Olen liian epävarma nainen..

Ei nyt ehkä ihan ajankohtaiselle palstalle tule tämä teksti, en tiedä mutta pakko kysyä, koska huomaan olevani tällä hetkellä aika onneton. Pahoittelen sekavaa tilitystä.

Miehet eivät jaksa itsestään epävarmoja naisia?

Olen 30 nainen jolla lapsi. Lapsen isästä olen eronnut vuosia jatkuneen kaaoottisista on/off suhteiden jälkeen hyvillä mielin. Tarkoitan, että oli meillä pitkälti yhteinen päätös viimein tulla järkiimme. Kaiken sähläämisen jälkeen molemmat voidaan jo nauraa itsellemme, että ei enää ikinä. Meillä on ihan okei välit, mikä helpottaa asioita jo lapsenkin takia.
No, se ei ole ongelmani kuitenkaan.

Suhteen vuosiin mahtuu pitkiä taukoja, jolloin tuli toisinaan tapailtua, joitakin miehiä ja itse olen todella todella harvoin ihastuvaa sorttia, joten tuli käytyä kahvilla lähinnä kerran pari vuodessa, eikä kukaan kolissut muitamien viikkojen tapaamisten jälkeen vaan alkoi helposti ahdistamaan vaikka mukavia miehiä ovat olleet.

Vietin kolme ensimmäistä vuotta itsekseni eron jälkeen. Kerran sitten ihastuinkin tulen palavasti ja juttu jopa kesti peräti 3 kuukautta mutta kaatui omaan mahdottomuuteensa ja otin siipeeni huolellisesti tämän playerin pyörityksissä. Tosin olin melko nuori, 22 vuotias ja toisilla kerroilla olenkin älynnyt kiertää kaukaa nämä tietyn tyyliset kaverit ensi treffien jälkeen hyvinkin nopeasti. Eipä heitä toki loppujen lopuksi taida montaa noin luonnevikaista olla ollut mutta ei vaan kukaan ole kolahtanut tarpeeksi ja olen introverttinä muutenkin viihtynyt ihan hyvin yksinkin. Tämä kuitenkin on jättänyt jälkensä siinä mielessä, että huomaan ahdistuvani tutustumisen jälkeen todella helposti, enkä uskalla heittäytyä suhteeseen.

Nykytilanne on se, kaikessa säälittävyydessään, että en ole seurustellut vakavasti juurikaan kenenkään kanssa niin pitkään, että olisin esitellyt ketään esimerkiksi lapselleni.

Ja nyt, valitettavasti jostain syystä sattumien summan kautta tapasin miehen, joka on ensi tapaamisen jälkeen kolissut nyt oikein kunnolla.
Olen aivan paniikissa, epävarma, ihmistohelo, tällä hetkellä..

Miehellä vaikea elämäntilanne meneillään (ei akuutteja erotilanteita mutta kaikki muu elämään liittyvä on muutoksen alaisuudessa) ja haluaa edetä todella hitaasti. Mies on minua vanhempi ja kokee myös, että 11v ikäero voipi olla liikaa, koska itse olen tosi nuoren näköinen ja hänestä tuntuu omituiselta liikkua kanssani.. No ymmärrän toki.

Seuraava tapaamine iskeytyy useimpien viikkojen päähän, olosuhteiden pakosta ja minä tunnen itseni 101% idiootiksi, koska en osaa toimia tilanteessa jossa omat tunteet on tosi voimakkaat, menetän langat käsistäni enkä pysty hallitsemaan mielialojani. Tiedän vain, että tämä mies on jostain syystä ihminen, johon tahdon tutustua lähemmin. Hän tietää että olen ihastunut.

Jotenkin haluaisin juosta nyt karkuun, ennenkuin käy mitään vakavampaa ja saan kylmää vettä niskaani. Mies nimittäin tuntuu jarruttelevan ajoittain omien huonojen kokemustensa takia. Haluaa tietää, mihin on ryhtymässä ja kenen kanssa. Hyvin fiksua sekin.

Meitä molempia siis vähän pelottaa koko juttu.

Hävettää itseä vaan olla näin kokematon pöljä. Pelkään tekeväni virheitä puheissani tai käyttäytyväni hermostuksissani liian oudosti. Tuntuu pahalta ajatella, että munaan koko jutun ja joudun pettymään. Itsesuojelu on tervettä mutta oma on aikanaan mennyt ilmeisesti epäterveen puolelle ja pelkään ottaa riskiä.

Mietin, että jos lyön jutun jäihin, katuisinko myöhemmin? Luultavasti.

Tämä mies tuntuu kuitenkin liian kivalta ohitettavaksi, vai olenko nyt omien tunteitteni sekoittama? Miten lyön jäitä hattuun?

Ei tämä voi, hyvänen aika, olla näin vaikeaa...