Olemme päätyneet siihen että olisi hyvä muuttaa erilleen, mutta emme halua muuttaa teini- ikäisten lasten arkea liiaksi ja nopeasti ja päätyneet siihen että hankimme vuokrayksiön, jossa vanhemmat vuorottelevat ja toinen vanhassa kodissa lasten kanssa. Onko kokemuksia ja vinkkejä mitä hyvä huomioida?
Vanhemmat vaihtavat kotia järjestely?
Kesäaamunkajo
253352
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kuulostaa aika erikoiselta järjestelyltä? Oletteko eroamassa, vai haluatteko vain kokeilla lomaa parisuhteesta? Uskoisin, että teini-ikäiset lapset jo ymmärtävät vanhempien eroavan "ihan aikuisten oikeesti", eivät varmasti siitä mitään kauheita traumoja saa.
Enemmän säälittää pikkulapset, joita kierrätetään kodista toiseen kysymättä heiltä mitään...
Mielestäni tuota vanhempien vuoroasumista kannattaa kokeilla. Jos se sujuu teillä aikuisilla niin on varmasti lapsille parempi. Haasteena voi olla kuinka te aikuiset saatte sovittua vuokrayksiön kalustuksesta, tavaroista, siisteystasosta yms., riippuen tietysti miten yhteisasuminen on tähän asti sujunut. Eräs eropari hankki kumpainenkin oman vuokrayksiön yhteisen kodin lisäksi, johtuen riitaisuudesta, sivusuhteista yms.
Kiitos kommenteista..ja tsempistä! Ero siis tässä on aikeissa ja olen kuullut ihmisiltä hyviä kokemuksiani nimen omaan lasten kannalta asiaan sopeutumisessa, joka tuki tähän päätökseen ryhtymisessä. Kysehän ei olekaan siitä etteitkö teinit ymmärtäisi vaan tässä järjestelyssä ei kaikki muutu niin radikaalisti ja eiköhän ero ole aina jollain tapaa traumaattinen kokemus kaikille mutta näin saadaan lisäaikaa miettiä rauhassa asioita ennen kodin myyntiä jne eikä tarvitse elää painostavassa ilmapiirissä... En uskokaan että tämä voisi olla lopullinen ratkaisu enkä haluakaan juuri noin mainitsemiesi seikkojen ansiosta mutta itse lähtökohtaisesti ajattelen että vanhemmat voi tässä kohtaa joustaa, kokeilla ja katsoa esim.ekan vuoden... olis kivaa kuulla jos joku kokeillut. Kolme kämppää taas jo taloudellisesto mahdoton ratkaisu
Edellinen naapuripariskunta "kokeili" tuota. Heillä syynä se, että nuorin ehtisi käydä peruskoulun viimeisen luokan vanhassa koulussaan kesän alussa ja tämän jälkeen vanhin lähtisi armeijaan. Sitten vanhempien olisi helpompaa etsiä uusi asunto sen mukaan mihin kouluun nuorin lapsi pääsee.
Heillä rouva vuokrasi yksiön, ja mies asui äitinsä sohvalla vuoroviikoin. Rouvalla astui aika nopeasti uusi mies kuvioihin: lopulta myös hän vietti aikaansa perheen yhteisellä asunnolla hienoine autoineen. Kerran mies istui etuoven rappusilla pihatiellä, kyselin kuulumiset. Kovasti tuntui odottavan, että koulut päättyy ja palvelus alkaa... Sanoi, että tuntee elävänsä jossain ihmeellisessä välitilassa. Kenelläkään ei ole kotia missään, kaikki ramppaavat jossain. Eipä liioin lapsi, joka oli oman lapseni ystävä tuntunut yhtään arvostavan tilannetta. Paitsi sen verran, että kun äidin uusi miesystävä on heillä, niin vanhemmat eivät riitele.
Piti vielä sanoa, että tuossa systeemissä vanhemmat eivät vaihda kotia, vaan pelkästään asuntoa. Eli siinä mielessä yhdyn naapurin miehen sanoihin. Itse en olisi suostunut moiseen järjestelyyn, sillä halusin nimenomaan kodin lapsille. Sellaisen rauhallisen, ja taloudellisesti itsenäisen kodin.
Lasten takia ei erota tai erotaan ym perusteluja mutta mitä lapset tai teinit itse tästä sanovat onko kysytty? Kun niin monesti eroaminen on vaikeaa niin tuollainen mielestäni pidentää kaikkien tilanteeseen sopeutumista. Mutta ei kukaan tietysti voi tietää miten teillä mwnee. Jos pystytte eroamaan näin pitkittäen. Mut itse kysyisin lapsilta mielipdettä.
Tämä järjestely tietysti edellyttää että asioista pystytään sopimaan ja vanhempien välit pysyvät sellaisina.. katsotaan miten se meillä toimii. Tottakai teinien kanssa juteltu ja asia heille ok, myös nämä kouluasiat yksi peruste ja toisella alkaa juuri 2.asteen opinnot, ei tarvitse muuttaa kaikkea yhtäaikaa. Asia jonka olen huomannut että jos lapset pistetään kulkemaan kahden kodin väliä on se ok mutta useimmat aikuiset eivät siihen suostuisi itse.. miksi lasten pitäisi ja sehän vasta on rauhatonta. tässä ninenomaan lapsilla on sama koti mikä ennenkin.. ja veikkaan että rauhallisempi kun ei vanhemmat riitele.Eron pitkittämisestä ei ole kyse ja vähän kuulostaa kaukaa haetulta tämä esimerkki uudesta miehestä autoineen pihalla...😊
Miksi lasten pitäisi kulkea kahden kodin väliä? Vanha perusratkaisu, jossa lapset asuvat lähivanhempansa luona, ja tapaavat etävanhempaansa sovittuina aikoina on hyvä.
Katsokaapa telkkarista perjantai-iltaisin sarjaa Dickte (rikostoimittaja). Mielestäni toimittajan, ex-miehensä, ja tyttären välit loistavasti kuvaavat niitä ongelmia ja iloja, joita perheellä on vanhempien erottua. Itse tiedän täällä kotosuomessa samantapaisia pareja, jotka pystyvät näkemään toista "näkökentässään" erosta ja ongelmista huolimatta. En ainakaan vielä ole nähnyt suomalaista tai muutakaan sarjaa tai leffaa, jossa kuvattaisiin niin taitavasti tunnepuolenasioita monesta näkökulmasta.
Mun esiteini on ihan onnessaan kun muutin isompaan asuntoon ja hän sai oman huomeen myös mun luotani. Vuoden päästä hän aloittaa yläasteen kotipaikkakunnalleni ja hän saa vihdoin (pitkästä aikaa) ASUA myös luonani. Muutaman vuoden tää onkin ollut vain kyläilyä, joka on oikeasti lapselle paljon rasittavampaa kuin kahdessa kodissa asuminen. Ihan alussahan meillä oli vuoroviikot ja ne toimi aivan täydellisesti.
Vähän eri mieltä tuosta kahdessa kodissa asumisesta. Se on lapsille todella rankkaa. Kuten sekin, että etävanhemman viikonlopuista pidetään pilkun tarkkaan kiinni, ei koskaan jousteta. Etenkin teineillä alkaa olla jo omat harrastukset ja ystävät tärkeitä, eikä aika riitä kaikkeen. Tietysti lapsiakin on monenlaisia. Mutta Suomessa on erittäin paljon introvertteja lapsia, jotka kärsivät eestaas ramppaamisesta.
Nykyinen mieheni muutti ex-vaimonsa ja lastensa yhteisestä kodista aikanaan. Talo ja lasten huoltajuus jäi exälle. Nuorin oli erotessa 10 v. He tekivät täysin vapaan sopimuksen exänsä kanssa lasten tapaamisista. Mieheni mielestä lapsilla kuuluu olla yksi koti ja se on lasten äidin luona. Tätä ennen hän oli aivan täysillä mukana lastensa elämässä, järjestely ei siis johtunut siitä, ettei miestä olisi lapsensa kiinnostanut. Sittemmin mies muutti kokonaan toiselle paikkakunnalle, ja lapset kävivät hänen luonaan noin kerran kuukaudessa. Tai joka toinen kuukausi. Muuten soiteltiin ja käytettiin muita viestimiä. Tämä ns. vanhanaikainen järjestely sopii edelleen ja jopa parhaiten suurelle osalle, ellei kaikille lapsille.
Vanhempien olisi syytä muistaa, että lapset ovat vain lainassa. Teinit pääsevät hetkessä pois peruskoulusta. Monet lähtevät jo lukioon eri paikkakunnalle, mutta kaikki muuttavat aikuistuttuaan lapsuuden kodista. Tällöin kaikista vanhemmista tulee tavallaan etävanhempi, läheinen voi silti olla.
Tuossa olen samaa mieltä, että liian pilkuntarkat tapaamiset ovat lähinnä naurettavia. Kyllä joustoa pitää olla puolin ja toisin, ja etenkin lapsen harrastukset tietenkin saattaa muuttaa tapaamispäiviä. Meillä nuo on nyt ollut viikonloppu keskimäärin kaks kertaa kuussa. Välillä viikonloput voivat vaihdella ja tietysti näin lomien aikaan aikataulut muuttuvat hyvinkin radikaalisti.
Pelkissä vierailuissa on ongelmana se, että lapsi on silloin vain kylässä etävanhemman luona. Onhan se nyt aivan eri asia kuin tulla kotiin.
Meillähän lapsi siis menee eri paikkakunnalle jo yläasteella, ja kun se koulupaikkakunta sattuu sopivasti olemaan sama missä minä asun, niin on aika luonnollista että mun kodistani tulee lapselle toinen koti, jossa on omat tavarat, vaatteet ja läksyjentekopaikka (eli oma huone). Ja älytöntähän se olisi kaikkia tavaroita jatkuvasti raahata mukana vierailuviikonlopuiksi. Parempi ettei tarvitse raahata kuin koululaukkua.
Varmasti yläastelainen haluaa jäädä välillä koulun jälkeen kavereidensa kanssa hengailemaan kaupungille ja helposti varmaan usein tulee sieltä mun luokse koulusta parin kilsan päähän kuin että lähtisi äitinsä luokse 25 kilsan päähän (etenkään julkisia ei välttämättä iltaisin enää kovin hyvin kulje).
Meillä ei siis "edestakas ramppaaminen" tule olemaan sen kummempaa kuin koulussaramppaaminenkaan. Mutta kai sekin on sitten joidenkin mielestä liikaa.
Sitäkään en ymmärrä, että jos on vain yksi koti, niin miksi juuri äidin luona. Löytyykö tähän muita perusteita kuin "näin se vaan tietenkin on"?
Itselläni ei kyllä tulisi mieleenkään muuttaa kovin kauaksi lapsestani.
Joka tapauksessa on niin, että eri perheillä sopivimmat vaihtoehdotkin ovat erilaisia. Mikä toimii toisilla ei välttämättä toimi taas toisilla. Tärkeintähän kuitenkin on, että lapsi saa tavata mahdollisimman paljon molempia vanhempiaan.
"Vanha perusratkaisu, jossa lapset asuvat lähivanhempansa luona, ja tapaavat etävanhempaansa sovittuina aikoina on hyvä."
Onko vanha ratkaisu automaattisesti aina paras tai välttämättä edes hyvä?
Kyllä, vanha perusratkaisu on paras ja hyvä. Ihan se vuoksi, että yksinkertaiset ratkaisut, kuten vanhan mallin ratkaisu, ovat aina parempia kuin monimutkaiset, jossa on paljon muuttuvia ja epävarmoja tekijöitä. Lapsilla pitäisi olla eron jälkeen mahdollisimman saman henkinen tilanne kuin ennen eroa. Ilman vanhempien riitoja, erimielisyyksiä yms. joiden vuoksi erotaan. Kaikenlaiset eestaas ratkaisut, jotka vaativat vanhemmilta enemmän yhteistyötä kuin ennen eroa ovat jo tämän vuoksi tuhoon tuomittuja.
Kyllä mun mielestäni vuoroviikot ovat kaikkein yksinkertaisimmat. Missä voi olla vähemmän muuttuvia tekijöitä kuin säännölisissä viikoissa vuorotellen?
En ymmärrä mitä yhteistyötä vuoroviikot vaativat enemmän kuin joka-toinen-vkl -mallikaan. Itse en nähnyt aikoinani vuoroviikoissa lapseni äitiä pariin vuoteen kuin vilaukselta muutaman kuukauden välein. Nykyisin joudumme sopimaan tapaamisista ihan eri tavalla. Toki lapsen ikäkin vaikuttaa tähän, kun hänellähän on omia harrastuksiakin.
Ei, "perinteinen" järjestely ei ole hyvä. Lapsen yhteys etävanhempaan jää etäiseksi, maksuista joutuu aina säätämään jos päivät vaihtuvat, lähivanhempi joutuu kantamaan isomman osan arjesta jne. Jos lapsi taas on yhtä paljon aikaa molempien luona, niin hän ei asu missään vaan seilaa kahden asunnon väliä kun vanhemmilla kuitenkin on kotinsa. Esim. kaverit eivät ikinä tiedä mistä lasta voisi hakea, joten jää hakematta.
Lapsille yksi koti ja vanhemmat reissaavat on paljon parempi ratkaisu lapsille, mutta täälläkin kaikki yrittävät kääntää keinolla millä hyvänsä oman ratkaisunsa lapsille paremmaksi vaikka totuus on jotain aivan muuta. Kuluja kolmen kodin yhdistelmä kuitenkin tuo ja vanhempien pitää pystyä sopia asioista keskenään ja uudet suhteet kärsivät väkisinkin, mutta paljonko olet valmis tinkimään omastasi lasten takia?
Paljon ajatuksia ja mietteitä, kiitos niistä! Yhtä paljon kun on perheitä on myös varmaan oikeita ratkaisuja... mistä sitten tietää mikä on oikea? tämä on lähtenyt käyntiin nyt meillä tällä viikolla ja kokeillaan. Lapset pysyvät siis vanhassa kodissa ja vanhemmat jakavat vuoroviikoin vuokrayksiön. Kolmeen ei totisesti olisi varaa. Tämä on ns.väliaikaisratkaisu/ asumusero ennen lopullista eropäätöstä ja aikaa totulla asiaan ei ole tarkoituskaan jatkaa näin kovin pitkiä aikoja.. Tämän teimme siksi ettei kaikkea tarvitse hajottaa kerralla ja lasten arki muuttuu alkuun mahdollisimman vähän, koulut,kaverit jne. Myös me aikuiset saamme aikaa sopeutua ja tämä järjestely saatiin käyntiin melko nopeasti joka oli tärkeää koska saman katon alla vaikeaa olla.. joku kysyi miksi edes erota jos haluaa kaksi yhteistä asuntoa? Parisuhde on hajoamassa mutta vanhemmuus säilyy loppuelämän ja pyrimme pitämään välit sellaisina että ne säilyy vastakin. Yhdessä emme kuitenkaan näe tulevaisuutta parina.Tässä saamme välimatkaa toisiimme ja kyllä molemmat kodit voivat tuntua kodilta. Uusia suhteita ei vielä ole, toki toivon että joskus mutta aikuiset voivat myös mielestäni joustaa tällä hetkellä ja pystyvät siihen paremmin kuin teinit eikä tässä elämässä ole kiire minnekään. Sitä paitsi kai uusia suhteitakin voi olla monenlaisia, ei kai heti ole pakko sännätä yhteen asumaan ja miksi edes pitäisi? Meillä on vaikuttanut nuorille tärkeältä että he saavat osallistua toisen kodin suunnitteluun ja laittoon ja tieto että voivat joskus yökyläillä. Aika näyttää..
Mielestäni asutte nyt "saman katon alla" - mutta vain kahdessa eri paikassa :). Ja taloudellisesti tuo myös sitoo yhteen, enemmänkin kuin yhden asunnon malli. Olisi ollut vihoviimeinen malli minulle ja exälle.
PS. En kuitenkaan yhtään epäile, etteikö ratkaisunne sopisi teille, etenkin kun se on väliaikainen.
Eihän tuo tietenkään ole yhtään huono ratkaisu noin aluksi, mutta sanomattakin on täysin selvää, ettei tuo voi olla mitään muuta kuin väliaikainen järjestely.
Onkohan Suomessa ainoataan perhettä, jossa tuollainen asumisjärjestely olisi pidemmän päälle onnistunut? Moni on varmasti yrittänyt.
Muistakaa: vanhemmat päättävät. Tällaista ratkaisua ei voi tehdä kovin pitkäksi aikaa. Ei toimi. Yksi ystäväni ja pari tuttavaa (rikasta) on hetken kokeillut, tulivat siitä, myös lapset, vain vihaisiksi ja levottomiksi, alle puolessa vuodessa yleensä. Niin se on, että lasten paikka on vanhempien/vanhemman luona, ei toisinpäin. Ei voi olettaa, että lapset luovat vanhemmilleen kodin vuoroviikoiksi, vähän hassu ajatus :). Lisäksi vanhemmilla on taloudellinen vastuu kaikesta. Yhdessäkään tapauksessa mitä tiedän ei ole vuokrattu yhteistä yksiötä, vaan vuokrataan yksi yksiö, jolloin toinen majailee vuoroaikoina sukulaistensa tai tuttavien luona. Tai jos budjetti on antanut periksi, niin on vuokrattu kaksi yksiötä. Jos tai kun tämä järjestely tehdään talon/asunnon myynnin vuoksi, niin se tehdään määräajaksi, ja siitä huolimatta, että lapset eivät siitä pitäisi. Tietysti heitä voi varottaa mitä on tulossa.
Juu se jäi mainitsematta että väliaikaisratkaisusta ennen isoja päätöksiä siis kyse ja vanhemmat todella päättävät eivätkä halua lapsia tilanteen eteen jossa pistetään valitsemaan kumman luona haluaa asua.. 14 ja 16v kuitenkin eri asia kuin pikkulapset.. onneksi ovat jo noin isoja. Kokeilemme ja olemme viisaampia.. itse en usko että on olemassa yhtä toimivaa mallia eikä se ns.vanha peruskuvio lähi ja etävanhempi toimi kaikillla ja kyllä sen etävanhemman rooli jää väistämättä erilaiseksi.Siksi siis lähdin kyselemään kokemuksia..
No miksi lasten pitäisi valita kumman luona pitää asua? Eikö se juuri ollut vanhempien tehtävä :)? Siinä tapauksessa tietysti noin "vanhojen" lasten mielipidettä kysytään, jos vanhemmilla on erimielisyyksiä.
Miksi pitäisi jäädä kyttäämään toisen tekemisiä ja vielä käyttämään samaa asuntoakin. Kerralla poiki ja kokonaan. Sopikaa vaan heti lastenhoidosta ja elätte muuten täysin omaa elämäänne. Miksi vasta nyt alkaa lasten tulevaisuus kiinnostamaan?
En olisi missään nimessä jatkanut exäni palvelijanakodinhoitajana toimimista sekä maksanut kokonaan kahden asunnon kulut yhden sijaan eron jälkeen. Kuka edes eroa niin mukavasta ihmisestä, jonka kanssa voi jakaa asunnon.
"Kuka edes eroa niin mukavasta ihmisestä, jonka kanssa voi jakaa asunnon. "
Niinpä, tai tässä tapauksessa jaettaisiin kaksi asuntoa. Kaksi yhteistä kotia exän kanssa, eikä yhtään omaa kotia, toinen lasten kanssa, toinen ilman lapsia.