http://www.idealista.fi/onkolapsetonnainenarvoton/
Päätän jo herätessäni, että tänään en mene Faceen. Päätös kestää noin tunnin. Ihan kuin olisin koukussa kipuun. Pieneen nautintoon säryn kyljessä, tyydyttävään vihaan, jolle ei ole oikeaa osoitetta, mutta varsin selkeä vastaanottaja.
Tänään vihaan äitejä. Vihaan sitä, että niiden on pakko levitellä onneaan pitkin katuja ja somea. Että niiden täytyy huudella sen kammottavan tyhjän kuilun äärellä joka minussa on, että varmasti muistaisin, kuinka kohtuni kaikuu vain kaipausta. Ihan kuin ilman kortsua paneminen olisi uroteko.
Tänään, äitienpäivänä, on yksi niistä päivistä, joita ei enää tule usein. Huomenna kaikki on taas huomenna, surun jälkeistä aikaa. Tänään sohvallani istuu harmaakasvoinen akankuvatus, joka ei ole käynyt pitkään aikaan kylässä. Se vetää henkoset kuluneesta tupakasta, vaikka tietää, ettei sisällä saa polttaa.
Sen nimi on lapsenkaipuu, eikä se taaskaan kysynyt lupaa astua sisään.
Sokkivaihe – Jossa koetaan syvää epäuskoa siitä, että keskustellaan jonkun muun kakasta
Istun olohuoneen sohvalla, piirin reunimmaisena, ruskettuneena ja säihkyvänä, eikä kukaan ole muistanut kysyä mitä minulle kuuluu, vaikka huutavan itsestään selvästi vastaus olisi kiehtova.
Olen juuri palannut kotiin surffiparatiisin talvesta. Uusi downshiftaajan elämäni on kiillotettu parhaimmilleen, pullistelen niin ulkoisia kuin ashramin treenaamia sisäisiä lihaksiani. Yritän viritellä lennokkaampia aiheita lattianrajaan lukkiutuneen katserivin yli, koska minulla ei ole mitään sanottavaa rintaruokintaan tai lelujen kemialliseen koostumukseen. Ja sitten se tulee. “Kyllä sinunkin pitäisi ruveta tähän hommaan mahdollisimman pian. Siitä vaan!”
Isku tulee yllätyksenä. Ensimmäistä kertaa elämässäni käy tuskallisen selväksi, etten taida kuulua ryhmään, johon en edes tiennyt haluavani.
Sisälläni aukeaa maanvyörymän voimalla railo. Yskin tekosyyn ulos itsestäni ja kompuroin ulos. Mitä minulle on tapahtumassa?
Miten joku niin pieni voi satuttaa näin paljon?
Päätän jo herätessäni, että tänään en mene Faceen. Päätös kestää noin tunnin. Ihan kuin olisin koukussa kipuun. Pieneen nautintoon säryn kyljessä, tyydyttävään vihaan, jolle ei ole oikeaa osoitetta, mutta varsin selkeä vastaanottaja.
Tänään vihaan äitejä. Vihaan sitä, että niiden on pakko levitellä onneaan pitkin katuja ja somea. Että niiden täytyy huudella sen kammottavan tyhjän kuilun äärellä joka minussa on, että varmasti muistaisin, kuinka kohtuni kaikuu vain kaipausta. Ihan kuin ilman kortsua paneminen olisi uroteko.
Tänään, äitienpäivänä, on yksi niistä päivistä, joita ei enää tule usein. Huomenna kaikki on taas huomenna, surun jälkeistä aikaa. Tänään sohvallani istuu harmaakasvoinen akankuvatus, joka ei ole käynyt pitkään aikaan kylässä. Se vetää henkoset kuluneesta tupakasta, vaikka tietää, ettei sisällä saa polttaa.
Sen nimi on lapsenkaipuu, eikä se taaskaan kysynyt lupaa astua sisään.
Sokkivaihe – Jossa koetaan syvää epäuskoa siitä, että keskustellaan jonkun muun kakasta
Istun olohuoneen sohvalla, piirin reunimmaisena, ruskettuneena ja säihkyvänä, eikä kukaan ole muistanut kysyä mitä minulle kuuluu, vaikka huutavan itsestään selvästi vastaus olisi kiehtova.
Olen juuri palannut kotiin surffiparatiisin talvesta. Uusi downshiftaajan elämäni on kiillotettu parhaimmilleen, pullistelen niin ulkoisia kuin ashramin treenaamia sisäisiä lihaksiani. Yritän viritellä lennokkaampia aiheita lattianrajaan lukkiutuneen katserivin yli, koska minulla ei ole mitään sanottavaa rintaruokintaan tai lelujen kemialliseen koostumukseen. Ja sitten se tulee. “Kyllä sinunkin pitäisi ruveta tähän hommaan mahdollisimman pian. Siitä vaan!”
Isku tulee yllätyksenä. Ensimmäistä kertaa elämässäni käy tuskallisen selväksi, etten taida kuulua ryhmään, johon en edes tiennyt haluavani.
Sisälläni aukeaa maanvyörymän voimalla railo. Yskin tekosyyn ulos itsestäni ja kompuroin ulos. Mitä minulle on tapahtumassa?
Miten joku niin pieni voi satuttaa näin paljon?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Juuri tuollaisia sinkkunaiset aina ovat.
Semmonen nainen joka ei halua lapsia ei oo mun mielestä mitenkään seksikäs..
Suuri eurooppalainen johtaja Erdogan Turkista on pohtinut asiaa ja lausunut "Naisten tehtävä on synnyttää eikä tehdä miesten töitä".
Saa ne tehä töitä mutta kyllä naisen kuuluu olla synnyttäjänä..
Eiköhän valtaosa naisista unelmoi itekki että joku sonni tulee ja astuu ne. :D
Ihanko tosi? Eli Mervi Tapola, joka haluaa lapsia on sinun mielestäsi seksikäs, kun taas Kiira Korpi joka ei halua, ei ole seksikäs. =D
Lapsia haluava nainen tai mies ei välttämättä millään mittapuulla ole seksikäs. Pelkästään lapsen haluaminen ei lisää seksuaalista vetovoimaa.
Sinun aukottomalla maalaisjärjellä ja logiigalla jätesäkki on seksikäs, koska se jätesäkki haluaa lapsen. Näin se jätesäkki mulle kertoi, eli olet nyt taatusti seksuaalisesti kiihottunut tästä 150 litran mustasta jätesäkistä.
Ilmeisesti jossakin ketjussa olis keskustellut lasten tappamisesta tms. Ilmeisesti tämä seksikkyys ei kohdistu ko. naiseen vaan siihen lapseen, kuinka se on täysin avuton ja riippuvainen sinusta ja sinä voit viedä hänen henkensä kahdella sormella.
Seksikästä on useimmiten se, että kirjoittaa vähemmän, ajattelee enemmän. =P
Seksikästä ei ole kulkea ruumissäkissä (ellei siitä näe läpi), seksikästä on kulkea mekossa niin että on huoliteltu ulkonäkö. Sääret vahattu, hiukset laitettu, kevyt ehostusmeikki.
Jennifer Aniston... Siinä on seksikäs misu (ainakin oli)..
Kyllä se sitä seksikkyyttä rupes syömään kun se ei halua lapsia..
Hedelmällinen nainen on aina seksikkäämpi kuin kuiva lastenvihaaja..
Sitä rupeaa miettimään että mikä siinä on vialla kun ei halua lapsia.. Henkistä tai fyysistä.
Kiira Korpi todennäkösesti haluaa lapsia sitten jossain vaiheessa.
Jennifer oli, joskus 1990-luvulla.
Ei se seksikkyys mihinkään katoa, mikäli haluaa seksiä ja pitää itsestänsä huolta. Hedelmällisessä iässä seksikäs nainen tietenkin on seksikkäämpi, mikä luonnollisesti vähenee kun kaikki paikat alkaa roikkua, karvoja kasvaa väärille alueille ja oikeilta alueilta se kasvu tyssää kokonaan.
Hedelmällinen nainen voi olla kuiva lastenvihaaja ja hedelmätön märkä lastenrakastaja. Ihminen voi olla hyvin lisääntymiskykyinen, mutta ei välttämättä siltikään halua lapsia. (Kavereiden tai sukulaisten lapset voi aiheuttaa traumoja, miksi lapsia ei halua, unohtamatta että omat vanhemmatkin voi aiheuttaa niitä traumoja.) Hedelmällisyyshän kertoo kyvystä lisääntyä, ei oikeastaan muista. Ferohormoonin eritys varmasti kasvaa hedelmällisinä ajanjaksoina, jolloin luolamiesvaistot ottavat vallan.
Kiira Korpi ja Jennifer Aniston ovat molemmat sanoneet haluavansa saada lapsia. Aniston ei vain ole kyennyt saamaan, edes hedelmöityshoidoilla. Korpi taas odottaa sopivaa elämäntilannetta (joka lienee ihan kohta)
Ei kiinnostakaan miesten, vaan omat työni.
älä hyvä ihminen tee lapsettomuudesta itsellesi ongelmaa,elämässä on paljon muutakin.katso ympärillesi,näät paljon kauneutta,etsi elämääsi sisältöä.kun pidät lapsista voit tutustua kavereidesi ja sukulaistesi lapsiin,vanhemmat varmasti ottavat mielellään hoitoapua vastaan sillointällöin.älä jää piehtaroimaan kaipuuseesi vaan hanki elämä,tunnusta tosiasiat ja elä sen mukaan.itsekin olen lapseton,mutta en tee siitä ongelmaa.ja ainahan on adoptio,tosin yksinäiselle ei taideta kovin helposti myöntää.
Lapseton nainen on arvokkaampi kuin säkillinen kultaa jo ihan harvinaisuutensa vuoksi, lapseton mies sensijaan on kaikkien mielestä suunnilleen sama kuin säkillinen p..kaa. Lapseton nainen myös voi helposti tehdä muutoksen lapsettomuustilanteeseensa kun taas lapseton mies ei voi kun siitä päättää ne joille se mies on suunnilleen se säkillinen p..kaa. Vähän vaikea realiteettien valossa siis on ymmärtää lapsettomien naisten tuskaa, siis semmoisten joiden lapsettomuus ei ole kuin korvien välissä.
Taitaa riippua täysin lapsettomasta naisesta? Onko Afrikassa syntynyt musta lapseton nainen tosiaan kultasäkillisen arvoinen, tai jokin 60-vuotias vanha piika Ruotsista, joka ei ole voinut saada lapsia, mutta on lutkailemalla lutkaillut koko elämänsä? =D
Uskoisin että sen kultasäkillisen tarkoittama lapseton nainen on alle 30-vuotias, eikä niinkään lapseton vaan neitsyt, itsestään huoltapitävä, normaalipainoinen, työssäkäyvä, heteroseksuaali tms.
Lapseton mies ei ole kasa paskaa pelkästään sen takia, että on lapseton mies. Paskasäkiksi tullaan päivittäisten tekojen ja valintojen kautta. Lapseton nainen ei voi tehdä helposti muutosta lapsettomaan tilanteeseen. Ensimmäiseksi naisen pitäisi olla hedelmällinen, toiseksi saada siemenet itämään tai kolmanneksi täyttää erittäin kovat kriteerit adoption varmistamiseksi. (Jännäjenna varmaan sen lapsen ryöstäisi vaunuista keskellä kirkasta päivää)
Tässä uutinen tyhmästä miehestä joka kuvitteli saavansa kullanarvoisen lapsettoman naisen:
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/miehelta-huijattiin-73-000-euroa-oulaisissa-ghanalaismorsian-lupasi-tuoda-65-kiloa-kultaa/733644/
Ei niitä oikein ole, joko naisella on lapsi, se on päästään sekaisin tai sitten se on rikollinen eli millä tavoin lapsettoman miehen osa muka olisi helpompi? ei millään niin ei oikein jaksa noita naisten valituksia, ainoastaan semmoinen joka ei voi saada lapsia saa myötätuntoni.
Mies on kyllä tyhmä, ei ainoastaan tyhmä, mutta myös ahne. Onhan se hyvä sijoitus vaihtaa pieni summa rahaa järkyttävään summaan rahaa kultana. Ahneus siinä on varmasti sokaissut, kun mies on laskenut "omistamalleen" kulta-osuudelle jonkun miljoonan euron hintalapun. Tyhmyydestä voisi viranomaiset sakottaa käännetyt rahavarat valtiolle julkisen terveydenhuollon tms. käyttöön.
Kyse ei ole siitä, että lapsettoman miehen osa olisi helpompi, värityskirjassa kohta naisen lapsettomuus ei ole pelkästään yksiselitteinen ja mustavalkoinen.
Turkin Erdoganin mukaan:
"– Äitiydestä luopuminen merkitsee ihmisyydestä luopumista. Suosittelisin vähintään kolmen lapsen hankkimista. Se, että naisella on ammatillinen elämä, ei estä häntä olemasta äiti, presidentti sanoi puhuessaan naisjärjestön toimitalon avajaisissa."
Koska islamisaatio on vahvassa nousussa oleva trendi maassamme voimme yhtyä Erdoganin viisaisiin sanoihin.
Minä en ymmärrä tuota alkuperäistä kirjoittajaa. Miksi se elää omien toiveidensa vastaisesti? Jos se ei oikeasti haluaisi lapsia, se olisi onnellinen surffitalvestaan paratiisirannalla. Mutta kun se todellisuudessa haluaa niitä pilttejä niin kuin muutkin, mutta ei tee mitään saadakseen niitä. Typerä nainen.
Minä kuin näen jonkun muun sinappikoneen, huokaisen helpotuksesta, ettei se ole minun. Ja on aivan yhden tekevää, mitä muut ajattelevat valinnoistani.
Nainen odottaa, että joku karju kaappaisi mukaansa, karjaisisi "nyt ämmä tehdään vauva!" ja nainen saisi vain vikistä.
Tuo on taatusti totta.
Naisen pillu on lähtökohtaisesti aina arvokas. Sitä arvokkaampi, mitä tiukempi.
Viimeinen lause kertoo kaiken:
"Sovin Tinderissä treffit 26-vuotiaan, erittäin komean miehen kanssa. Ja jatkan elämää."
Huom, mies-nainen sanakirjasta: "elämä" = ympäriinsä paneskeleminen.
Nainen nyt vaan on kiimavittunsa viemä elukka.
Joo varsinkin ne aseksuaalit, frigidit yms. :P
On kyllä taas niin kovaa yleistämistä ettäääääääää...
Katsoitko äskettäin tieteellisen dokumentin jossa kerrottiin miten helposti ja missä kaikissa tilanteissa kiimavittu kostuu. Suosittelen katsomaan. Opit paljon uutta kiimavituisista kanssasisaristasi ja myös oman kiimavittusi kostumisesta.
Höpshöps. Sen paikan pitääkin olla kostea että se voi hyvin.
Islamilaisen diktaattorin palvontaa ja naisten huorittelua. Hyvä pojat! Kyllä taas fiksuus säteilee teistä.
Ainoastaan naiset ovat tässä ketjussa käyttäneet termiä huora, joka toki kuvaa hyvin erään kiimavitun funktion, joak naisille on niin tuttu.
Samanlaisia fiiliksiä mulla oli ennen poikaa. Vielä, kun oli yritetty ja pelkäsin, että vika on mussa. Vastailin aina kysyjille, että "ei me vielä". Lähimmäiset tiesi kyllä ettei kyse ollut siitä. Tuota "ahdistusta" kesti pari vuotta ennen kuin tärppäsi.
Toki lapsen kaipuuseen, vauvakuumeeseen, biologisen kellon tikitykseen, miksikä sitä sanookaan, on se luonnollisin ratkaisu tehdä asialle jotain. Tietysti, jos siihen ei ole mahdollisuutta (lapsettomuus, muu terveys, elämäntilanne), ei se varmaan auta, kuin käsitellä asia jollakin muulla tavalla. Esim. sukulaisten lasten kanssa leikkiminen yms. auttaa asiaan. Jotkut hankkii koiran tai kissan. Eikä tuo ole edes vitsi, eikä vittuilua. Toiset sitten hautaa ajatukset tekemällä kaikkea muuta.
Se jäi vähän epäselväksi, haluaako aloittaja edes lapsia, vai onko tuo fiilis vaan päässyt yllättämään sosiaalisten paineiden takia.
Jokaisellahan on oikeus valita itse, ellei kyse ole siitä, ettei niitä lapsia vaan voi saada tai ei ole ketään kenen kanssa hankkia ja ei halua alkaa yksin äidiksi. Jokainen määrittelee itse, koska on kokonainen. Ei lapseton nainen, eikä mies, ole arvoton, ellei itse itseään sellaisena pidä. Pitää löytää itse tarkoitus elämälle, ei sen tarvitse kaikille olla sama.
Turkin Erdogan on pohtinut myös sukupuolien eroja ja päätynyt luonnonmukaiseen tosiasiaa: "Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on vastoin luontoa".
"Jokaisellahan on oikeus valita itse, ellei kyse ole siitä, ettei niitä lapsia vaan voi saada tai ei ole ketään kenen kanssa hankkia ja ei halua alkaa yksin äidiksi."
Unohdit mainita tuossa että jokaisella naiselle on oikeus valita itse paitsi poisluettelemasi, miehistähän tuota oikeutta ei ole kuin jännäjyystäreillä.
"Pitää löytää itse tarkoitus elämälle, ei sen tarvitse kaikille olla sama."
Tämä on olennainen pointti.
Ja mihin tämä liittyy?
Ei ole kaikilla naisillakaan lapsia, koska eivät ole löytäneet sopivaa kumppania. Moni jää sen takia yksin. Vaikka siis kroppa toimisikin.
Naiset ei juuri edes etsi varmaankaan, useimmat pariutuu joko kaverien/tuttujen kautta tai sitten lähtevät jonkun jännäjyystärin kelkkaan. Minä vähän epäilen että miehet kiinnostuu helpommin ennestään tuntemattomasta äitiominaisuuksilla varustetusta naisesta kuin naiset isäominaisuuksilla varustetusta miehestä.
Mua isällisyys (lempeys, lapsiystävällisyys, hellyys) on aina viehättänyt. Teininäkin jo tuijottelin rattaita työntäviä miehiä. Teen sitä edelleen.
Ja joo moni mies on sanonut että yks mun parhaita ominaisuuksia on ns. Äidillisyys. :P
Ja todellakin etsii. Monella kaverilla on koko ajan haku päällä. Enemmän tuntuu että äijät vaan rellestää eikä halua sitoutua mihinkään.
Kukaan ihminen ei ole arvoton.
Itse+en+ole+lapsia+koskaan+halunnut.+Toki+mullekin+oli+jonkinlainen+järkytys,+miten+ulkopuoliseksi+sitä+voikaan+itsensä+tuntea+ja+miten+se+tavallaan+myös+tehdään+kaikin+tavoin+selväksi,+että+"et+kuulu+enää+meihin".+Edes+häihin+ei+enää+kutsuta.+Ihan+kuin+mussa+olisi+joku+tarttuva+tauti.+
Ei tietenkään ole. Ei minusta tämmöisien asioiden kautta ketään voi arvottaa. Tai voi, mutta yllä ne arvot on ensisijaisesti henkilökohtaisia näkemyksiä, siitä mitä pitää arvossaan. Mutta ei ihmisenä sen arvottomampi ole.
Tottakai se ongelma on olemassa, että aina joku pitää sinua tai jotain toista arvottomana, koska hänen arvonsa eivät kohtaa omien arvojensa kanssa.
Aika usein se arvottomuuden tunne tulee muutenkin itsestä.
No ei nyt "arvoton" mutta vähän samanlainen kuin haaremi eunukki..
Äijä jolta on leikattu kellit pois.. Hyödytön..
Se on näkökulma kysymys. Itse joskus nuorena kamppailin asian kanssa lapsettomuus. Piti rakentaa kokonaan ikään kuin uusi minäkuva ja identiteetti sen jälkeen, kun kuulin etten välttämättä saa lapsia. Tilanne on sellainen, että ne lapset pitäis tehdä pian eikä odotella, että tilanne pahenee.
No eipä siinä nyt vaan ruveta jotakuta kuksimaan, lapsia saadakseen. Hullu ajatus. Eikä sen aikainen poikaystäväkään järin ajatuksesta innostunut, ihan hyvä ettei innostunutkaan. Mutta oli se shokki. Naiseus ei tuntunut enää olevan osa mua. Ihan kun joku oleellinen pala musta olis otettu pois ilman mun lupaa.
Itkupotkuraivarit, kateellisuutta äidelle ja odottaville. Kamala olla töissä päiväkodissa tommoisen tiedon ja sen hetkisen tuskan kanssa. Minä en voi olla ehkä ikinä äiti ja olenko sitten edes nainen? Kivulias prosessi, kuten ne muutama keskenmenokin. Jos se ainoa mahdollisuus olikin nyt tässä ja se meni kesken.
Mutta kyllä se asia kuitenkin lopulta voitoksi kääntyi. Opin ajattelemaan asian hyvät puolet ja kohtaamaan sen tosia asian ettei kaikki ole tahdosta riippuvaista. Saa tahtoa, mutta kukaan ei takaa että saat mitä tahdot ja se pitää kestää. Kaikilla on ristinsä. Pitää koittaa kääntää ikävät asiat hyviksi ja oppia nauttimaan niistä asioista mitkä on hyvin. :)
Harvoin tosissani itseäni kehun, mutta jos jossain asiassa niin vastoinkäymisen kääntämisessä voitoksi olen kyllä melkoinen mestari. Jollain ilveellä saan aina jostain kiinni, millä jaksan sen kaiken yli ja eteenpäin.
Ja vela ihmiset taas on minusta fiksuja, kun eivät tee lapsia joita eivät halua. Niitä pitää haluta, että sen homman jaksaa käydä suht kunnialla läpi.
Niin montako lasta sulla nyt on?
On se aika karmea sille äidille se keskenmeno.. Hyvä että oot kuitenki selvinny..
Monet ei selviä.
Vastoinkäymisistä selviää hyvällä huumorilla ja tietenki luonteenlujuudella..
Vois olla huonomminki.
Se että ei halua lapsia johtuu yleensä jostain henkisestä hommasta.. Saattaa hyvinki olla sellanen henkilö hyvinkin kylmäkiskoista seuraa..
:)
Kaksi vipeltäjää täällä laukkaa.
Onhan se kipeä kolaus. Mutta ihmeen hyvin niistäkin asioista selviää, kun päättää että ei tähän saa jumiinkaan jäädä. Elämän pitää jatkua, emmä tähän syntynyt tämän takia kuolemaan ja luovuttamaan.
Luultavasti henkistä. Ideologia pohjainen tms. :)
Minkä ikäsiä ne on?
Niin jotku naiset ne vaan jää jumittaan siihen kun tulee keskenmeno.. Onhan siinä se kehoki valmistautunu vauvaan jota ei sitten tulekaan..
Mun mielestä sellaset "ideologia pohjaiset" synnyttämisestä kieltäytyvät feministit ei ole ollenkaan viehättäviä.. Pikemminkin raivostuttavia.. Palaa sulake päästä.
Parisuhteesta ei tulis yhtään mitään.
Reilut 3.v ja 1.v :)
Nii, ihmiset on erilaisia. Toiset selvii melko "helpolla" kaikesta ja jatkaa, toiset tarvii enemmän aikaa ja sittenkään ei meinaa toipua. Ollaan immeiset niin erilaisia.
Ei se silloin, jos ei aatokset sovi yksiin oikeen tosiaan tuu toimimaan.
Nyt tuli pikkuselle muksis päähän, pöytä perkules oli eessä :(
Eikös tuo 3v ole uhmaikä jo?
1v on vielä helppo hoitonen..
Mitä kattoo noita sukulaislapsia.
Niin no näillä yksilöillä on joku syvä katkeruus/trauma siinä taustalla.. Sellasen kanssa ei viitsi alkaa pelehtimään..
Joskus ne pöydät, tuolit jne. on väärässä paikassa. :D ja se on jonku muun syy kun tuli pipi. ;D
Sie oot päiväkodissa töissä? Siellä tulee sitä treenausta. ;)
On, ollut jo 2-vuotiaasta uhma päällä. Nuorempi on muutenkin rauhallisempi ja istuu enempi tekemässä, kun isompi juoksee pää kolmantena jalkana. :)
Siellä voi taustalla olla kaikenlaista.
En oo nyt missään töissä, mutta olen ollut vuosikausia...
Lapseton nainen on arvokas, ei ole pilannut vartaloaan ja alapäätään lapsenteolla.
Voi noita kirjoituksia, moni ei tiedä yhtään mitään. Nainen on seksikäs hedelmällisessä iässä saako lapsia tai ei. Itse halusin kovasti lapsia, mutta tiesin jo nuorena etten voi saada, mutta se ei vähentänyt seksikkyyttäni tippaakaan, ei ulkonäöllisesti eikä mitenkään muutenkaan. Aina miehen kanssa ollessa leikimme ajatuksella, että tehdään lapsi. Se on ihanaa, nautinnollista ja niin todellisen tuntuista. Joillakin on niin väärä kuvitelma, jos ei saa lapsia ei voi nauttia seksistä. Ehkä vielä enemmän kun rakastaa lapsia, niin että sydämeen koskee. Jotkut voivat kokea eri tavalla, mutta vain ihminen itse, joka ei saa lapsia tietää parhaiten miten asia on. Ulkopuolisen on turha arvioida mitään tästä asiasta.
Voihan nainen joidenkin silmissä olla arvoton jos ei ole lapsia, mutta se on sen ongelma.
Lapseton nainen ei ole arvoton, mutta joka niin luulee, ei ole lapsen arvoinen.
Lapseton nainen joka ei halua synnyttää lapsia, on arvoton miehelle joka haluaa lapsia.
Lapseton nainen joka ei halua synnyttää lapsia, on arvokas miehelle joka ei halua lapsia.
On humaania olla haluamatta lapsia. Lapsen hankkimisen motiivithan ovat itsekkäitä, lasta alistavia. Halutaan lapsi, joka uhmaikään asti on lelu, sitten sitä aletaan kasvattaa omien tarpeiden ja toiveiden toteuttajaksi, tietoisesti ja/tai tiedostamatta. Pahimmassa tapauksessa eletään harhaluulossa, että voidaan elää elämä sen lapsen kautta, lasta ties mihin suorituksiin "piiskaten".
Lapsesta, siis meistä kaikista, sukeutuu itsenäisiä ihmisiä joskus aikuisiällä, parhaassa tapauksessa. Lapsuuden ja nuoruuden traumoja selvitellessä menee loppuaika. Ihmisen evoluutiota tutkittaessa on jopa esitetty, että ihminen itse asiassa vihaa lapsiaan, ne ovat vain biologinen tuotos.
Niinpä niin. Pitäisi ihmisen kehittyä todella paljon, jotta lapset saisivat oikeutensa ja tasavertaiseen yhteiselämään ohjaavan kasvatuksen. Ja jotta ymmärrettäisiin, ettei lasten hankkiminen ole mikään pakko.