Minä näen miehenä parisuhteen kuin palapelin...kun kaikki palat on kohdillaan niin tunne on hyvä ja eheä...arki pyörii ja peitto heiluu niin kuin kuuluisi. Lapsen tulokaan ei merkitse seksin loppumista ellei nainen niin päätä...meillä se toimi vielä paremmin kuin ennen lapsen syntymää. Mutta kun palojen saumat alkaa rapistua ei meinaa palatkaan pysyä paikaallaan. Meillä se näkyi hektisenä vuorotyönä ja stressi heijastui parisuhteeseen ja lopulta seksiin ja läheisyyteen. Ja kun palat pääsee liikkumaan tulee ongelmia. Ensiksi väheni läheisyys ja sen jälkeen luonnollisesti naiseltani hävisi kiinnostus seksiin. Naiseni paikkasi sen puutteen vieraan miehen kanssa kun ei jaksanut ottaa kontaktia minuun. Ja minäkin olen sortunut vieraaseen naiseen. Vaimo totesi muutamien kertojen olleen vain panoa ei mitään muuta niin kuin munkin seikkailu...asiat käsiteltiin istumalla alas ja molemmat päätti että asia unohdetaan ja paneudutaa perhe elämään. Unohtunut ei ole mutta mikä tässä maailmassa niin tasapainossa olisi...loppujen lopuksi ihmisiä ollaan ja kaikki tekee virheitä ja niistä toivon mukaan oppii. Eikä tässä elämässä muutenkaan niin kovin pysyvää ole koko ajan vauhti päällä ja tilanteet muuttuu. Ja kuka nyt olisi kiimassa omaa kumppania kohtaan jos on oltu yhdessä yli 20v...kyllä varmasti hiipuu niin kuin meillekin kävi. Arki toimii mutta seksistä ei tietoakaan, enää.
Ajattelemisen aihetta
taivaltajak
053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.