"Kultturien tunnusmerkit
Uhriutusmiskulttuuri: helposti loukkaantuminen ja vastuun siirto kolmannelle osapuolelle.
Ns. sivistysyhteiskunta, avoin uhriutuminen ja uhripääoman kerääminen, joka tosin koskee vain uhri- eli eturyhmään kuuluvaa vähemmistöä,. Tässä yhdistyy kunniakulttuurin herkkänahkaisuus ja elitismi ilman omakohtaista kykyä pitää sitä yllä. Usein unohdettuna epäkohtana: "pasifismi on suojeltujen etuoikeus", jolloin toisaalta ollaan kriittisiä mutta myös yliluottavaisia kolmatta osapuolta kohtaan. Viherpunaiset haikailevat tätä, toisaalta luopuen tässä omissa äärimalleissaan kuten anarkismissa, mikä on pohjimmiltaan paluu barbariaan.
Pahin loukkaus: olla etuoikeutettu ja sokea sille.
Kunniakulttuuri: oman käden oikeus ja kunniansa pitäminen, vaikka sitten väkivalloin. Mennyt maailma edusti tätä, aikana kun ei vielä ollut paljon hyvinvointia ja laillista valvontaa, katujen lait ja jengit. Tässä mallissa kunnioitus ansaitaan itse, ja pistetään lällärit lakoon. Etenkin oikeistolaiset ja ns.äärioikeistolaiset konservatiivit usein ajavat tätä mallia, ja eroavat hyvin vähän äärivasemmiston anarkistisesta paluusta barbariaan.
Pahin loukkaus: olla pelkuri
Omanarvontuntokulttuuri: passiivinen suhtautuminen ja "yläpuolelle nouseminen". Laillisen ja järjestäytyneen yhteiskunnan ilmiö, jossa kolmas osapuoli myös puuttuu asioiuhin. Muodostumassa oleva kolmas malli."
Lähde/lisää: http://fundamentti.blogspot.fi/2016/07/kunniakulttuurista-uhriutumiskulttuurii.html
(Sis. podcastin englanniksi).
Uhriutusmiskulttuuri: helposti loukkaantuminen ja vastuun siirto kolmannelle osapuolelle.
Ns. sivistysyhteiskunta, avoin uhriutuminen ja uhripääoman kerääminen, joka tosin koskee vain uhri- eli eturyhmään kuuluvaa vähemmistöä,. Tässä yhdistyy kunniakulttuurin herkkänahkaisuus ja elitismi ilman omakohtaista kykyä pitää sitä yllä. Usein unohdettuna epäkohtana: "pasifismi on suojeltujen etuoikeus", jolloin toisaalta ollaan kriittisiä mutta myös yliluottavaisia kolmatta osapuolta kohtaan. Viherpunaiset haikailevat tätä, toisaalta luopuen tässä omissa äärimalleissaan kuten anarkismissa, mikä on pohjimmiltaan paluu barbariaan.
Pahin loukkaus: olla etuoikeutettu ja sokea sille.
Kunniakulttuuri: oman käden oikeus ja kunniansa pitäminen, vaikka sitten väkivalloin. Mennyt maailma edusti tätä, aikana kun ei vielä ollut paljon hyvinvointia ja laillista valvontaa, katujen lait ja jengit. Tässä mallissa kunnioitus ansaitaan itse, ja pistetään lällärit lakoon. Etenkin oikeistolaiset ja ns.äärioikeistolaiset konservatiivit usein ajavat tätä mallia, ja eroavat hyvin vähän äärivasemmiston anarkistisesta paluusta barbariaan.
Pahin loukkaus: olla pelkuri
Omanarvontuntokulttuuri: passiivinen suhtautuminen ja "yläpuolelle nouseminen". Laillisen ja järjestäytyneen yhteiskunnan ilmiö, jossa kolmas osapuoli myös puuttuu asioiuhin. Muodostumassa oleva kolmas malli."
Lähde/lisää: http://fundamentti.blogspot.fi/2016/07/kunniakulttuurista-uhriutumiskulttuurii.html
(Sis. podcastin englanniksi).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Valitsen parhaat puolet niin kunnia- kuin uhriutumiskulttuuristakin. Poimin rusinat pullasta enkä kanna vastuuta mistään.
Nimenomaan! :D
Kompaaan tätä. :-)