemaan. Taidan siis olla hieman syrjäytynyt. Ainoa kontakti yhteiskuntaan onkin kun käyn tiputtamassa kelaan työtön*20 lapun ja aktivoimassa välillä työnhakusuunnitelmani.
Tarvitsisin varmaan apua... Auttaisiko paikkakunnan vaihto? Olisi kiva asua isossa kaupungissa, kun täällä pikkukylässä kaikki tuntevat ja tunnen paheksuvat katseet selässäni. Olisi kiva joskus istua kahvilassakin rauhassa lehden ääressä, ilman että kuulen jälkeenpäin sukulaisilta että "siellä se vaan istuu kaikat päivät kahvittelemassa".
Niin, painun nyt maan alle ja tulen esiin kun saan asuinsijan uudelta paikkakunnalta.
En valita, pärjään kyllä, ruokaa on ja netti toimii, mutta pahinta on sukujuhlat ja muut tuttujent tapaamiset. Ensin kysytään aina että "missä olet töissä?". Sen jälkeen aletaan kauhistelemaan kuinka näin nuori voi makoilla kaiket päivät kotona.
Tajusin vähän aikaa sitten itsekkin että olen alkanut huomaamatta välttelemään kontakteja ihmisiin, tuttujen kemuihin en jaksa enään mennä ja liikun ulkona vain iltaisin katse omissa jaloissa ettei kukaan tuttu tunnista ja tule juttelemaan. Taidan siis olla hieman syrjäytynyt. Ainoa kontakti yhteiskuntaan onkin kun käyn tiputtamassa kelaan työtön*20 lapun ja aktivoimassa välillä työnhakusuunnitelmani.
Tarvitsisin varmaan apua... Auttaisiko paikkakunnan vaihto? Olisi kiva asua isossa kaupungissa, kun täällä pikkukylässä kaikki tuntevat ja tunnen paheksuvat katseet selässäni. Olisi kiva joskus istua kahvilassakin rauhassa lehden ääressä, ilman että kuulen jälkeenpäin sukulaisilta että "siellä se vaan istuu kaikat päivät kahvittelemassa".
Niin, painun nyt maan alle ja tulen esiin kun saan asuinsijan uudelta paikkakunnalta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja sehän ei sukulaisille kuulu pätkääkään, vaikka kahvittelisitkin kaiket päivät. Ainahan voit näitä superkansalaisia pyytää luopumaan työpaikastaan, ja suosittelemaan sinua tilalle. Hehän sitten löytävät niitä töitä helposti tilalle.
Isommalla paikkakunnalla on kyllä helpompaa. Ei ole kukaan kyselemässä yhtään mitään.
Sama juttu muutaman kuukauden jaksoin yrittää
sitten lopahti, en oo enää hakenut pariin vuoteen yhteenkään avoimeen työpaikkaan pitää katsella mihin tää johtaa ajattelin olla mahdollisimman
kauan työttömänä nyt tulee helmikuussa kolme vuotta täyteen, kaikki tarpeellinen löytyy en tarvitse oikeastaan mitään en ainakaan mitään tilapäisiä paskatöitä niistä ei ole mitään hyötyä
mulle haittaa vain, tietää taas paperisotaa ja odottelua, näin on hyvä eletään päivä kerrallaan niinhän jo työpaikoissakin tehdään.
Olen itse vähän samassa tilanteessa. Olen nuori ja työtön. Vältän itsekkin jo sukulaisten ja tuttujen tapaamista kun aina ensin kysytään mikä tilanne mulla nyt on eli joko olen töissä. Vastaus on aina sama. Yritän kyllä kovasti saada töitä ja en välillä voi uskoa, että töitä ei meinaa löytyä. Olen kuitenkin suht. hyvin koulutettu ja nuori. Vaikka tilanne on jo omasta mielestä tarpeeksi paha niin en todellakaan kaipaa painostusta ja kyselyjä muilta ihmisiltä. Siitä asia ei paranne yhtään. Pahinta on että en saa kelalta tukea työttömyyden aikana. Ei auta kai kun hakea ja hakea töitä yhä uudelleen, vaikka se onkin turhauttavaa.
Tsemppiä sulle. Et ole yksin tässä tilanteessa.
Mikä on koulutuksesi? Miltä alalta haet töitä?
Anna lisätietoja niin voi yrittää neuvoa.
Tuttu juttu! Olen itse samassa tilanteessa.
Löysin eräästä lehdestä työpsykologin kymmenen neuvoa kuinka pitää lipun korkealla työttömyydestä huolimatta (alkuperäinen teksti on ruotsiksi; käännös voi hieman ontua).
1. Ota selvää, milloin alallasi konjunktuurin lasketaan vaihtuvan ja työpaikkoja alkaa taas tulla. Ole pitkäjänteinen äläkä päästä otetta ammatti-identiteetistäsi.
2. Jos et koskaan pääse työhaastatteluun, ei ole mitään järkeä puskea päätään veriseksi seinään. Muuta taktiikkaa, keksi jotain uutta. Etsi esim. joku lyhyempi koulutus, vaikka jostain toisesta maasta tai etsi työtä ulkomailta – se tekee sinusta erikoisen työmarkkinoilla.
3. Ota mitä työtä tahansa, esim. mies työtä päiväkodista. On helpompaa saada työtä jos on työtä. Työnantaja näkee sen positiivisena asiana että yrittää jotain.
4. Älä päästä otetta ammatti-identiteetistäsi. Käy vaikka joku iltakurssi. Liiku ”oikeissa piireissä” [missä on alasi ihmisiä].
5. Spesialisoidu alallasi – esim. juuri käymällä joku lyhyt kurssi tai iltakoulu; hanki itsellesi henkilökohtainen ammattiprofiili. Se saa sinut erottumaan joukosta.
6. Jos otat työtä ammattisi ulkopuolelta, älä unohda tavoitteitasi pitkällä tähtäimellä.
7. Älä masennu jos et menesty työhaastattelussa. Näe se harjoittelutilanteena. Yritä oppia kaikesta.
8. Etsi töitä myös tavallisten kanavien ulkopuolelta. Mene esim. rohkeasti henkilökunnan päällikön puheille ja kysy, jos he tarvitsevat apua jossain. Älä kuitenkaan masennu negatiivisesta vastauksesta, näe se harjoittelutilanteena.
9. Usko itseesi. Näe itsesi resurssina. Jos uskot, että tilanne järjestyy, niin ennemmin tai myöhemmin myös niin käy.
10. Pidä hauskaa. Älä istu kotona ja murjota.
Kuvittele minkälainen tilanne yhteiskunnassa olisi, jos kaikille olisi töitä ja työvoimasta olisi hivenen jopa pula. Valtio rikastuisi, ihmiset olisivat onnellisia ja stressittömiä, kaikki huolet olisivat jääneet menneisyyteen, talot olisi päälystetty kullalla ja Suomi voittaisi aina. Ehei, ihmiset pyytäisivät nopeasti tilanteen huomattuaan korkeita palkkoja, koska työpaikan vaihtaminen olisi vaivatonta ja taloudellisesti kannatavaa. Yritykset menisivät konkurssiin, koska työntekijät olisivat liian kalliita ja heitä olisi mahdoton saada. Töitä tehtäsiin laiskasti ja ammattitaito laskisi jyrkästi. Samalla kun ihmisillä rahan määrä lisääntyisi tuotteiden ja palvelujen hinnat nousivat. Syntyisi lamaan johtava syöksykierre.
Työttömyys on hieno tapa pitää työmarkkinat ja hinnat kurissa. Täystyöllisyys on kommunismia. Täystyöllisyys on huonoa bisnestä. Työtön on tärkeä osa yhteiskunnan taloutta. Siitä hänelle kannattaa maksaa. Työtön turvaa tulevaisuuden.
Pontus_ tämä on sinun elämäsi, ei työnanataja. Nyt voit tehdä sitä mitä haluat. Sinulla on mahdollisuuksia. Kannattaa hankkia harrastus. Kannattaa alkaa lukemaan. Käy huomenna kirjastossa ja katso kuinka monta mielenkiintoista kirjaa, äänitettä, sarjakuvaa tai lehteä sieltä löytyy. Minä löydän ainakin kymmeniä. Olen alkanut soittamaan klassista kitaraa. Kirjastosta löytyy loputtomasti harjoiteltavaa.
Itse nautin työttömyydestäni täysin. Nautin myös silloin, kun olin työelämässä. Olen oppinut, että kumpanakin aikana on omat huvit ja haitat.
Työtätekevällä keskiluokkaisella ihmisellä elämänarvot ja tavat ovat paatuneet. He eivät tiedä muusta kuin työstä. Heille todellisuus pyörii pelkän työn ympärillä. Sen kertoo jo ensimmäinen kysymys: "missä olet töissä". Kukaan ei kysy mitään vapaa-ajasta tai vastaavasta. Vapaa-ajasta kuitenkin voimavarat ammenetaan. Vapaa-ajan voimavaroja ammentavaan toimintaan en ole kuullut kenenkään kuolleen, mutta liiallisella työntekemisellä ja stressaamisella moni on vienyt itsensä ennenaikaiseen hautaan.
Älä stressaa. Teet sitten työtä, kun on sen aika. Se aika kyllä tulee.
T: valtion lapsi
>Työtön on tärkeä osa yhteiskunnan taloutta. Siitä hänelle kannattaa maksaa.
Tämä on tärkeä asia. Hieman vitsiltä kuulostaa, mutta me työttömät teemme tärkeää työtä siten, että emme tee (varsinaista ansio-)työtä ollenkaan. Täystyöllisyys olisi tuhoisaa, eikä sitä missään nimessä haluta.
Ei muuta kuin lippu korkealle!
minulla on kohtalontovereita, mina olen ollut työttömänä noin. puol vuotta ja valmistuin koulusta vasta keväällä.... joten ei ole kovin häävi tilanne mullakaan ja asun myös pienellä paikkakunnalla ja täällä ei ole töitä! ei vaikka kävisi joka yrityksen ovea kolkuttamassa niin aina sais vastaukseksi "eioo:ta".... minäkin olen miettiny paikkakunnanvaihtoa, mutta miehelläni on vakituinen työ tällä ja en haluaisi yksin lähteä... minuakin vituttaa kaikki ne viisaat ja kaikkitietävät ihmiset, jotka patistaa hakemaan sieltä ja sieltä töitä, vaikka ei ole montaa vuotta kun kaikki ne patistelijat olivat itse työttömiä ja eivät paljo eväänsä liikuttaneet!
eihän tässä työttömyydessä muuten ole mitään vikaa, mutta tuntuu et pää leviää kun ei keksi mitään tekemistä ja rahaa en saa puolison tulojen takia kun vajaa 100€ kuukaudessa... tsemiä sulle, yritetään olla välittämästä muista ihmisistä!!