Erosin 4 vuotta sitten ja ero oli hyvin rankka, tuntui etten koskaan selviä siitä, kaikenlisäksi olin työtön ja asunnon saamisesa oli vaikeuksia.
Nyt minulla on kaunis asunto vuokra-sellainen, minulla on työ ja uusi ihmissuhde, jossa saan rakkautta ja hellyyttä, ja osaan osoittaa rakkauttani hänelle.
Ero oli kohdallani uuden elämän alku ja itsetunnolleni erittäin hyvää terapiaa, mm. paniikkihäiriöstä ei ole tietoakaan, jota ero-prosessin aikana sairastin.
Te, jotka nyt olette eroamassa ja tunnette,että mistään ei tule mitään ja uusi elämä pelottaa, muistakaa noin minäkin koin ja tässä ollaan.
Kaikki järjestyi ja elämä on ihanaa.
Nyt minulla on kaunis asunto vuokra-sellainen, minulla on työ ja uusi ihmissuhde, jossa saan rakkautta ja hellyyttä, ja osaan osoittaa rakkauttani hänelle.
Ero oli kohdallani uuden elämän alku ja itsetunnolleni erittäin hyvää terapiaa, mm. paniikkihäiriöstä ei ole tietoakaan, jota ero-prosessin aikana sairastin.
Te, jotka nyt olette eroamassa ja tunnette,että mistään ei tule mitään ja uusi elämä pelottaa, muistakaa noin minäkin koin ja tässä ollaan.
Kaikki järjestyi ja elämä on ihanaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihanaa lukea sinun kirje että kaikki on palat on loksahtanut paikoille,itse kamppailen itseni kanssa ja mietin mitä oikein haluan elämästä.Olen naimisissa ollut jo yli kaksikymmentä vuotta aikuiset lapset kiltti mies mutta sänkyelämä on jäänyt taakse jo monta vuotta sitten.
Arki sujuu niin kun eläisi veljensä kanssa ei tapella mutta en voisi kuvitellakaan että voisin maata mieheni kanssa en edes suudella,olo on kun suutelisi veljeä.
Ollut jo pari vuotta toinen mies toisessa kaupungissa.
Ja häneltä saan hellyyttä kerran kuussa.
Näin ei ole hyvä elää.
Mietin mitä jos eroaan ja huomaan sitten vasta miten hyvä mies mulla oli mieheni hoitaa kaikki viralliset asiat nyt minulla on tosi helppo elämä mutta välillä kaipaa kainaloa mihin ryömiä.
En tiedä mitä tehdä tai kenen kanssa jutella.
Kyllä on kuin lukisi omaa elämänkertaansa. Meilläkin takana yli 20v yhteistä aikaa..ja olo on kuin asuisi yhdessä veljensä kansa. Mullakin ollut jo vuodenpäivät miesystävä jolta saan sen hellyyden ja muun mitä omaltani en saa. Olen montakertaa yrittänyt repäistä itseni tästä liitosta, viimeksi joulun alla. Mutta aina mieheni saa mut tulemaan takaisin. Olen ajatellut että miksi minä jäisin tähän liittoon kun minulla ei ole mitään tunteita miestäni kohtaan. Mutta se pelko että teenkö oikein..se kalvaa. Mutta miksi en vain saa repäistyä itseäni tästä pois ja aloittaisin oman elämäni ...eihän me eletä kuin kerran täällä, joten eläkäämme se niinkuin meistä tuntuu hyvältä.
Voi hitsi! Luulin, ettei tommosta tapahdu naisille, vain meille miehille. Itselläni juuri samanlainen tilanne. Erona vain se, että tapailemme yhä useammin 2- 3krt viikossa. Irrottautuminen todella vaikeaa, vaikka tiedän, että päätös pitää tehdä. Nykyisin herään joka aamu hirveään tuskaan. Elämä epätoivoisena on raastavaa.... Olen 40 vuotias ja nyt salainen ystäväni haluaisi lapsen kanssani (ja tietysti virallistaa suhteen). Ajatus tuntuu mukavalta...pitää vielä pientä nyyttiä sylissä.
Aivan sama tilanne kuin sinulla. Minä tein ratkaisun ja erosin. Pelkäsin aivan valtavasti ja olin suorastaan paniikissa. Pelkäsin juuri sitä, että kadun. Aikaa on kulunut puoli vuotta enkä ole katunut. Ennen eroa olin tavannut itseäni nuoremman miehen, johon ihastuin varmaankin eniten fyysisesti.Olin tosin jo tavatessamme tehnyt eropäätöksen enkä laskenut tämän uuden ihanuuden varaan mitään. Olemme edelleen yhdessä. Asun kuitenkin yksin. Ihanaa olla itsenäinen ja vapaa, mutta saada kuitenkin hellyttää ja läheisyyttä välillä. Parisuhdetta en tässä vaiheessa halua. Onhan tämä ensimmäinen kerta elämässäni, kun asun yksin. Joskus surettaa, etten ole lasteni elämässä päivittäin. He ovat jo juuri ja juuri aikuisia. Ovat sopeutuneet tilanteeseen.
Koita jos löytäisit tunteesi vielä miestäsi kohtaan.Aivan varma olen jos eroat huomaat miehesi
hyvät puolet.
Ei kai seksi ole pääasia.Voit olla onnellinen muutenkin.Ei ne muut miehet sen kummempia ole.
Onko kaikilla ihmisillä halu olla onnellinen,
vai mitä nää jutut täällä on.
Taidat ajatella vain itseaäsi liikaa.
Onko ezäsi onnellinen,mietitkö sitä yhtään.
Kiitos kirjeistä ja sinun sanoista,eihän seksi ole tärkein asia mutta luulen että miehelleni kyllä on aika tärkeä.Mies ei varmaan osaa kauan olla ilman naista,tiedän että hänellä on ollut niitä kun ne ovat jopa soittanneet kotiin hänelle.
Omalla miesystävällä on risana nainen joka on auttanut häntä silloin kun hän viisitoista vuotta sitten erosi ja menetti kaiken,tämä nainen luulee vissiin että omistaa miehen vieläkin kun roikkuu aina vaan kiinni.lähettää viestiä ja soittaa joka toinen päivä.Asuu samassa kaupungissa kun miesystäväni,Hän on jotenkin hullu tai napsahtaa välillä päässä,viimeksi kun olin ollut viikonlopun siellä niin hänpä soitti miehelleni ja sanoi että tietääkö mieheni mitä minä teen matkoilla.Mutta fiksuna miehenä mies pyysi häntä soittamaan seuraavana päivänä,ja silloin hän ei enään soittanut kun miesystäväni sanoi että nyt lopetat etkä soita.
Mieheni ei tiedä että olen uskoton hänelle ehkä epäilee mutta ei sano mitään.
Niin kuin kerroin niin mieheni on minun suuri turva hän on kiltti hyvännäköinen kohtelias ei koskaan sano minulle rumasti.Rakenettiin just tosi ison talon on firmat ja kaikki on muuten hyvin mutta halu saada jotain itselleni on suuri.Kotona minä joudun tekemään kaiken saan aina siivota kaikkien sotkut,pesen pyykit ja yleensä kaikki mitä tapahtuu kotona.
En osaa sanoa missä on vika mutta omatunto tappaa minut kohta.Mietin miksi elämä meni näin.
Kuulosti todella tutulta.
Meillä vasta 6 vuotta takan ja eletään kuin sisarukset..tai paremmin kämppikset..seksi ei tulisi mieleenkään ja nukutaan erihuoneissa, riidelläänkin usein.
Minulla myös toinen mies..
Moikka,minulla on nyt 3v erosta ja todella koville ottaa.Ikävä exää kohtaa on aivan mahdoton
joka päivä ja melkein joka hetki ajattelen häntä.
13v tyttöni kanssa asun puoliksi ja meillä on hyvät välit.
Rakastan exääni ja haluaisin hänet vieläkin takaisin,En tiedä kuinka kauan jaksan.
Onko ketään miehiä ,kenestä tuntuu samalta.
Saisin kyllä naisseuraa,mutta kukaan ei tunnu
miltään,
Tuntuuko kenestäkään tutukta
Minun erostani on jo kulunut kahdeksan vuotta, siihen ei liity mitää isompaa tramatiikkaa, toisia naisia tai miehiä (epäilys kyllä oli). Ero sinänsä otti koville kesti todella kauan, että pääsin irti vanhasta suhteesta ja siinä välissä kävin kaiken maailman tunteet raivosta, kyyneliin. Osittain siitä syystä kesti näin kauan johtuu varmaan siitä, että meillä on yhteinen lapsi jouduin säännöllisesti tapaamaan miestäni. En saanut välimatkaa tunteisiini ja ex:sääni.
Kykenin vasta reilun seitsemän vuoden jälkeen luomaan pysyvän ihmissuhteen, eikä se ole helppoa vieläkään. Toiveikkaana tulevaa.... :)
olenkohan täysjärkinen, minulla ei ole enää mitään tunteita exää kohtaa vaikka oltiin yhdessä melkein 30 vuotta? Ilmoitin vaan jos se ilmestyy minun oven taa, otan haulikon ja ammun ja kysyn vasta sitten kuka siellä oli ( vitsi).