Hassumpi ei hassumpi
Luolasukeltaja
12129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Käytkö kahvilassa koskaan.
En ole oikein kahvin ystävä. Jatkuva kahvin litkiminen on jonkin sortin kansallispiirre. Juon yhden kupin aamulla ja toisen luultavasti lentokentällä.
Ihmisten tarkkailu kauempaa vaatii jotain kahvin kaltaista rekvisiittaa pöydälle.
En myöskään meikkaa.
Ihminen näyttäytyy minulle toisin katsellessani häntä kauempaa. Lähellä nämä olennot muuttuvat lähes poikkeuksetta epämiellyttäviksi ja itselleen epäedullisiksi.
Ihmiset ovat tästä huolimatta kiinnostavia ja kiehtovia.
Niin. Ehkä minä olen vain yksi pahainen pelkuri muiden tutisijoiden joukossa.
Asiaa pitää funtsia, sillä aikaa on.
Joe Bob vetäisi laturin pois pistorasiasta ja heitti sen avonaiseen lentolaukkuun lattialla. Jos Joe Bob olisi ollut vuoteella nukkuva nainen, niin hän olisi pakannut laturin huolellisemmin kannen ulkotaskuun, eikä laukun sisäpuolelle lähes tavoittamattomiin. Joe Bob oli rento sälli, ei mikään viinalta haiseva sataman ahtaaja, vaan kuin suoraan tanskalaisesta avoautomainoksesta, jonka Mercedes oli maisemaan tilannut. Hänellä oli leveä kaunis hymy ja iloiset ja uteliaat silmät. Tietynlainen huolettomuus korosti viitettä siitä, että Joe oli jollain mystisellä tasolla perillä asioista. Hänestä huokui varmuus ja tieto. Ja koska heppu oli niin huoleton, niin oletettavasti mitään todellisia ongelmia ei ollut.
Vuoteella makaavaa nainen taas oli kuin yksi ahdistunut hermoraunio. Jopa unissaan, joissa hänen demoninsa häntä jahtasivat yö toisensa jälkeen.
Naisparka
Kun Joe Bob tutki nukkuvaa naista, niin tämä näytti hämmästyttävän levolliselta tai lähes onnelliselta. Hetken Joe Bob luuli, että nainen oli onnellinen Joen ulkomaanmatkasta. Tarvitsiko nainen lomaa hänestä, Joe Bobista?
Joe naurahti. Liian kauan akkojen seurassa ei ole hyväksi terveelle miehelle, Joe Bob tuumi ja napitti farkkunsa. Mies hänessä palasi illan riitojen jälkeiseen seesteiseen seksiin, sillä hänestä tuntui, että ainoastaan mielikuvituksessa ja seksissä tuo puolialaston ihmisriekale vuoteella oli kuin kotonaan paratiisissa.
Hän nautti siitä, että menetti kehonsa ja minuutensa mitättömät yksityiskohdat ja putosi vastustamattomaan virtaan elämän lämpimässä vedessä.
Kieltämättä hän oli vitun hyvän näköinen. Sellainen on varmasti raskas taakka kantaa, Joe Bob funtsi.
Joe Bob otti laukkunsa ja lähti. Hän oli sitä mieltä, että tapahtui mitä tahansa, niin naisia maailma oli täynnä.
Kun nelivetojyminä oli poissa, niin vuoteella makaavan naisen silmät räpsähtivät auki. Kaihtimet kiskaistiin ylös ja katossa roikkui sellainen tunne, että se putoaisi päälle juuri nyt.
Nainen hänessä luikerteli vuoteessa, kiemurteli ja kuristi, avautui ja sulkeutui ja pesi, muni ja sihisi. Oli kuin olisi ollut päivällä pimeää, kun se syttyi.
Päivällä nähtiin kaunis nainen avojaloin kesämekossaan hiekkatiellä kädessään kimppu päivänkakkaroita. Hän hymyili ja vilkutti vastaantulijoille, pysähtyi mielellään juttelemaan ihmisten kanssa. Aivan kaikkien.
Seuraava päivä oli sadepäivä, eikä häntä nähty lainkaan.
Joe Bob pysäytti maasturinsa paljasjalkaisen mökkeilijän kohdalle kysyäkseen tietä pois pölyiseltä kärrytieltä kaupunkiin. Ensimmäiseksi Joe tunsi päivänkakkaroiden tympeän lemun nenässään.
- Eikö olekin kauhea haju kauniissa kukassa, nainen kysyi.
- No totta vieköön, Joe vastasi.
- Oletteko kenties eksynyt?
- Mjaa. Klassinen vastaus tähän olisi, en enää, Joe vastasi ja otti kasvoilleen jonkinlaisen iskuirvistyksen.
- Olettepa te komea. Minä olen Elina. Hyvää päivää, nainen sanoi ja ojensi kätensä Joelle hymyillen tyrmäävän kauniisti.
- Tarvitaanko tähän isäsi lupa?
- Noups.
( Hihitystä )
-
Hakiessaan lehteä, Eino Puustinen kuuli mustan maasturin tulevan taas. Ihme rallia, Eino pohti. Kaiken kesää ajelevat edestakaisin nämä mökkieläjät. Eivät pysy paikoillaan nämä etelän ihmiset.
Kun auto osui kohdalle, Eino näki autossa naapurihuvilan emännän. Ei muita. Sitten Eino peittyi maantiepölyyn.
( Naurua )
Taas se korppi ajoi kaapunkii, Eino tiuskaisi vaimolleen Martalle.
- Ikkunat on taas pölyssä. Mahotonta menoa on. Hirviä siivo.
- Kaik kesät sammoo.
- Mitähä se siellä kaapungissa ramppoo?
- Mitä lie juonii, mokoma.
Päästyään maantielle, musta maasturi kiihdytti vauhtinsa reiluun ylinopeuteen.
Kuljettaja tuntui varsin tottuneelta autoonsa.
Aamu oli ollut iloinen siinä mielessä, että kauan kadoksissa ollut varsin tyyris rannerengas oli löytynyt yllättäin siivouksen yhteydessä raskaan lepotuolin alta.
Nyt se kimalsi ranteessa vasten ruskettunutta ihoa.
Kuka vitun vajakki tää Luolasukeltaja oikein on?
Mjoo
Mä olen duud, jolle tuli yllättäin järjetön Doris-keksin himo. Grillisafkakin alkaa jo tulla korvista.
( Reps )