Tuossa kun lueskelee tekstejä saa monesti käsityksen että naisten halut, himot ja kiinnostus hiipuu omaan puolisoon jopa kolmen vuoden kohdalla...miksi sitten pitää päästä naimisiin ellei oma kiinostus riitä miestä kohtaan. Ei kai sitä tarvitse rynnätä naimisiin vain siksi että saa perheen ja sitten kun ei mies enää kiinnosta lapsen/lapsien saannin jälkeen voi vaihtaa tai pettää. Kyllä naisetkin vois katsoa peiliin...jotkut jopa sanovat etteivät siedä edes miehensä kosketusta ihollaan ja sen jälkeen valitellaan kun mies pettää, mikäs ihme se siinä vaiheessa on. Miehet on vaan erilaisia seksuaalisesti kuin naiset, harvoin osuu halut kohdilleen...mies haluaa sitä nainen tätä, tunteet ja halut voi muuttua en sitä sano mutta ei voi toista estää nauttimasta jos itse kylmenee. Sitten vaan tyytyy tilanteeseen.
Missä vika naiset
silleen
582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alkuhuuma. Sen kesto vaihtelee yksilöllisesti parista viikosta maksimissaan kolmeen vuoteen. Viimeistään kolmen vuoden jälkeen alkuhuuma hiipuu kaikilta. Että sinänsä tuo kolmen vuoden rupeama ei yllätä. Naimisiin rykäistään siinä huumassa - ja tehdään ne lapsetkin vähän siinä huumassa - ja sitten tajutaan, ettei alkuhuuman loputtua oikeastaan olekaan kiinnostunut ko. ihmisestä.
Toinen rajapyykki on 7 vuotta, joka on se aika, minkä rakkaudentunne kestää. Jos pääsee yhdessä 7 vuoteen saakka, välittäminen itsessään ei toki automaticly lopu siihen, vaan rakkaus muuttaa vain muotoaan; siitä tulee erilaista kuin tuohon saakka on ollut. Ei paha asia tämä, mutta tämä on se toinen kohta, johon useimmat avioerot tilastollisesti sijoittuvat.
Koska naiset ovat yleisesti ottaen muutenkin "tunnepitoisempia" eli elävät vahvasti tunteella (miehet ajattelevat pääsääntöisesti rationaalisemmin ainakin näissä asioissa), tunteen hiipuminen tai muuttuminen eri muotoon saattaa olla "vahvaan tunteeseen" tottuneelle naiselle liikaa. Saattaa alkaa kuvitella, ettei suhteessa ole enää mitään ideaa, kun "ei tunne vahvasti". Vaikka tuntisi kyllä, jos vain tunnistaisi sen uudenlaisen tunteen. Tai ylipäänsä hyväksyisi sen, ettei kukaan voi elää ikuista alkuhuumaa.
Olen tyytyväinen etten ole mennyt naimisiin/kihloihin naiseni kanssa kun koskaan ei tiedä koska kumppanin kiinnostus hiipuu...olen joskus ajatellut näin..jos muutan kumppanista erilleen jossakin vaiheessa en taatusti halua uutta suhdetta, mielummin elän yksin ja vapaasti ja teen mitä haluan. Rakkaudesta en tiedä, ei ole koskaan polvet notkahtaneet kenenkään naisystävän kanssa eikä ole notkahtaneet nykyisen kumppaninkaan kanssa. Tykkäämme toisistamme, viihdymme kaksistaan ja on yhteistä tekemistä ja lapsi tehtiin yhteisestä halusta ei siihen rakkaus liittynyt ainakaan mulla. Kummallakin on omaa elämää suhteen ulkopuolella...kaverit, menot, harrastukset jne.
Omalla kohdallani en ole havainnut ajallisia rajapyykkejä.
Pari ensimmäistä vuotta kahdestaan eläen oli yhtä juhlaa ja niiden jälkeen hankitut kaksi lasta toivat omat kuvionsa mutta ei mitään yllättävää.
Elimme lasten tarpeiden mukaan eikä seksuaalisuhteeseemme tullut mitään hämminkiä parin kuukauden jaksoja lukuun ottamatta.
Enemmän kuin kalenteriaika vaikuttivat omaan aktiivisuuteeni elämäntilanteet.
Rankka. pitkäkestoinen, fyysinen ja henkinen ponnistus aiheuttivat muutaman kuukauden mittaisen lamavaiheen jo alle 30v. En kieltäytynyt yhdynnöistä mutta olin mukana vain perherauhan vuoksi. Eipä se ollut vastenmielistäkään.
Paikkakuntien vaihdot aiheuttivat omat, tilapäiset häiriönsä. Oli mukauduttava uuteen asuntoon ja ympäristöön. Muutot pienten lasten kanssa olivat melko puuhakkaita varsinkin kun mieheni oli paljon kotoa pois.
Radikaalein muutos tuli kun jouduin 52 vuotisena lopettamaan estrogeenin käytön.
Seksielämä häiriintyi pahemman kerran useiksi kuukausiksi mutta sen jälkeen on hakeutunut nykyiseen muotoonsa.
Kyllä mun kumppanikin on "antanut" seksiä mulle vaikka ei olisi aina itse halunnutkaan mutta eipä näyttänyt hapanta naamaakaan ja kyllä minäkin miehenä olen "antanut" vaikkei ole itsekää sillä tuulella aina ollut, mutta kuten todettu, perherauhan säilyttämiseksi. Ei siihen seksiin kuole, hyväähän se loppujen lopuksi tekee. Naisilla on toisin pitkiäkin jaksoja kun ei nappaa sen ole kokenut, ei se kivaa ole mutta...pärjätty on.
Monen asian summa.
- epäluottamus (mies tehnyt alotteita muille naisille suhteen aikana)
- erilaiset mieltymykset (fetissit, jotka ei osu)
- syyllistäminen (ks. edellinen)
- itsekeskeisyys (mies saa, nainen ei)
- puheyhteyden puuttuminen
- muut ongelmakohdat parisuhteessa
Kun noita kasaantuu, niin seksi ei kiinnosta ja pelkkä kosketuskin alkaa ällöttää, koska yleensä yritetään vongata sen jälkeen seksiä, jota ei itse enää mistään hinnasta halua.
Mutta ei hätää, minä jätin mieheni ja lähdin muualle, jossa en pelkää kosketusta ja pidän seksistä. Tosin mieskään ei ole noita virheitä tehnyt.